Janita Lukkarisen uudet käänteet: Pois kotoa

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen on aina ollut pinnallinen niin ei sitä varmaan syöpäkään muuta siis että alkaisi pohtia asioita todella syvällisesti.

En ymmärrä Janitaa monellakaan tapaa, mutta koko elämän jos on ollut pienikokoinen, ja yhtäkkiä paino jotain kaksinkertaistuu... Oli sitä kuinka "syvällinen" tahansa, niin kyllä olisi itsellekin kova paikka. Ihan varmasti vaikka olisi kuolemassakin.

Esteetikko? Silläkö nimellä pinnallista tyhmää kanaa kutsutaan nykyisin? En väitä että Janita on pinnallinen tyhmä kana, mutta tuolla on paljon sellaisia jotka sellaisia ovat, eivätkä he ole esteetikkoja.

Oi aikoja oi tapoja.

Minusta on ihan ymmärrettävää, että syöpäsairaskin välittää ulkonäöstään. Onko näiden kauhistelijoiden mielestä esimerkiksi sytostaattihoitojen takia hiuksensa menettäneet naiset pinnallisia, kun surevat kaljuuttaan? Tai rintasyövän vuoksi rintansa menettäneet naiset, jotka haluavat rinnankorjausleikkauksen? Ihmeellisiä kiusaajia olette kyllä, muuta en viitsi sanoa.

Muuhun en ota kantaa,mutta kortisoni isoina annoksina on karmeaa tavaraa,sen aiheuttama turvotus ja olotila on jotain ihan muuta kuin mikään normaali lihominen. se muuttaa kehossa kaiken, tosi oudolla tavalla niin että peilissä on joku muu ja sen oudon tönkköyden tuntee joka sekunti,muista sivuoireista puhumattakaan, joista lihaskrampit, paperin ohut iho, nukkuminen max. 3 tuntia vuorokaudessa ja niskapaiseet on vain osa. En mäkään tajua, miksi syöpäsairasta on pitänyt vielä kiduttaa jollain valtavilla kortsoniannoksilla kuukausitolkulla.  Ottaisin koska vaan normaalin vaikka 20kg lihomisen mieluummin kuin kortisonin aiheuttaman turvotuksen, myös kuolemansairaana. Itselläni joku 40mg päivä 6 viikkoa saa ulkonäön ja olon hirveäksi, tää Janita sai sitä paljon enemmän suonensisäisesti. Haitat paljon isommat kuin hyödyt.,

Mitä mahtaa Janitalle kuulu nyt?

Uskon että Janita vielä selviää. Tiedän monia jotka ovat selvinneet tuosta syövästä. Tsempi!

Vierailija kirjoitti:

Muuhun en ota kantaa,mutta kortisoni isoina annoksina on karmeaa tavaraa,sen aiheuttama turvotus ja olotila on jotain ihan muuta kuin mikään normaali lihominen. se muuttaa kehossa kaiken, tosi oudolla tavalla niin että peilissä on joku muu ja sen oudon tönkköyden tuntee joka sekunti,muista sivuoireista puhumattakaan, joista lihaskrampit, paperin ohut iho, nukkuminen max. 3 tuntia vuorokaudessa ja niskapaiseet on vain osa. En mäkään tajua, miksi syöpäsairasta on pitänyt vielä kiduttaa jollain valtavilla kortsoniannoksilla kuukausitolkulla.  Ottaisin koska vaan normaalin vaikka 20kg lihomisen mieluummin kuin kortisonin aiheuttaman turvotuksen, myös kuolemansairaana. Itselläni joku 40mg päivä 6 viikkoa saa ulkonäön ja olon hirveäksi, tää Janita sai sitä paljon enemmän suonensisäisesti. Haitat paljon isommat kuin hyödyt.,

Kyllä palstamamma tietää paremmin kuin hoitavat lääkärit.

Vieäkö se muokkaa kuviaan? Jos tahtoo olla syövän kasvot niin näyttäisi oman naamansa.

Sanattomaksi vetää, kun näitä kommentteja lukee. Vaikka toinen ihminen olisi esteetikko tai pinnallinen kana, mitä se teille kuuluu. Hankkikaa ihan oma elämä, hyvät ihmiset.

Älä arvostele jollet ole syöpää kokenut.

