Äitini yksinäisyys
Asuin kotona aika pitkään ( noin 24-vuotiaaksi) ja äitini on muuttoni jälkeen tekstaillut minulle jatkuvasti, tästä on kuitenkin jo 3 kk, mitä tehdä? Onko normaalia ja kannattaako huolestua? Soittelee myös todella usein, ja haluaisi tulla käymään koko ajan, mutta en voi joka päivä ola kotona
Kommentit (8)
Sovi etukäteen joku päivä millon menet käymään, niin sillä on jotain mitä odottaa. Anna leffoja ja kirjoja lahjaksi. Keksi sille joku homma mihin tarvitset muka apua, etsimään "just oikeenlaiset verhot" tai jotain. Voisko se ottaa vaikka koiran?
Vierailija kirjoitti:
Sovi etukäteen joku päivä millon menet käymään, niin sillä on jotain mitä odottaa. Anna leffoja ja kirjoja lahjaksi. Keksi sille joku homma mihin tarvitset muka apua, etsimään "just oikeenlaiset verhot" tai jotain. Voisko se ottaa vaikka koiran?
Ehdotin kerran että ottaisi lemmikin mutta ei kuulemma halua...
Soitteletko itse ollenkaan? Onko hänellä muuta perhettä,ystäviä, kavereita tai harrastuksia? Jos ei ole, tietysti tuntee itsensä yksinäiseksi.
Onhan se lapsen kokoa lähtö aina haikeaa ja uuteen tilanteeseen siirtyminen, koita ymmärtää häntä.Ei kai se niin vaarallista ole, vaikka useamminkin pitäisit häneen yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Soitteletko itse ollenkaan? Onko hänellä muuta perhettä,ystäviä, kavereita tai harrastuksia? Jos ei ole, tietysti tuntee itsensä yksinäiseksi.
Onhan se lapsen kokoa lähtö aina haikeaa ja uuteen tilanteeseen siirtyminen, koita ymmärtää häntä.Ei kai se niin vaarallista ole, vaikka useamminkin pitäisit häneen yhteyttä.
No naapurit ainakin ja tietysti soittelem
Kannattaa tosiaan tehdä lapsi ettei ole yksinäinen vanhuus ,kun saa ripustautua siihen lapseen, ainoaan elämänsä sisältöön.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tosiaan tehdä lapsi ettei ole yksinäinen vanhuus ,kun saa ripustautua siihen lapseen, ainoaan elämänsä sisältöön.
En tee lapsia
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tosiaan tehdä lapsi ettei ole yksinäinen vanhuus ,kun saa ripustautua siihen lapseen, ainoaan elämänsä sisältöön.
Käyttäähän se vanhempikin aika monta vuotta elämästään siihen, että huolehtii lapsen henkiinjäämisestä monipuolisesti.
Puhumattakaan siitä, että raskaus ja synnytys sinänsä ovat naisen terveyden kannalta aina pieni riskinotto.
Jos aikuistunut jälkeläinen ei halua olla tekemisissä vanhempiensa kanssa (oikeasti huonot vanhemmat poislukien), pitäisikö mahdollinen merkittäväkin perintö jättää silti tällaiselle lapselle, vai voiko kylmästi testamentata johonkin muuhun hyvään tarkoitukseen?
mitä tehdä, oikeasti??!!!