Olen ollut yli 30v kunnollinen syrjäytynyt

Olin iässäsi samassa tilanteessa, ja aloin vetää kamaa. Neljä vuotta sitä kesti.

Nyt olen kunnollinen 30 vuotta työttömänä ollut tupakoimaton mies.

Vierailija kirjoitti:

Olin iässäsi samassa tilanteessa, ja aloin vetää kamaa. Neljä vuotta sitä kesti.

Nyt olen kunnollinen 30 vuotta työttömänä ollut tupakoimaton mies.

Miten jaksat elää? Itseäni ei yhtään huvita elää vaikka minulla on perhekin. Joudun vain passaamaan heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin iässäsi samassa tilanteessa, ja aloin vetää kamaa. Neljä vuotta sitä kesti.

Nyt olen kunnollinen 30 vuotta työttömänä ollut tupakoimaton mies.

Miten jaksat elää? Itseäni ei yhtään huvita elää vaikka minulla on perhekin. Joudun vain passaamaan heitä.

Se on mysteeri minullekin. No, rahaa on säästössä jonkin verran, ja olen hyvä harrastamaan kaikenlaista.

Tähän mennessä oppinut järjestämään taloutensa niin, että voi tehdä haluamiaan asioita ja ostaa sitä ruokaa mitä haluaa, se vähän jeesaa. Tähän olotilaan tottuu pitkän ajan kuluessa, vitutus muuttuu melankoliaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin iässäsi samassa tilanteessa, ja aloin vetää kamaa. Neljä vuotta sitä kesti.

Nyt olen kunnollinen 30 vuotta työttömänä ollut tupakoimaton mies.

Miten jaksat elää? Itseäni ei yhtään huvita elää vaikka minulla on perhekin. Joudun vain passaamaan heitä.

Se on mysteeri minullekin. No, rahaa on säästössä jonkin verran, ja olen hyvä harrastamaan kaikenlaista.

Tähän mennessä oppinut järjestämään taloutensa niin, että voi tehdä haluamiaan asioita ja ostaa sitä ruokaa mitä haluaa, se vähän jeesaa. Tähän olotilaan tottuu pitkän ajan kuluessa, vitutus muuttuu melankoliaksi.

Joo, no mä tein virheen kun perustin perheen. En ollenkaan sovi ns kodin hengettäreksi ja kadehdin naisia jotka käyvät töissä. En pidä yhtään ruuanlaitosta, leipomisesta, siivoamisesta tms. Perhe olettaa, että kun olen kotona teen kaikki kotityöt ja lisäksi illat passsaan heitä. Yksin olisi ollut kivempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin iässäsi samassa tilanteessa, ja aloin vetää kamaa. Neljä vuotta sitä kesti.

Nyt olen kunnollinen 30 vuotta työttömänä ollut tupakoimaton mies.

Miten jaksat elää? Itseäni ei yhtään huvita elää vaikka minulla on perhekin. Joudun vain passaamaan heitä.

Se on mysteeri minullekin. No, rahaa on säästössä jonkin verran, ja olen hyvä harrastamaan kaikenlaista.

Tähän mennessä oppinut järjestämään taloutensa niin, että voi tehdä haluamiaan asioita ja ostaa sitä ruokaa mitä haluaa, se vähän jeesaa. Tähän olotilaan tottuu pitkän ajan kuluessa, vitutus muuttuu melankoliaksi.

Joo, no mä tein virheen kun perustin perheen. En ollenkaan sovi ns kodin hengettäreksi ja kadehdin naisia jotka käyvät töissä. En pidä yhtään ruuanlaitosta, leipomisesta, siivoamisesta tms. Perhe olettaa, että kun olen kotona teen kaikki kotityöt ja lisäksi illat passsaan heitä. Yksin olisi ollut kivempaa.

Ei se yksinkään aina kivaa ole, vaikka sinun tilanteessasi voi juuri nyt siltä tuntua.

Kun on yksin, niin on todella yksin. Ei ystäviä, vanhemmat eivät käy, sisko vastaa jos soitan mutta kukaan ei ota yhteyttä ilman että minä otan ensin, jne. Yksin on yksin. Ei kukaan ole köyhän ystävä, paitsi toiset köyhät mutta he ovat usein niin deekiksellä ettei halua ystävystyä heidän kanssaan. Pitkälle edennyttä alkoholismia on ikävä katsoa. Tällaista vapaaherran elämää tämä on, hyvässä ja pahassa.