Ihmetteleekö teidän appivanhemmat tai omat vanhemmat tasa-arvoa suhteessa

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 18:06"]

Eli esim. sitä, että mieskin voi imuroida, vaihtaa ne lakanat, laittaa ruokaa, perata kukkapenkkiä ym. Ja molemmat siis käy ihan töissä. Meillä ainakin appiukolta tulee ihme napinaa kuinka mieheni on JOUTUNUT ämmien hommiin, että onneksi hänellä sentään on kunnon vaimo, joka hoitaa nää siivoukset ym. Ja mitä hän tekee? Ei tällä hetkellä mitään, on jo eläkkeellä ollut monta vuotta. Ei ole metsää, jossa tehdä metsätöitä, ei ole peltoa, ei ole autoa, joka vaatisi koko ajan jotain tuunausta (uusi auto on)... Eli hän siis käytännössä elää täydessä ylläpidossa vaan. Uskomatonta!!!

Niin ja meilläkin nää "miesten" työt on sellaisia, että vaihdetaan ne kesä- ja talvirenkaat autoon. Ei ole mitään nikkaroitavaakaan tällä hetkellä. Siivousta, ruuanlaittoa, lastenhoitoa ja pyykinpesua päivittäin kuitenkin on!

[/quote]

Minä taas ihmettelen miten joku ihmettelee tuollaista asiaa. Ihmiset ovat oman sukupolvensa lapsia ja arvoja ja ilmiöitä pitää aina tarkastella oman ajanjaksonsa viitekehyksen tuotteina. Ei appesi ilkeyttään hämmästele tasa-arvoa vaan silloin kuin hän ollut nuori ja muodostanut oman arvomaailmansa perustan, asiat ovat olleet toisin, eikä ihminen hevin muuta käsityksiään. Toki jotkut muuttavat, mutta suurin osa ei.

Mun vanhemmilla ja appivanhemmilla on tasa-arvoiset suhteet, joten ennemminkin ihmettelisivät, jos meillä olisi.

Mun äiti kyllä nauroi kun exää, kun se ei tiennyt miten katsotaan onko perunat kypsiä. Se oli suhteen alkuaikoina, aika paljon mä ehdin ennen eroa sentään opettaan sille perusasioita ja uuden naisensa kanssa alkaa varmaan olemaan jo aika tasa-arvoinen eikä mikään naurunkohde.

Mä luulin että tollaset jäi jo pari sukupolvea sitten.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 18:17"]

Mä luulin että tollaset jäi jo pari sukupolvea sitten.

[/quote]

No, ei jäänyt! Täältä löytyy yks vajaa 70v. ukkeli, joka ei vaan käsitä ja ihmettelee. Saivat mieheni aika vanhalla iällä, joten siksi ehkä se vanhoillisuus heijastuu vielä meidän elämään.

Ei ihmettele. Mun appiukko on maanviljelijän ainoaksi pojaksi syntynyt taiteilija, joka ei koskaan oppinut kunnolla maajussin hommia eikä edes halunnut tehdä niitä. Hän jäi kuitenkin kotitilaa pitämään koska se salli hänen harjoittaa taiteilijan ammattia. Onnekseen hän rakastui naiseen, josta sukeutui varsin taitava maanviljelijä. Anoppini on aina tehnyt kaikkia maatilan töitä autojen ja traktorien korjaamisesta alkaen ja joidenkin legendojen mukaan olisi jopa kerran kuohinut orihevosen. :=DDD

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 18:17"]

Mä luulin että tollaset jäi jo pari sukupolvea sitten.

[/quote]

Ei jäänyt. 1960-luvulla oltiin vielä aika vanhoillisia tasa-arvon suhteen ja silloin syntyneet ovat nyt viisikymppisiä. 1960- ja 1970-luvuilla lastentekoiässä olleet ovat syntyneet sotien jälkeen eli kyllä heillä oli vielä aika vanhoilliset asenteet nykyaikaan verrattuna.

Appivanhemmat kyllä alkuun ihmetteli, varsinkin kun eivät itse ole opettaneet poikaansa laittamaan ruokaa, siivoamaan tai pesemään pyykkiä vaan sen on pitäny opetella nuo ite kantapään kautta. Nykyään on jo tottuneet tai eivät ainakaan ääneen puhu mitään.. Lastenhoidon suhteen sen sijaan olivat selvillä, ilmeisesti tuttujensa kautta että miehet hoitaa lapsia nykyisin ja pitivät sitä vaan hyvänä asiana. Anoppi pisti appiukonkin vaihtamaan meidän esikoisen vaippoja, varmaan ensimmäistä kertaa elämässään ..

Meillä taas kotona kaikki on tehneet ruokaa ja siivonneet, aikuiset ja lapset taitojensa mukaan joten siltä puolelta asia on itsestäänselvä.

Enemmän meillä ihmettelevät, miksi lähipiirissään lastenhoitoapua aina pyydetään mummilta, todella harvoin ukilta. Ja kun lapset tulee lapsineen käymään, ovat he mummolassa eikä ukkilassa. Sielläkin oletetaan, että mummi viettää aikansa lastenlasten kanssa ja keittiössä, hyysää ja häärää ja pitää lapsille hotellia sen sijaan, että lapset tekisivät osansa, hoitaisivat itse lapsensa ja olisivat tasa-arvoisia edellisen sukupolven kanssa.

Samaa ihmettelen itsekin. Tasa-arvoa ei ole se, että perheessä mies ja nainen tekevät sitä, mitä parhaiten osaavat niistä töistä, jotka joka päivä on jaettava. Tasa-arvoa on se, että edellistä sukupolvea kohdellaan tasavertaisesti eikä olettaen, että heillä on ikuinen hoivavelvollisuus.

Kun jäisikin vain tuohon vanhempaan ikäpolveen. Mutta kun tunnen ihan itseni ikäisiä aikuisia naisia, jotka ihmettelevät että miten PÄÄSET ulos ilman miestäsi, eikö miehes suutu sinulle kun ostat tuon tai tämän, itse en vois/uskaltais/pystyis/ koska mies suuttuu. Ei MUN mies ainakaan siivois (vähän kuin se olis enemmän mies, kun ei tee mitään hyödyllistä).

Minun vanhempani ovat 7-kymppisiä, ja ovat kyllä arvoiltaan ehkä tasa-arvoisempiakin kuin me. 60-luvun opiskelijoina paljon radikaalimpia joissain suhteissa, kuin nykyajan nuoret aikuiset. Joten ei meillä mitään ihmetellä. Eikä appivanhemmatkaan, kyllä appi tekee kotitöitä, ja anoppi on tehnyt töitä kodin ulkopuolella. Vaikka ovat maalta kotoisin, toisin kuin omat vanhempani.

Olen 50v ja vanhempani 70v, minun entinen avioliittoni oli paljon epätasa-arvoisempi kuin vanhempieni tai appivanhempieni avioliitto, varsinkin silloin kun olin pienten lasten kanssa kotona.

Isälleni tai appiukolle ei oe vierasta tehdä ruokaa, siivota, hoitaa lapsia tms, ex sen sijaan oli sitä mieltä että hän oli kuningas, jota oli passatava kuin lasta, on perheen ainoa lapsi, jota isoäitikin oli passanut. Pitkin hampain kyllä  teki, kun oli pakko, ei vapaaehtoisesti.