Monilapsisessa perheessä kasvaneet

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 20:55"]

Meitä on 4, minä vanhin. Rakastan sisaruksiani ja olen ollut läheinen aina heidän kanssaan. Olisin todella yksinäinen varsinkin jos pikkusiskoani ei olisi.

Itse en lapsia halua.

[/quote]

Meitä on myös neljä, rakastan sisaruksiani ja siskoni on paras ystäväni, läheinen olen muidenkin kanssa.

Enkä minäkään halua lapsia, onneksi muut sisarukset niitä on tehnyt, niin ei ole tarvinnut miettiä, että olisiko pitänyt tehdä "velvollisuudesta", että suku jatkuisi.

Minä olen äitini ensimmäisestä avioliitosta, ja äitini meni naimisiin miehen kanssa jolla oli yksi lapsi exän kanssa, he saivat kolme lasta yhdessä, eli minulla on käytännössä 4 sisarusta, kaikkien kanssa välit ok, mutta ei ole kaikkien kanssa kovin tiivistä yhteyttä, nuorin on kaveri tyttäreni kanssa. Mulla ei ole koskaan tullut mieleen, että vanhempien lapsimäärä vaikuttaisi minun lapsimäärääni, äidilläni oli 9 sisarusta, eli heitä oli 10 yhteensä, eikä kukaan ole itse tehnyt kuin korkeintaan 5 lasta. Isäpuolella on vain kaksi sisarusta. Mulla on itsellä kolme lasta, mutta jos ei olisi kaksosia, ei olisi kuin kaksi. Lapsena ajattelin että kolme lasta on minulle sopiva lapsimäärä, yksi on liian vähän, kaksi jotenkin outo ja kolme sopiva, neljä on jo vähän liian paljon.

Kummallinen ajatus, että miettisi että mitä jos vanhempani ei olisi tehnyt minua, en käsitä mitä järkeä siinä olisi, jos en olisi olemassa, niin en sitten olisi, enkä tietäisi siitä mitään.

Niin että luulet että mulla olis joku vanhempien lapsilukutoive taakkana itelläni?

No ei ole. Mä olen kuudes lapsi ja onnettomien sattumien takia jäin myös viimeiseksi. Mulla on kaksi lasta ja se on ihan riittävä määrä mulle. Sisaruksillani on vaihteleva määrä lapsia, mutta kuitenkin 1 tai 2 lasta.

No en mieti noin hassuja. Olen nelilapsisen perheen esikoinen, ja yhtä hyvin se voisin olla minä, joka olisin jäänyt syntymättä jos vanhempani olisivat päättäneet saada vain kaksi lasta. Jos olisivat lykänneet sen ensimäisen tekemistä.

Minulla on lapsia enemmän kuin neljä, enkä ole koskaan kokenut että meitä olisi jotenkin paljon. Paikkakunnalla missä asuimme lapsena, oli paljon suurperheitä, joiden joukossa meidän perhe oli pienehkö.

En ole miettinyt. 5 sisarusta, itselläni 2 lasta. Olisin halunnut viisi,mutta mies ei halua enempää. Nykyään olen tyytyväinen tilanteeseen kun lapset kasvaneet ja huomaan kuinka paljon he tarvitsee vaatetta, tekemistä yms.johon kaikkeen ei ehkä isommalla katraalla ainakaan meillä olisi varaa.

Olen myös halunnut nauttia täysillä lapsista kun tiesin, ettei meille enempää tule.

Mutta on isossakin perheessä hyvät puolensa, tuskin oikeaa lapsilukua on edes olemassa

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 20:08"]

Jos olet esim. sisarusparvesi neljäs niin mietityttääkö koskaan, että jos vanhempasi olisivat tehneet vain 1-2 lasta niin sinua ei olisi? Ja pystytkö jättämään lapsiluvun pienemmäksi kuin mitä kotonasi oli?

[/quote]

En todellakaan ajattele.

Ei elämä ole lapsien takia vaikeaa.

Minusta se on vanhempien asenteessa jos ei vaikka "ole rahaa harrastaa". Joku ei ole kiinnostunut siitä että lapset harrastaa. Omat vanhempani ajattelee näin, he eivät ymmärrä miksi tahdomme panostaa lapsiin rahallisesti ja ajallisesti. 

Kolmosella on 4 sisarrusta ja itsellään 4 lasta. Lisääkin voisin kuvitella kasvattavani.

Enpä ole moisia miettinyt.

Ja juu, olen jättänyt lapsiluvun pienemmäksi. Meitä oli viisi sisarusta, minulla on kaksi lasta. Isompaa lössiä en jaksaisi.

Lapsena en osannut arvostaa sisaruksiani. Nyt vanhemmiten olen iloinen heistä jokaisesta. Joskus kun olemme kaikki koolla on tunne kuin yksi vielä puuttuisi. 

Itselläni yksi lapsia, haluan lisää. Juuri sisaruksien takia, mutta 5 lasta (lapsuuden perhe) on kuitenkin liikaa, sillä haluan tehdä myös omaa uraani enkä sysätä lapsia päiväkotiin kasvamaan.

En. Minä olin toivottu lapsi. Isosiskoni vahinkoraskaus ja pikkusiskoni äitini tekosyy jäädä kotiin jumittamaan.

