Mitä ideaa ostaa lahjoja, joita toinen ei halua?

Siis sellaisessa tilanteessa, jossa lahjan ostaja jopa tietää, että toinen ei moisia lahjoja halua ja ne tuottavat hänelle vain vaivaa. Äitini harrastaa tätä, enkä vain voi käsittää, että miksi hän tekee niin. En halua kuulostaa kiittämättömältä, mutta kun jos lahjoja ostaa, niin miksi ei voisi edes yrittää ostaa sellaisia lahjoja, joista toinen ehkä voisi pitää sen sijaan, että ostaa sellaisia lahjoja, joista tietää, etteivät ne ole toiselle mieleen.

Hänellä on ollut jo pitkään pakkomielle raahata meille kaikkea turhaa roinaa lahjaksi. Hän saattaa kysyä puhelimessa etukäteen, että haluanko jonkin tavaran (yleensä sisustustuotteita), ja kun vastaan,että en halua, emmekä tarvitse, hän ostaa usein sellaisen kuitenkin. Lahjaa antaessa hän sanoo: "Kyllähän mä tiedän, ettet sä tästä tykkää, mutta..." Kirpparille tai eteenpäin jollekin muulle lahjaksi suurin osa näistä lahjoista on luonnollisesti mennyt. Koen siitä huonoa omaatuntoa, mutta ei meidän pieneen kämppään loputtomasti pysty roinaa säilymään. Olen sanonut hänelle joskus suoraankin, että jos hän jonkun ehdottomansa lahjan tuo kuitenkin, myyn sen kirpparilla, ja siltikin hän tuo. Onko kenelläkään muulla kokemusta vastaavasta, vai onko tilanne aivan ainutlaatuisen omituinen? Olemme saaneet sisustustarpeita varmasti jo useammankin kämpän tarpeisiin, vaikka emme ole edes kiinnostuneet sisustuksesta.

Kaiken huippuja ovat olleet tilanteet, joissa olen haukkunut hänelle jotain tiettyä sarjaa, kuosia tai merkkiä, ja hän myöhemmin ostaa nimenomaan tätä haukkumaani merkkiä sillä perusteella, että ne ovat hänestä hienoja. Siis mitä ihmettä, miksei pidä sitten itsellään? Hän tietää, että en muutenkaan ole erityisen materialistinen ihminen, enkä näin ollen innostunut monistakaan tavaroista, mutta silti näitä epämieluisia lahjoja pitää tuoda pussikaupalla. Kyse ei siis tosiaan ole siitä, etteikö hän tietäisi, että en pidä hänen lahjoistaan, sillä olemme tästä puhuneet ihan avoimestikin, ja hän tietää makuni ja mieltymykseni hyvin, mutta ei halua ostaa sellaisia lahjoja. Onkohan tässä jokin sellainen ajatus, että hän yrittää jotenkin opettaa minua tai yrittää saada minut tykkäämään samoista asioista kuin hän?