Alan kännissä kaipaamaan eksääni vaikka seurustelen

Itseasiassa kyseessä ei ole edes varsinainen eksäeksä, vaan entinen säätö, kenen kanssa juttu loppui kun aloin nykyiseni kanssa seurustelemaan neljä vuotta sitten.

Tästä tekee pahaa kirjoittaakin koska tämä tuntuu jotenkin väärältä. Sanottakoot nyt kuitenkin että en halaja hänen kanssaan mitään seksiä harrastamaan (en voisi koskaan pettää!), vaan pikemminkin niitä meidän yhteisiä hetkiä. Ja tämä aina kännissä! (No ei ehkä ihan aina, pikemminkin kun olen sellaisissa baareissa joissa sattaisin häneen törmätä ja joissa ollaan yhdessä hengailtu.) Hän myös tulee silloin tällöin uniini ja niinä päivinä on jotenkin haikea fiilis.

Rakastan nykyistäni todella paljon ja olen valmis hänen kanssaan loppuelämäni viettämään. En siis missään nimessä tahdo hänestä erota tai lähteä pettämään, mutta tuo kummitteleva "eksä" kuitenkin hieman häiritsee ja tuntuu väärältä. Etenkin jos miehelläni olisi jostakusta samanlaisia ajatuksia en kyllä kestäisi enää olla mitenkään päin.

Ja jos vaikka meille ero joskus sattuisikin tulemaan, niin en silti haluaisi tästä entisestä säädöstäni itselleni miestä. Meidän yhteiselämästä ei vaan loppujen lopuksi tulisi mitään.

Ainiin, siitä ei ole kauaakaan aikaa kun sitten pitkästä aikaa törmättiinkin ja istuttiin aamuyöntunteina ties kuinka pitkään kuulumisia vaihtamassa. Sitten hän alkoi yhtäkkiä selittämään miten vieläkin aina välillä ajattelee mua ("Ei sua oo ollu niin helppo unohtaa"). No ehkä saattoi olla jotakin kännistä lirkittelyä, mutta sen tiedän ettei suostuisi kanssani mitään tekemään niin kauan kun nykyiseni kanssa seurustelen koska nämä miehet ovat kavereita keskenään...

Onko kellään muulla samoin tai jotakin ajatuksia tästä?