Sen kanssa eläminen on odottamista kaikissa tuskissaan viimeiseen hetkeen. Odottaessaan tekee mitä vain ja niitä kirjoituksia ei tarvitse ns terveen lukea. Nauti terveydestäsi, kun se sinulla vielä on.

Vierailija kirjoitti:

Esteetikko? Silläkö nimellä pinnallista tyhmää kanaa kutsutaan nykyisin? En väitä että Janita on pinnallinen tyhmä kana, mutta tuolla on paljon sellaisia jotka sellaisia ovat, eivätkä he ole esteetikkoja.

Estetiikalla ei tosiaan ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.

Arvostan Janitan sisukkuutta. syöpä on semmoinen tauti, että sisukas ja peräänantamaton sen kanssa pärjää, jopa selättää taudin. koskaan ei saa antaa periksi.

nykyaikainen suomalainen syöpähoito on maailman parasta.

toivon jaksamista.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan ymmärrettävää, että syöpäsairaskin välittää ulkonäöstään. Onko näiden kauhistelijoiden mielestä esimerkiksi sytostaattihoitojen takia hiuksensa menettäneet naiset pinnallisia, kun surevat kaljuuttaan? Tai rintasyövän vuoksi rintansa menettäneet naiset, jotka haluavat rinnankorjausleikkauksen? Ihmeellisiä kiusaajia olette kyllä, muuta en viitsi sanoa.

Kyllä ovat kiusaajia ja varsinaisia jeesustelijoita. En toivo tuollaista sairastamista kenellekään, kyllä se on sellaisen helvetin läpikäymistä ja lopputuloksesta et tiedä mitään.  Itselläni on 8 omaista, jotka ovat syövän sairastaneet, kaikki eivät selvinneet: vatsasyöpä,  kohtusyöpä, 2 x eturauhassyöpä, rintasyöpä 2 x samalla ihmisellä, leukemia, melanooma, aivokasvain.   (Arvauskeskusten toimintaa voin vain kirota, kyllä yksityisellä lääkärillä varmistuskäynti on näistä kolmessa tapauksessa pelastanut hengen.)

Kyllä se koville ottaa katsoa itseään peilistä kun peili muistuttaa että tosi sairas olet, näenkö enää ensi kesää? Ja naisille se on aina ollut tärkeää naiselliset asiat, kuin hiukset ja omat naiselliset osat. Sellaisiksi meidät on yhteiskunnassa kasvatettu, se on itsetuntoasia. (Kummitätini suri hiuksiaan kun alkoi jäädä aamuharjaan, ehdotin että  ostaa nyt heti peruukin kun näkee millainen se oma tukka vielä on. Mentiin peruukkikauppaan ja hän löysi sellaisen mikä on kovasti oman näköinen. Sanoi että on mukavampaa kun voi tuntea olevansa sairaan sijasta edes hetken kuka vaan nainen,  hieno tukka päässä.  )

Parhaassa tapauksessa "hyvät kaverit" eivät pidä mitään yhteyttä sairaaseen sairastamisen aikana "kun ei tiedä mitä sanoisi" (No mitäpä jos vaikka vaan kuuntelisit ja juttelisit välillä ihan tavallisista asioista, kuten uutisista. Kyselisit miten sulla menee.) Lisäksi sut voidaan lyödä kotiisi eristykseen muusta maailmasta ja ihmisten tapaamisesta, että et saisi mitään tartuntaa keneltäkään kun hoitojen takia sun vastustuskyky on olematon. Ruokavaliotasikin voidaan rajoittaa, niin että saat syödä vain keitettyä ruokaa ettet saa mitään salmonellaa tms. vahingossakaan. 

Janita on sitkeä sissi, taudinkuva ja ennuste huomioiden. Äitinä ajattelen myös hänen omaisiaan, heille tämä sairaan kärsimys on myös helvetti. 

Eiköhän anneta Janitan sairastaa nyt ihan rauhassa ja lopetetaan tämä ketju jo alkuunsa ennen kuin tämäkin menee taas ala-arvoiseksi sättimiseksi. Toivon Janitalle ja perheenjäsenille voimia. Sairaus on itsessään jo niin kova koulu, että siinä ei enää mitään mammapalstojen kiusaajia tarvita. 

