Eivätkö ihmiset ole epätasa-arvoisessa asemassa synnin suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Sehän riippuu ihan siitä, kuinka synti määritellään. Jos määritelmää lähdetään hakemaan Raamatusta, tulee ensimmäisenä vastaan kymmenen käskyä. Niissä ensimmäiset kehoittavat ihmistä kunnioittamaan jumalaansa. Loput ovat ohjeita ihmisten välisille asioille, ja niissä yhteisenä nimittäjänä on toinen toisemme kunnioittaminen ja rehellisyys. Jeesus kiteytti sen yhteen lauseeseen, joka meni jokseenkin näin: "Rakasta herraa sinun jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Eli jumalan tulee olla se ykkönen, ja itseään ja lähimmäisiään pitää rakastaa yhtä paljon. (Jos et välitä itsestäsi yhtään millään tavalla, ei kai sitten tarvitse muistakaan välittää?"

Uskonnolliset ihmiset ovat kautta aikojen tehnyt näistä ohjesäännöistä omia tulkintojaan, ja tarkennuksiaa siitä, mitä kukin käsky heidän mielestään tarkoittaa.

"(Jos et välitä itsestäsi yhtään millään tavalla, ei kai sitten tarvitse muistakaan välittää?"

Jos ei välitä yhtään muista, tulee rikkoneeksi sekä kymmentä käskyä että rakkauden kaksoiskäskyä eli tämä logiikka ei toimi. Raamatussa on myös määritelty mitä rakkaudella tarkoitetaan mm. 1. Kor 13. Ja sitä paitsi rakkaus Jumalaa kohtaan on hänen sanansa pitämistä. Ei rakkaus ole näissä käskyssä mikään tunne, vaan tekoja, tahdon asia.

Vierailija kirjoitti:

Sehän riippuu ihan siitä, kuinka synti määritellään. Jos määritelmää lähdetään hakemaan Raamatusta, tulee ensimmäisenä vastaan kymmenen käskyä. Niissä ensimmäiset kehoittavat ihmistä kunnioittamaan jumalaansa. Loput ovat ohjeita ihmisten välisille asioille, ja niissä yhteisenä nimittäjänä on toinen toisemme kunnioittaminen ja rehellisyys. Jeesus kiteytti sen yhteen lauseeseen, joka meni jokseenkin näin: "Rakasta herraa sinun jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Eli jumalan tulee olla se ykkönen, ja itseään ja lähimmäisiään pitää rakastaa yhtä paljon. (Jos et välitä itsestäsi yhtään millään tavalla, ei kai sitten tarvitse muistakaan välittää?"

Uskonnolliset ihmiset ovat kautta aikojen tehnyt näistä ohjesäännöistä omia tulkintojaan, ja tarkennuksiaa siitä, mitä kukin käsky heidän mielestään tarkoittaa.

Ja Jeesus sanoi "synti on siinä etteivät ihmiset usko minuun.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän riippuu ihan siitä, kuinka synti määritellään. Jos määritelmää lähdetään hakemaan Raamatusta, tulee ensimmäisenä vastaan kymmenen käskyä. Niissä ensimmäiset kehoittavat ihmistä kunnioittamaan jumalaansa. Loput ovat ohjeita ihmisten välisille asioille, ja niissä yhteisenä nimittäjänä on toinen toisemme kunnioittaminen ja rehellisyys. Jeesus kiteytti sen yhteen lauseeseen, joka meni jokseenkin näin: "Rakasta herraa sinun jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Eli jumalan tulee olla se ykkönen, ja itseään ja lähimmäisiään pitää rakastaa yhtä paljon. (Jos et välitä itsestäsi yhtään millään tavalla, ei kai sitten tarvitse muistakaan välittää?"

Uskonnolliset ihmiset ovat kautta aikojen tehnyt näistä ohjesäännöistä omia tulkintojaan, ja tarkennuksiaa siitä, mitä kukin käsky heidän mielestään tarkoittaa.

"(Jos et välitä itsestäsi yhtään millään tavalla, ei kai sitten tarvitse muistakaan välittää?"

