Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paniikkikohtaukset hammaslääkärissä - mikä lääkkeeksi?
03.08.2013 |
En pelkää kipua, mutta pelkkä siinä tuolissa makaaminen saa aikaan niin pahan paniikkireaktion (äänet katoaa, kylmä hiki ja ennen kaikkea taju meinaa lähteä) että viimeksi jouduttiin hampaanpoisto jättämään kesken. Kestän kyllä tilanteen joten kuten, jos tiedän että se jatkuu xx minuuttia, mutta jos homma pitkittyy ja pitkittyy niin alkaa mustenemaan. Ja kyse ei ole siis tavallisesta huimauksesta vaan selkeästi tilannesidonnaisesta paniikkikohtauksesta.
Kävin juuri pelkällä konsultaatiokäynnillä jossa hampaisiin ei juuri edes koskettu, mutta sama olotila alkoi tulla pikkuhiljaa päälle joka tapauksessa.
Joudun menemään ensi kuussa hammaskirurgin pakeille poistattamaan hampaan juurta (tämä minulle vieläpä ihan uutta) enkä todellakaan selviä siitä ihan tosta noin vaan joten täytyy käydä työpaikkalääkärilla ennen sitä. Mietin vaan, että mitä mun pitäisi siltä "pyytää"? Beetasalpaajia (ettei se hermosto lähde laukkaamaan kierroksilla), rauhoittavia vai mitä? En ole ikinä syönyt rauhoittavia -meneekö niistä "kuuppa ihan sekaisin" vai tuleeko vain ns. flegmaattinen olo? Jotain tässä on pakko vetää tai jää legot hoitamatta.. :(
Kommentit (31)
Kuulostaa aika laaja-alaiselta tuo sinun paniikkihäiriösi. Kuinka paljon se rajoittaa elämääsi yleensä?
Itselläni on laaja-alainen paniikkihäiriö. Ennen lääkitystä (serotoniini) sain kohtauksia milloin missäkin, hammaslääkäri oli aivan mahdoton ajatuskin, samoin kampaaja, juna, lentokone, laiva, elokuvateatteri, yleensä kaikki mistä ei pääse pois tai on noloa lähteä pois kesken.
Nyt lääkityksen kanssa pystyn käymään hammaslääkärissä, keskityn vain odottamaan ko. päivän iltaa jolloin homma on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinä tarvitset terapiaa paniikkihäiriön kuriin saamiseksi. Todennäköisesti tarvitset myös lääkityksen terapian tueksi. Lähetteen terapiaan ja reseptin saat lääkäriltä. Yksityisellä terapia maksaa, mutta voit toki mennä myös julkiselle puolelle, eikä se maksa mitään. Terveyskeskuslääkäri kirjoittaa sinulle lähetteen.
Täällä on suositeltu sinulle erilaisia lääkkeitä, samoin on kehotettu sinua välttämään joitakin toisia. Pistän siis minäkin lusikkani tähän soppaan. Syön ahdistuhäriöön ja masennukseen Cipralexia säännöllisesti ja Opamoxia vain tarvittaessa. Päinvastoin kuin joku tuolla ylempänä sanoi, minulta Cipralexit eivät ole tukahduttaneet tunteita - ainoastaan masennukseen kuuluvan itkuisuuden ne ovat vieneet, mikä on ihan hyvä, koska on todella ikävä pillahtaa itkuun, kun joku vaikka vain moikkaa ja kysyy kuulumisia - pikemminkin masennusjaksot ovat latistaneet tunteitani. Kun olen toipunut masennuksesta, tunneskaalani laajenee.
Bentsoihin kuuluvan Opamoxin käyttöä säännöstelen ankarasti, koska se on helposti koukuttava. Pyrin myös pitämään annoksen mahdollisimman pienenä, sillä vaikka siedänkin lääkettä kohtuullisen hyvin (alkuaikoina minua rupesi nukuttamaan armottomasti aika pian lääkkeen otettuani, nyt pysyn hereillä) en pidä tokkuraisesta olosta, jonka saan lääkkeestä.
Pidän siis ehdottomasti SSRI-lääkkeitä vaarattomampina jatkuvaan käyttöön kuin bentsoja.
Mene siis lääkäriin ja kerro vaivasi. Hän määrää sinulle sopivat lääkkeet, ja sinun kannattaa pitää mielesi avoimena. Muista, että ihmiset ovat yksilöllisiä, samoin heidän oireensa ja reaktiotapansa lääkkeisiin vaihtelee. Jos jokin lääke ei sovi jollekulle, se voi sopia jollekulle toiselle, vaikkapa sinulle. Toisinaan sopivaa lääkitystä joudutaan etsimään kauankin, toisinaan tämä onnistuu heti.
Kiitos, 24!