Olisin paljon mieluummin ollut ainoa lapsi. Meteli, kateelliset sisarukset, väistämätön tasapäistäminen ja yksityisyyden puute rasittivat toden teolla.

Ei se raha asenteesta ole kiinni. Kun ei rahaa ei ole, sitä ei ole. Silloin ei osteta laskettelu- tai lätkäkamoja, ei ees tavallisia suksia, kun just ja just saa ruokaa. Vastaus kysymykseen: Pystyn. Olen kolmelapsisen perheen vanhin (38v). Omia lapsia ei ole, eikä tule, jos se minusta on kiinni :) Keskimmäinen sisko saa kohta neljännen lapsen (36v), nuorimmalla (30v) on yksi...

Olen suurperheen kolmas eikä mietitytä. Meillä 2 lasta eikä enempää tule. Kaipasin koko lapsuuteni vanhempieni huomiota, harrastuksia, rauhaa ja hiljaisuutta.

Itse olen toinen seitsemästä ja vanhempani joskus sanoivatkin että olivat alunperin ajatelleen saada vain kaksi lasta :D 

Olen kuitenkin todella iloinen kaikista sisaruksistani ja isosta perheestä ja itselläni onkin nyt kuusi lasta. Tällä hetkellä lisää ei ole tulossa mutta ei tiedä vaikka mieli vielä joskus muuttuisi kun biologista lisääntymisaikaa vielä on.

Kaikkeen ei meilläkään ole rahaa (esim. ei voi harrastaa lapset kaikkea kallista) mutta mielestäni ne sisarukset kuitenkin on lopulta kalliita harrastuksia tärkeämpiä ja uskon että omat lapsenikin viimeistään aikuisena ovat samaa mieltä.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 20:43"]

 uskon että omat lapsenikin viimeistään aikuisena ovat samaa mieltä.

[/quote]

Mihin tällainen uskomus perustuu? Monet toivovat, että heillä olisi ollut vähemmän tai ei ollenkaan sisaruksia.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 20:43"]

Ei se raha asenteesta ole kiinni. Kun ei rahaa ei ole, sitä ei ole. Silloin ei osteta laskettelu- tai lätkäkamoja, ei ees tavallisia suksia, kun just ja just saa ruokaa. Vastaus kysymykseen: Pystyn. Olen kolmelapsisen perheen vanhin (38v). Omia lapsia ei ole, eikä tule, jos se minusta on kiinni :) Keskimmäinen sisko saa kohta neljännen lapsen (36v), nuorimmalla (30v) on yksi...

[/quote]

9. Ei pidä paikkaansa. Minulle on aina jauhettu lapsena ettei ole "varaa" siihen että harrastaisin jotain. Silti oli varaa vanhempien polttaa, juoda, ostaa jotain romua kotiin etc. Kyse on paljon valinnoistakin. Ei lapsien harrastaminen ole edes kovin kallista. Mutta kuten sanoin, vanhempani välillä ihmettelee miten on varaa tai miksi edes juostaan lapsien harrastuksissa ja kisoissa -koska ei ollut koskaan heidän juttu.

"Ei ole varaa" on näppärä tekosyy. Ja samaan aikaan se raha käytetään omiin vaatteisiin tai johonkin omaan puuhaan.

Omat vanhemmat poltti 3 askia päivittäin. 365*3 on 1096 askia vuodessa. En tiedä paljonko aski maksaa mutta vaikkapa 4 euroa per aski tekee summaksi 4380, sillä rahalla yksistään harrastaa jo aika paljon..

3

Meitä on 4, minä vanhin. Rakastan sisaruksiani ja olen ollut läheinen aina heidän kanssaan. Olisin todella yksinäinen varsinkin jos pikkusiskoani ei olisi.

Itse en lapsia halua.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 20:08"]

Jos olet esim. sisarusparvesi neljäs niin mietityttääkö koskaan, että jos vanhempasi olisivat tehneet vain 1-2 lasta niin sinua ei olisi?

[/quote]

Kyllä. Välillä mietin myös jos vanhempani eivät olisi tehneet lainkaan lapsia, minua ei olisi. Ja sitten mietin jos vanhempani eivät olisi tavanneet koskaan, minua ei olisi. Tai sitten jos alkio olisi jakautunut sopivasti luoden identtiset kaksoset, minua olisi kaksi kappaletta. Tai sitten jos naapurin Jarppa olisi pieraissut, perhosefekti olisi saanut minut luoneen siittiön ajamaan ohi munasolusta ja minua ei taaskaan olisi.

Mua suoraan sanottuna vit...tti ja nolotti, kun meitä oli niin paljon. Viisi. Kyllä vähäisempi lapsimäärä on kaikkien etu.

Ja toki sisarukset ovat arvokkaita ja rakastan heitä kaikkia. Olisin halunnut useamman lapsen,mutta nyt olen huomannut, että nämä kaksi riittää meille. Uskon, että pystyn näille kahdelle tarjoamaan paremman elämän kuin voisin vaikkapa sille haaveluvulleni, viidelle.

Matkustaminen on helpompaa ja mahdollista ym.asiat. 

Mutta en usko, että oikeaa lapsilukua on olemassa. 

t.2