Sisälläni on sellaista vihaa jota ei voi selittää

Saanko kysyä ikääsi? Kokemus on aika sama kuin minulla. Mutta itseäni on helpottanut hieman ymmärrys, että meitä on monta. Töissä ei tarvitse käydä, koska tulen aina kiusatuksi. En häpeä tuilla elämistä.

T. Toinen täysin yksin

Onko sulla siinä lähettyvillä vasara ja parsinneula.

Viha lähtee yleensä aina itsestä joten sieltä se elitys löytyyy yleensä myös ellei ole sellainen persoona joka kätkee omat tunteensa ja purkauttaa ne sittten patoutumien jälkeen milloin missäkin esim töksäytellen asiattomuuksia ja ymmärrystä siitä ettei ole psykologi.

Kuulostaa osittain tutulta. Lopulta vaan tajusin, että en minä muille ole vihainen vaan itselleni. Vihakin voi olla voimavara kun sen käyttää oikein. Yleensä jokin fyysinen työ tai vaikka painojen nostelu on hyvä kohde. Enkat on aina menny uusiksi vain kun olen ollut vihainen.

Eikö ole rasittavaa kätkeä tunteensa, mutta mieluummin mene vaikka hakkaamaan päätä asfalttiin lue 40 punnerrusta kuin kohdistat vihasi ihmisiin.

Olen padonnut vihaa vuosikymmeniä ihan vain sitä varten, että jos joku käy liiveihin käsiksi, niin 'avaudun' tälle ihmiselle hyvinkin lopullisesti.

Jep! Pilaa myös parisuhteen helposti. Ihan kuin ei antais itselleen edes sitä mahdollisuutta onneen. Siellä se viha taas kurkistaa nurkan takana ja pistää elämän sekaisin. Aggressiviinen en ole muille paitsi itselleni.

Ennemmin vaikka laulaa hoosiannaa kuin käy käsiksi toiseen.

Olisin aivan hyvin voinut kirjoittaa tuon tekstin itse, niin tutulta se kuulosti. Erityisesti se vituttaa että epäonnistun aina kaikessa mitä yritän, samalla kun muut saavuttavat haluamiaan asioita toinen toisensa perään, eikä heidän edes tarvi nähdä vaivaa sen eteen.

Jatkuvasti tulee paskaa niskaan vaikka yritän tuhat kertaa enemmän kuin muut.

Koko ajan sellainen fiilis että tekisi mieli hakata joku ihan kunnolla. (Mutta sen verran on vihanhallintakykyä että pystyn olemaan tekemättä sitä.)

Kyllä sitä vihaa varmasti patoutuu jos tuntuu aina saavansa huonoa kohtelua muilta ilman kunnon syytä. Ihmiset ovat valitettavasti liian usein k-päitä. Sinussa ei edes ole välttämättä mitään vikaa, muuta kun se että olet jäänyt jumiin näihin kokemuksiin ja tavallaan koet ne uudestaan ja uudestaan kun kehonkielelläsi tahattomasti provosoit epävarmuuttasi muihin. Tästä en sinua tosiaan syyllistä, ulospääsy ei ole helppoa. Vaatii terapiaa ja positiivisa kokemuksia,,

Yritä keskittyä elämässä hyviin tai neutraaleihin asioihin. Se on jo hyvä alku.

Olette umpihulluja ja kehityshäiriöisiä yliherkkyysfriikkejä. KOITTAKAA NYT PÄÄStÄ IRTI JOS JOKU PIENENÄ HAISTATTI TAI TÖNÄISI. Tapatte vielä jonkun.

Vierailija kirjoitti:

...Tapatte vielä jonkun.

Sehän se patoamisen idea on loppujen lopuksi. Kaikki tuusan nuuskaksi.

Niin ne vasara ja parsinneula.

Suosittelen kaikille patoajille vaikka kilpaurheilua tai pelaamista aggressioiden purkuun. Katkeran ja vihaisen on vaikea nauttia elämästä. Voittamisen ja voimantunnon kokemukset urheilun tai pelaamisen kautta voivat olla terapeuttisia.

Ymmärrän kyllä nämä tuntemukset. Mutta kysykää itseltänne näin: paraneeko elämänne laatu patoamalla tätä vihaa? Jos sen sijaa armahtaisitte itsenne ja muut. Ei heidän vuokseen vaan itsenne.