Lue keskustelun säännöt.
Jos otan navettakissanpennun
08.08.2013 |
Ja se muuttaa meille, niin kai sitä voi vain pitää heti pari viikkoa sisällä, ennen kuin se tottuu uuteen kotiinsa, vaikka se ei ole tottunut olemaan sisätiloissa? Vai hyppiikö se seinille? :( Kissa on tottunut ihmisiin, mutta ei sisällä olemiseen.
Kun haemme sen, voinko käyttää sen matkustamisessa toisen kissamme kuljetuskoppia (matkaa 350km) vai haittaako pentua toisen kissan haju?
Kolmas asia on, että pentua (kohta 12 vko) ei ole koskaan madotettu ja ruokakin on ollut jotain marketin huonointa. Olen päättänyt nyt heti hoitaa sitä madottamalla ja antamalla vain laatupenturuokaa, jossa ei ole viljaa, sokeria yms pahiksia.
Haittaakohan heikompi alku, vai voisikohan sillä teettää joskus pennut? Onko kokemuksia, että tulee terveitä pentuja, vaikka lapsuusvaihe ei ollut ihan ravinteikkain mahdollinen? Siis sen emolla on aika huono turkki, ei varmaan ole madotettu, enkä tiedä, onko emo syönyt hiiriä vai pelkkää markettiruokaa tiineenä ja imettäessään.
Kommentit (23)
Hei!
Voit pitää pentua sisällä tuon pari viikkoa. Itse asiassa pidä sisällä siihen asti kunnes tunnet että on leimautunut sinuun. Voi toki olla hieman vauhdikasta ensimmäiset päivät ;)
Voit hyvin käyttää perheessänne jo olevaa kuljetuskoppaa, tottuu jo hakumatkalla kotinne hajumaailmaan.
Madotus mahd. pian. Ja kunnon ruuat kehiin. Puhdasta jauhelihaa, kananmunaa jne.
Tuo vähän huonompi alku tuskin vaikuttaa myöhempään lisääntymiseen mutta viitaten aiempiin mielipiteisiin (hieman kärkeviin) en kyllä lähtisi maatiaista pennuttamaan. Niitä hyviä koteja kun on niin harvassa.
Ja niin , navetan haju on aika tiukassa, kylpyjä tarvii useamman ennen kuin aromit turkista lähtee.
Omista kissoistani 3 oli juuri navettakissan pentuja. Aivan loistavia kotikissoja niistä tulikin, suuren osan elämästään elivät sisäkissoina ennen maalle muuttoamme. Vanhaksi elivät 14-16 vuotiaiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi maatiaskissaa, leikattuja. Toinen on villiintyneen kissan pentu alunperin, toinen on löydetty pienenä luonnosta. Aivan ihania ja kilttejä kissoja. Tää luonnosta loukutettu varsinkin on aivan lutuinen, ihanan rakastava kissa. Tavallaan on valitettavaa, että kaikki leikataan nykyään, sillä varsinkin toinen kissa on niin hyväluontoinen, kaunis ja terve, että varmaan sen pennuista olisi tullut kunnon kissoja.
Ei hyvää päivää.... kuka hakee navettakissan 350 km päästä?? Voi hyvä luoja.
Ja mitä ihmeen kysymyksiä noi on? " haittaako pentua toisen kissan haju?" Suurin shokki sille on emosta vieroitus. On ihan sama onko sisällä vai ulkona vai jossain kellarissa, mutta emoaan se eniten kaipaa ja tuttua ympäristöään. Kaikki tuntematon pelottaa joka tapauksessa. Pari päivää menee sillä siihen, että pelko häivenee.
Mitä teidän ihmisten päässä oikeen liikkuu?