Olen ollut siinä uskossa, että tuonne julkiselle puolelle ei ole mitään asiaa terapiaan ellei ole ns tosi heikossa hapessa ja silloinkin sinne on vaikea päästä..?
-ap
Riippuu paikkakunnasta, missä asut. Joillakin paikkakunnilla joutuu jonottamaan, joissakin pääsee heti. Kun aikoinaan hain ensimmäisen lähetteen melko isossa kaupungissa, jonotin terapiaa noin 3 kuukautta. Se on yleinen käytäntö, jotta lääkkeet ehtivät tasoittaa pahimman pahan olon. Jokin aika sitten jouduin aloittamaan terapian uudelleen ja tällä kertaa pääsin viikossa. Asun nyt pienemmässä kaupungissa, jossa palvelut pelaavat.
Se minun piti vielä sanoa, että aluksi tosiaankin voit mennä mtt:n terapiaan, jota tarjotaan jonkin aikaa. Jos näyttää siltä, että tarvitset pitempiaikaista terapiaa, se kerrotaan sinulle ja voit anoa Kelalta siihen tukea. Tätä terapiaa varten joudut etsimään terapeutin yksityiseltä puolelta ja joudut maksamaan osan terapiamaksusta, osan korvaa Kela.
24
Niin ja sekin on merkityksellistä terapiaan hakeutuessa julkisella puolella, että kysessä on tosiaankin työkunnon ylläpitäminen, parantaminen tai saavuttaminen. Paniikkikohtaukset rajoittavat elämääsi, joten olisi hyvä hoitaa se kuntoon ennen kuin se rajoittaa elämääsi enemmän. Nythän joudut miettimään tarkoin, minne voit mennä, ettet vain saisi paniikkikohtausta.
24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 00:57"]
[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 00:52"]
Diapam kuuluu bentsodiatsepiineihin. Niihin ei jää koukkuun satunnaisesti käytettäessä. Siis kun käytät vain paniikin iskiessä, et joka aamu rutiinisti. Joka tapauksessa, terapia on parempi hoito, lääke on ensiapu ja kainalosauva.
[/quote]
Helvatan kallista vissiin vaan toi terapia... Kela tuskin korvaa mitään, kun olen kuitenkin täysin työ- ja yhteiskuntakelpoinen.
-ap
[/quote]
Kela nimenomaan tulee sellaisia, jotka ovat työelämässä, jotta työkyky säilyisi. Ei se liene este.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 02:23"]
Kiitos, 24!
Olen ollut siinä uskossa, että tuonne julkiselle puolelle ei ole mitään asiaa terapiaan ellei ole ns tosi heikossa hapessa ja silloinkin sinne on vaikea päästä..?
-ap
[/quote]
Se saattaa pitää paikkansa. Riippuu siitä, asutko rikkaassa vai köyhässä kunnassa ja kenties siitäkin, minkä ikäinen olet. Nuoria saatetaan pitää arvokkaampina ja tärkeämpinä ihmisinä tässä suhteessa, kuten myös aivan pienten lasten äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paniikkihäiriöinen vastailee:
Saan kohtauksen hammaslääkärin penkissä puudutteesta joka kerta. Puudute sisältää adrenaliinia ja eroaa toisesta puudutteesta siten, että tyrehdyttää veren vuodon toimenpiteessä. Siksi hammaslekurit käyttävät sitä.
Kohtaus tulee, vaikka minulla on pitkäaikainen lääkitys. Kohtaus menee kuitenkin aina ohi ja kerron aina siitä etukäteen lääkärille.
Aikaisemmin en pystynyt ajamaan moottoriteillä. Nyt pystyn ajamaan esim 5 minuuttia tutulla moottoritiellä. Maantieajokin onnistuu ja kaupunkiajo on luonnistunut aina, koska tien sivuun pääsisi aina.
Paniikkihäiriöinen joutuu välttämään liikaa stressiä ja nukkumaan/ liikkumaan riittävästi. Alkoholin käyttöni olen vähentänyt minimiin, mutta kahvia juon päivittäin.
Suositteleen jonkinlaista kognitiivista terapiaa Ap:lle, jotta oireet eivät pääse niskan päälle ja samalla tulee juteltua lääkkeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkkä betasalpaaja voisi kyllä riittää!
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 00:52"]
Diapam kuuluu bentsodiatsepiineihin. Niihin ei jää koukkuun satunnaisesti käytettäessä. Siis kun käytät vain paniikin iskiessä, et joka aamu rutiinisti. Joka tapauksessa, terapia on parempi hoito, lääke on ensiapu ja kainalosauva.
[/quote]
Helvatan kallista vissiin vaan toi terapia... Kela tuskin korvaa mitään, kun olen kuitenkin täysin työ- ja yhteiskuntakelpoinen.
-ap