Jos ei välitä yhtään muista, tulee rikkoneeksi sekä kymmentä käskyä että rakkauden kaksoiskäskyä eli tämä logiikka ei toimi. Raamatussa on myös määritelty mitä rakkaudella tarkoitetaan mm. 1. Kor 13. Ja sitä paitsi rakkaus Jumalaa kohtaan on hänen sanansa pitämistä. Ei rakkaus ole näissä käskyssä mikään tunne, vaan tekoja, tahdon asia.

Mutta teotkaan ei hyödytä ilman aitoa rakkautta vai miten tämä tulkitaan

"Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi."

Eli vaikka menisin jonnekin diakoniatyöhön jakamaan köyhille apua ja oikeasti vihaisin kaikkia ja tekohymy naamalla olisin siellä, ei hyödytä. Vaikka kyllähän se ihminen saa minun asenteesta riippumatta sen avun. Omassa lähipiirissä on ollut joskus tällaista, vähän vittuillen autetaan. En tiedä onko tarkoitus sitten kannustaa ihmistä parempaan toimintaan kuin olemaan köyhä!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, laitetaan vaikka esimerkki narkkarista joka varastaa köyhältä pyörän. Täällä oli keskustelu jossa joltain oli viety pyörä.

On väärin varastaa toiselta pyörä, eikö? Mutta jos asiasi ovat kunnossa, on epätodennäköisempää että rahan tarpeessa viet pyörän.

ap

Mutta jos ajattelet, että narkkari on kauhea kun paitsi narkkaa myös varasti pyörän, teet syntiä. 

Sorry, et mene seulasta omin nokkinesi läpi sinäkään!

Missähän olen näin väittänyt? Vai tarkoitatko että ei saisi olenkaan sanoa varastamista synniksi/vääräksi teoksi? Itse narkkarista en ole sanonut mitään.

Onhan niitä erilaisia moraalisia kysymyksiä "varastaisitko lääkkeen vakavasti sairaalle äidillesi" jne. Siis kun ei tiedä varkaan taustoja.

ap

Ja en ole väittänyt missään meneväni mistään seulasta läpi. Päinvastoin koen että jotkut ihmiset nimenomaan katsovat pinnan. Olen aiemmassa työssä nähnyt erilaisia ihmisiä, on esim. sydämellinen alkoholiongelmainen ja ylimielinen bloggaaja tullut vastaan. Kumpi näistä on sitten "parempi".

ap

En nyt ihan ymmärrä ajatusmaailmaasi tässä ketjussa. Miksi pitäisi yrittää arvottaa ihmisiä kuka/miten on parempi kuin joku toinen? Synnin suhteen ollaan kyllä kaikki ihan samalla viivalla. Yhtä syntisiä kaikki tyynni, vaikkakin eri syntien kanssa itse kukin kamppaillaan.

Olen väsynyt siihen ihmisten tuomitsemiseen.

ap

Mikset yrittäisi sitten olla itse tuomitsematta muita? "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." Et varmaan sitä huomaa, mutta sorrut nyt itse siihen samaa. Tällaiset arvottamisyritykset/-keskustelut eivät ole kovinkaan rakentavia.

Onko tuomitsemisen tuomitseminen tuomitsemista :D

ap

Jos sanot olevasi kyllästynyt ihmisten tuomitsemiseen, miksi käytät aikaasi miettien kuka on parempi/huonompi tai enemmän /vähemmän syntinen kuin toinen? Jos tätä asiaa sinulta kysyn ja sen esille tuon, onko se tuomitsemista?

Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin. 2. Tim 3

Siksi käytän aikaa kun haluan löytää sen tien, tämä narkkarikin on nyt hypoteettinen esimerkki omasta päästäni. Ehkä minua itseäni häiritsee kun huomaan syntejäni, ja huomaan että jos olisin paremmassa asemassa, niin ei olisi ehkä käynyt. En voi kuitenkaan koko elämääni käyttää ensisijaisesti synnin välttelyyn.

ap

Etkö ymmärrä, että et sinä olisi synnitön vaikka olisit maailman hyvä osaisin ihminen? Jos sinussa ei olisi nykyisiä syntejäsi, sinussa olisi silti joitain muita syntejä. Ei niitä pidä vältellä, vaan kohdata ne, katua ja tehdä parannusta niistä Jeesuksen avulla. Ja Pyhä Henki tuo meille aina esille uusia asioita, tuo valoon syntejä, joista tulee tehdä parannusta. Sitä mukaa, kun me olemme valmiita niitä kohtamaan ja käsittelemään. Se on pyhittymistä, mihin jokaisen kristityn tulee pyrkiä ja siinä edetä. Ja tämä pyhittyminen on Jumalan armoa.

