Miten päästä eroon harmituksesta, kun vanha unelma ei voi koskaan toteutua?

Olen pikkutytöstä asti haaveillut lentäjän urasta. Uskoisin olevani hyvä lentäjä, olen kylmähermoinen ns. viilipytty, mekaniikasta ja fysiikasta kiinnostunut ja synnynnäinen navigoija. Mä en pääse tästä haaveesta eroon mitenkään, vaikka tiedän, että se on mahdoton. Mulla on perhe, hyvä työ ihan toisella alalla, ja perusasiat kunnossa, mutta silti vähän väliä löydän itseni suremasta niitä puuttuvia kahta senttiä, jota ilman en voi ikinä lentäjäksi päästä.

Pitäisköhän hankkia lobotomia. Sääriluun pidennystä eivät kuulemma tee ammatillisin perustein. :(