Ihmettelen silti (ja en usko) sitä Terhokoti-episodia.

mara2 kirjoitti:

Arvostan Janitan sisukkuutta. syöpä on semmoinen tauti, että sisukas ja peräänantamaton sen kanssa pärjää, jopa selättää taudin. koskaan ei saa antaa periksi.

nykyaikainen suomalainen syöpähoito on maailman parasta.

toivon jaksamista.

Itse syövän kokeneena minua ärsyttävät suuresti nämä ”peräänantamaton sen kanssa pärjää” -väitteet ja ip-lehtien hehkutukset, kuinka joku julkkis on taistelullaan voittanut syövän. Aika vähän syövästä selviämisellä nimittäin on oman tahdon kanssa tekemistä, kyllä ne ovat lääketiede, lääkkeet , hoidot ja lääkärit jotka sen taudin selättävät. Toki oma elämänhalu ja asenne voivat hiukan vaikuttaa asiaan, mutta ei kukaan kuole sen takia ettei jaksanut tai viitsinyt ”taistella” tarpeeksi.

Usean syöpäpotilaan tiedän olevan tästä aivan samaa mieltä kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

mara2 kirjoitti:

Arvostan Janitan sisukkuutta. syöpä on semmoinen tauti, että sisukas ja peräänantamaton sen kanssa pärjää, jopa selättää taudin. koskaan ei saa antaa periksi.

nykyaikainen suomalainen syöpähoito on maailman parasta.

toivon jaksamista.

Itse syövän kokeneena minua ärsyttävät suuresti nämä ”peräänantamaton sen kanssa pärjää” -väitteet ja ip-lehtien hehkutukset, kuinka joku julkkis on taistelullaan voittanut syövän. Aika vähän syövästä selviämisellä nimittäin on oman tahdon kanssa tekemistä, kyllä ne ovat lääketiede, lääkkeet , hoidot ja lääkärit jotka sen taudin selättävät. Toki oma elämänhalu ja asenne voivat hiukan vaikuttaa asiaan, mutta ei kukaan kuole sen takia ettei jaksanut tai viitsinyt ”taistella” tarpeeksi.

Usean syöpäpotilaan tiedän olevan tästä aivan samaa mieltä kuin minä.

Kiitos tästä kommentista ❤️ Äitini juuri syövälle menettäneenä suorastaan kuvottaa nämä naiivit ”syövän selätys taistelu” -jutut. Kun on oikeasti nähnyt, miten syöpä kirjaimellisesti syö ihmisen, tietää, että sitä ei taistelutahto pysäytä. Onnekkaita ovat he, joiden syöpä havaitaan ajoissa ja on edes teoriassa parannettavissa.

Nimenomaan syöpäpotilaat mitään taistele. Monta muutakin tautia jotka aiheuttaa kipua sun muuta. Ihmiset on vain luotu kestämään. Mitä taistelua se sängynpohjalla makaaminen on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen on aina ollut pinnallinen niin ei sitä varmaan syöpäkään muuta siis että alkaisi pohtia asioita todella syvällisesti.

En ymmärrä Janitaa monellakaan tapaa, mutta koko elämän jos on ollut pienikokoinen, ja yhtäkkiä paino jotain kaksinkertaistuu... Oli sitä kuinka "syvällinen" tahansa, niin kyllä olisi itsellekin kova paikka. Ihan varmasti vaikka olisi kuolemassakin.

On se raskas paikka,itse kukin joa joutuu tuon kokemaan,turpoat lääkkeistä-joo kyllä-mutta ne kivut,ihan hirveitä.Siinä koittaa jokainen olla se oma utsensä ja vähän enemmän ulkonäöstä haluaa pitää huolta ihan itsensä vuoksi.Kävin pariin vuoteen kampaajalla ja manikyyrissä kun oli syöpähoidoista huono olo,se itsestä pitäminen antaa iloa omaan elämään ja hehkuu muihinkin.Haukkujat voisi miettiä jos sattuu omalle kohdalle,siinä on leikki kaukana kuoleman lähestyessä.Mieti mitä sulle haluaisit sanoa jos joudut joku päivä samaan. Joka kolmas sairastuu syöpään,siinäpä miettimistä olisitko itse siinä joukossa ja miten elämäsi menisi...