Jokainen on kuullut viiltelystä. Mutta moniko nyppii itseään?

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Dermatillomania

Mulla on ollut Trichotillomania 6-vuotiaasta asti. Nypin ripsiä ja kulmakarvoja.. joskus olen täysin ripsetön. Sairastan myös pakko-oireista häiriötä, jollaiseksi tuokin kai lasketaan.

N26

Minä nypin kynsinauhoja ja nyt onkin kynnenympärykset kuin jollain mutantilla. Osaan tullut pieniä syyliä.

Minulla on sama ongelma lievänä. Nuorempana viiltelin, ja yksi syy, miksi sain niin näkyvät arvet, oli etten voinut antaa niiden parantua rauhassa. Vielä nykyäänkin mikä tahansa "virhe" ihossa voi alkaa ärsyttää niin paljon, että en voi jättää sitä rauhaan! Joskus vaikka vain joku tosi näkyvä ihokarvan tuppi (minulla on aika näkyvä keratosis pilaris).

Jos ongelma on paha, lääkärin puheille tai mieluiten mielenterveyspuolelle. Luulen että jotkut saavat apua lääkityksestä. Sillä on toki myös sivuvaikutuksia, mutta ehkä lääkäri tai psykiatri osaisi punnita hyödyt ja haitat.

Ehkä myös jotkut viiltelyyn suositellut keinot voisivat auttaa, esim. kuminauha ranteessa jota napsauttaa ihoa vasten aina kun haluaisi nyppiä.

Luulen että netistä voisi englanniksi löytyä aika paljon tietoa ongelmasta.

En myönnä tätä koskaan ikinä missään omalla naamallani mutta harrastan myös tuota. Lisäksi minulla on aina pinsetit käden ulottuvilla joilla nypin ihokarvoja. Etenkin stressaantuneena tämä lähtee ihan lapasesta, inhoan tätä aivan tolkuttomasti koska se jättää rumia jälkiä ihoon, mutta en vain voi itselleni mitään. Toisinaan en edes huomaa aloittavani vaan jossain kohtaa havahdun siihen, että taas minä teen tätä, toisinaan puoliso huomaa ensin ja käskee lopettamaan.

Raivostuttavaa!

Nypin ja raavin silloin kun olen stressaantunut. Päänahan olen repinyt verille enkä ilkeä mennä kampaajalle ennen kuin nahka paranee. Silloin kun asiat ovat hallinnassa tämä tapa häviää mutta kun tulee ongelmia joita en saa selvitettyä alan taas nyppiä ja raapia.

Samaa ongelmaa mulla. Yhtä arpea/rupea olen nyppinyt jo melkein neljä vuotta. Viime talvena se oli jonkin aikaa parantuneena, mutta keväällä aloin taas nyppiä sitä. Yritän kosteuttaa/rasvata ihoa paljon, mutta jotakin kohtaa kehossa tulee nypittyä joka päivä :/

Ok. Helpottavaa huomata, että on muitakin ja tälle löytyy jopa diagnoosi. Tosiaan ensimmäinen nyppimiskohteeni (jonka muistan) kun kutosluokalla mulla tuli kantapäähän vesikello kengistä. Silloin aloin nyppiä kantapääni ihoa ja nypin sitä edelleen tänä päivänäkin! Nyppimisalue levisi pitkälle muualle jalkaan ja minulla olikin usein jalka punainen isolta alueelta koska iho oli poistettu monta kertaa. 

Muistan kun äitinikin joskus teininä sanoi, että taasko sulla on kantapää ihan punainen. 

Tähän "auttoi" se, että aloin nyppiä ihoa pois toisesta kantapäästä, eli se alkuperäinen sai olla ja parantua, mutta nypin jonkin verran edelleen molempia. 

Olen kyllä kärsinyt masennuksesta eri asteisina koko elämäni ja ollut hoidossakin (nykyään voin suht hyvin verrattuna entiseen), joten ei se sinänsä ole mikään ihme, että tällaistakin oireilua monien muiden seassa löytyy. Tässä vaan on se kiusallisuus, että sen huomaa kaikki muutkin.

Sitä voi esittää iloista ja positiivista ihmistä ulospäin työelämässä, mutta kun jotain tällaista ilmenee, muutkin sen huomaa ja alkaa kysellä. 

-ap