Sen takia 50-67-luvulla nuorta aikuisuutta eläneen sukupolven lapset eivät koskaan ole eronneet, koska vanhempansa pysyivät yhdessä. Eikun.

Niin vaikeaa on rikkaan kulkea taivasten valtakuntaan kuin on kamelin päästä neulansilmän (=ahdas portti Jerusalemin muurissa) läpi.

Synti on sydämen luopuminen Jumalasta.

Mikä tahansa (hyväkin) asia voi tulla synniksi, jos se saa sydämen luopumaan Jumalasta.

Kaikkein tärkeintä on rakastaa ja pelätä Jumalaa niin paljon, ettei tarkoituksella lähde syntiä tekemään.

Sillä Herran pelko on viisauden alku.

Vierailija kirjoitti:

Synti on sydämen luopuminen Jumalasta.

Mikä tahansa (hyväkin) asia voi tulla synniksi, jos se saa sydämen luopumaan Jumalasta.

Kaikkein tärkeintä on rakastaa ja pelätä Jumalaa niin paljon, ettei tarkoituksella lähde syntiä tekemään.

Sillä Herran pelko on viisauden alku.

Ja vaikkei nyt saisi ihan luopumaan Jumalasta, niin minkään ei saa antaa hallita itseään. Esim liiallinen terveysintoilu tai pakonomainen liikuntakin voi tulla oman elämän epäjumalaksi ja se on silloin syntiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, laitetaan vaikka esimerkki narkkarista joka varastaa köyhältä pyörän. Täällä oli keskustelu jossa joltain oli viety pyörä.

On väärin varastaa toiselta pyörä, eikö? Mutta jos asiasi ovat kunnossa, on epätodennäköisempää että rahan tarpeessa viet pyörän.

ap

Mutta jos ajattelet, että narkkari on kauhea kun paitsi narkkaa myös varasti pyörän, teet syntiä. 

Sorry, et mene seulasta omin nokkinesi läpi sinäkään!

Missähän olen näin väittänyt? Vai tarkoitatko että ei saisi olenkaan sanoa varastamista synniksi/vääräksi teoksi? Itse narkkarista en ole sanonut mitään.

Onhan niitä erilaisia moraalisia kysymyksiä "varastaisitko lääkkeen vakavasti sairaalle äidillesi" jne. Siis kun ei tiedä varkaan taustoja.

ap

Ja en ole väittänyt missään meneväni mistään seulasta läpi. Päinvastoin koen että jotkut ihmiset nimenomaan katsovat pinnan. Olen aiemmassa työssä nähnyt erilaisia ihmisiä, on esim. sydämellinen alkoholiongelmainen ja ylimielinen bloggaaja tullut vastaan. Kumpi näistä on sitten "parempi".

ap

En nyt ihan ymmärrä ajatusmaailmaasi tässä ketjussa. Miksi pitäisi yrittää arvottaa ihmisiä kuka/miten on parempi kuin joku toinen? Synnin suhteen ollaan kyllä kaikki ihan samalla viivalla. Yhtä syntisiä kaikki tyynni, vaikkakin eri syntien kanssa itse kukin kamppaillaan.

Olen väsynyt siihen ihmisten tuomitsemiseen.

ap

Mikset yrittäisi sitten olla itse tuomitsematta muita? "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." Et varmaan sitä huomaa, mutta sorrut nyt itse siihen samaa. Tällaiset arvottamisyritykset/-keskustelut eivät ole kovinkaan rakentavia.

Onko tuomitsemisen tuomitseminen tuomitsemista :D

ap

Jos sanot olevasi kyllästynyt ihmisten tuomitsemiseen, miksi käytät aikaasi miettien kuka on parempi/huonompi tai enemmän /vähemmän syntinen kuin toinen? Jos tätä asiaa sinulta kysyn ja sen esille tuon, onko se tuomitsemista?

Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin. 2. Tim 3

Siksi käytän aikaa kun haluan löytää sen tien, tämä narkkarikin on nyt hypoteettinen esimerkki omasta päästäni. Ehkä minua itseäni häiritsee kun huomaan syntejäni, ja huomaan että jos olisin paremmassa asemassa, niin ei olisi ehkä käynyt. En voi kuitenkaan koko elämääni käyttää ensisijaisesti synnin välttelyyn.

ap

Tuohan on hienoa, Ap, että huomaat syntejäsi. Se kertoo, ettet ole paatunut ja Pyhä Henki tekee sinussa pyhittävää työtään joka on "syvenevää synnin ja armon tuntoa".

Olemme kaikki erilaisia persoonia mutta tunnistan itsestäni tuota jossittelua "jos taustani olisi sellainen ja sellainen eikä tällainen, niin asiat olisivat ehkä nyt toisin, en olisi toiminut näin jne". Tosiasia kuitenkin on, että ne onnellisimmistakin lähtökohdista tulevat tekevät virheitä ja syntiä, ainakin sydämessään. Eivät ehkä samoissa asioissa kuin itse mutta toisissa.

Ja Jumala nyt jostain syystä antoi nämä lähtötilanteet ja olosuhteet. Ja Hän tietää ne ja niiden aiheuttamat haasteet hyvin. Mutta - Hän on myös voimallinen auttamaan juuri tämän oman todellisuuteni keskellä, jossa olen nyt, ei niissä "toiveunissa".

Olen miettinyt, että olisiko tuo jossittelutaipumus jotain surua ja surutyötä niistä asioista ja menetyksistä?

Tuossa olen samaa mieltä, ettei lyhyttä elämää kannata fokusoida vain synnin välttelyyn. Onhan kristitylle tärkeää, että "valvoo vaellustaan" mutta mielestäni tärkeämpää on mennä lähemmäs Jumalaa, etsiä Häntä ja Hänen rakkauttaan - tai oikeammin: ottaa sitä vastaan. Jeesus itse sanoi olevansa "tie, totuus ja elämä" ‐ eli Jeesus-tielle, kohti elämää, totuudessa ja rakkaudessa!

Vierailija kirjoitti:

Raamatussa sanotaankin, et kolmanteen ja neljänteen polveen Jumala kostaa :/ Tarkoittaa minusta ennen kaikkea sitä, että pahoilla asioilla on aina seurauksensa, jotka vaikuttaa tuleviin sukupolviin.

Pitää varmaan paikkansa tuo vaikutus jälkipolviin, jo psykologisestikin. Muutoin tuo kohta taitaa olla Vanhasta testamentissa eli vanhan liiton ajalta.

Jeesus perusti uuden liiton, Hän tuli sovitustyöllään katkaisemaan tuollaiset ketjut ja rakkaudellaan eheyttämään niiden seurauksia ihmissydämessä. Vaikkemme täysin eheiksi täällä tulekaan.

Kyllä taas mielikuvitus lentää, kun kertoillaan mitä mieltä satuolennot ovat mistäkin. : )

Minullapa on oma filosofia ja uskonto jota seuraan ja te olette kaikki syyllisiä mitä hirveimpiin synteihin. Joudutte paikkaan jossa on ikuine kylmyys absoluuttista nollapistettäkin kylmempää, mutta ette silti jäädy, vain tunnette jäätyvänne.

Ihmiset ovat epätasa-arvossa synnyn suhteen. Kyllä se vaan on niin, että se suku mihin syntyy määrittää elämän, Suomessakin. Vaikka luokkanousuja voi tehdä, niin rajansa silläkin. Ja toiset aloittavat nousun portaalta johon köyhän perheen vesa ei koskaan edes yllä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä taas mielikuvitus lentää, kun kertoillaan mitä mieltä satuolennot ovat mistäkin. : )

Kannattaa tutustua tähän Jeesus-persoonaan. Hän on vielä ihanampi kuin lukemasi satukirjat - ja lisäksi Hän on todellinen!