Lapsi jäi taas itkien päiväkotiin:(

entäs ryhmäperhepäivähoito? Siellä olisi useampi aikuinen kuin pelkällä perhepäivähoitajalla ja hyvällä lykyllä lapselle samanikäinen kaveri. Pienempi ryhmäkoko kuin pk:saa.

Voi että, tsemppiä kaikille itkevien lasten vanhemmille! Omani lähti itkien eskariin.. ollut aina kotona lasten kanssa ja toiminut pph:na

niin siis lapseni ollut aina kotihoidossa ja itse toiminut pph:na. Kerhoiltu ollaan kyllä, on tottunut toisiin lapsiin ja hälyynkin, mutta kait ottaa koville olla nyt "ilman äitiä" t.edellinen

Kannattaa myös miettiä sitä, miten poikaa voisi tukea olla pelkäämättä. Jos hän pääsisi vaikka muiden lasten leikkeihin mukaan? En tarkoita, että pitäisi pitää paikassa, jossa pelkää, mutta usein se rooli jää päälle myöhemminkin. Esim. jos hänet nyt kolmevuotiaana siirretään tosi rauhalliseen paikkaan, jossa on vain pienempiä lapsia, kehittyykö hän tulemaan toimeen/selviytymään tilanteessa, jossa muut lapset ovat erilaisia, rauhattomampia tai pelottavia lapsen mielestä? Koulu ja eskari kun tulevat tällaisia olemaan. Helposti sitä syrjäytyy ja jää porukan ulkopuoliseksi siinä vaiheessa, etenkin pojilla näin voi käydä. Siinä pitäisi löytää samanhenkinen kaveri, mutta jos sitä ei ole eikä itse osaa toimia vilkkaampien kanssa eikä ole siitä kokemusta, niin koulu voi lähteä menemään ihan prinkkalaa.. Sivusta seuranneena tämän sanon. Mutta toisaalta tietenkin itsekään en haluaisi lasta altistaa pelottavuuksille ym. Mutta olisi hyvä, jos samalla saisitte treenattua tuota toimeentulemispuoltakin.

Jos siis on niin , että lapsi kokee valtaosan muista lapsista pelottavina eikä vain jotakuta tiettyä. Herkkääkin lasta voi tukea ja kasvattaa niin, että herkkyydestä päästään osittain eroon tai sen kanssa opitaan elämään:) Liika herkkyyshän ei helpota elämää, päinvastoin, herkkyys on ihana asia, mutta helposti tekee elämästä niin kovin vaikean.

Ja lähihoitajat/LTO:tko Länsi-Helsingissä voivat yksiselitteisesti lasten temperamentin määrittelemään? Huh. Ja mitkä lelut sopii millekin temperamentille?

Siis joku eskari itkee äidin perään? Voi ei. Mites mahtaa sujua sitten koulussa vuoden päästä... Noin iso lapsi ei kyllä yleensä enää halua olla äidin seurassa juurikaan. Kaverit ja harrastukset ovat tärkeimpiä ja äiti ja isä lähinnä "rasittavia". Vanhin lapseni on eskari ja hänen kaverinsa 6-10 v. On tottunut olemaan isommassa porukassa pihalla ja urheiluharrastuksissaan eikä pelkää uusia haasteita. Taidot ovat pk:n henkilökunnan mukaan ikäistään paremmat kaikin puolin. Ehkäpä oikeasti on ihan hyvä että lapset laitetaan päiväkotiin viim. 4-vuotiaina, ujommatkin oppivat ryhmässä olemista ja samanikäiset kanssa leikkimistä. Eivätkä joudu sitten kiusatuiksi myöhemmin.

28, lapseni lähti itkien eskariin, ja minulle jäi siitä paha mieli. Eskarissa on kyllä ollut reippaasti ja löytänyt uusia kavereita. Eskarilainen on vielä pieni, 6vee! Isompi lapseni oli myös kotona eskari-ikään asti ja on nyt 3luokalla, hyvin on koulussa pärjännyt, on reipas ja kavereitakin on

Jos tämä on suurimman osan suomalaisista ajatus niin en yhtään ihmettele, ett' täällä lapset ja nuoret voivat huonosti. Ja että suomalaista kasvatusta kritisoidaan "maailmalla".

Eskarilainen on vielä pieni lapsi ja vuosi aikaa kasvaa ja kehittyä ja valmistautua kouluun.

En haluaisi olla lasteni mielestä rasittava. Kasvatammekin lapsemme toisin, emme suomalaisittain, joten he kunnioiottavat meitä vanhempia suuresti ja olemme perhekeskeisiä

Ei se ole helppoa kellekään olla siinä kaameassa metelissä koko päivää, ei lapsilla eikä hoitajilla. Ja niin, hoitajissakin on monenlaisia myös niitä kyllääntyneitä jotka katselee lapsen "ohi" ei kuule jos lapsi puhuu hänelle. Aika kamalaa, onnelliset he joiden lapset saavat kasvaa kotona. Arvostan suuresti kotiäitejä, hatunnosto heille! Moni tulee pienemmällä toimeen lastensa hyväksi, kun haluaa lastensa parasta, olla se ihana kokopäiväinen äiti!