Mies ja mainoskynät

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on kumma, jos kynät saavat naisen psykoosiin. Kynät…

Eihän tuossa ole kysymys psykoosista. Ei edes miehen kohdalla. Hänhän on "vain" pakkomielteinen ja hankala.

Tosin ei tuo vaimokaan kovin normaalilta vaikuta. Normaali puoliso ja äiti ei olisi moista käytöstä hyväksynyt alun alkaeenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Pikkuhiljaa heittelet roskiin niitä kyniä. Ne vähenee kummasti, kun laitat roskiin aina ne, mitkä "siivoan joka hemmetin päivä joko eteisen lipastolta, työpöydältä tai keittiön työtasolta...".

Mieshän voi ihan itse siivoillessaan heittää huonot kynät roskiin.

Ihme neuvoja. Vaimon pitäisi siivoillessaan pikkuhiljaa hävittää kyniä.

Onko mies siis jotenkin sairas? Miksi asiaa pitää hyssytellä ja hoitaa piilossa? Jo pieni lapsikin ymmärtää, että kukaan ei voi määräillä muita käyttämään huonoja kyniä.

Vierailija kirjoitti:

Heitän kyniä jatkuvalla syötöllä roskikseen, ja mies sitten paasaa jos huomaa että niitä löytyy sieltä. Kerran hän lähti viemään roskia, ja palasi kädessään kaksi kynää. Mielenosoituksellisesti kirjoitti TÄMÄ KYNÄ TOIMII Hesariin, jota luin. Kaksi kertaa siis.

- Ap

Kuulostaa todella raskaalta ihmiseltä. Älä suostu enää tuohon.

Vierailija kirjoitti:

Ihme neuvoja. Vaimon pitäisi siivoillessaan pikkuhiljaa hävittää kyniä.

Onko mies siis jotenkin sairas? Miksi asiaa pitää hyssytellä ja hoitaa piilossa? Jo pieni lapsikin ymmärtää, että kukaan ei voi määräillä muita käyttämään huonoja kyniä.

Niinpä. Kysymyksessä on aikuinen ihminen.

Minkälaisia velliperseitä palstan naiset hyysäävät kotonaan, kun neuvot ovat tätä luokkaa?

Tasa-arvoon on ilmeisesti vielä matkaa.

Hei taas,

mieheni on ihan normaali tapaus noin muuten, mutta jostain syystä nämä kynät ovat hänelle jonkinlainen pakkomielle. Ei hän keräile laajemmin asioita.

Joku vertasi kynien poisheittämistä siihen, että mies tuhoaisi minun meikkini kysymättä. En ihan noin epäsuhtaista analogiaa itse allekirjoita, mutta en tosiaan ole tuhonnut koko kynävarastoa juuri siksi, koska mieheni on tuonut useampaan otteeseen esille, että hänellä on oikeus omistaa minusta rumia asioita. Ja siksi hän loukkaantuu, jos huomaa että olen heittänyt pois useampia kyniä kerralla. Mieheni ymmärtää kyllä, että yritän tuhota varastoa hiljalleen, mutta ei hyväksy tätä.

Lapsemme saavat toki hankkia itselleen omilla viikkorahoillaan sellaisia kyniä joista pitävät, mutta mieheni ei tykkää siitä että ostan lapsille uusia lyijykyniä. Kun penaalit ja tarvikkeet seilaavat kodin, koulun ja esim. kuvataidekerhon välillä ja ovat aika ajoin kateissa, niin muutaman kerran viikossa joku lapsista kyselee kynää käyttöön. Tällöin mieheni aina tarjoaa niitä hiton mainoskyniä, ja saarnaa että kyniä kyllä löytyy ylioppilaskirjoituksiin saakka, sieltä vain autotallista hakemaan. Ja sitten lapset tulevat valittamaan minulle että kynät hajoavat, lyijyt katkeavat jne.

- Ap

Meillä oli lapsuuden perheessä tuota samaa että näennäisesti ehjää ei voi heittää pois ja sehän siitä seurasi että kaapit täyttyi sälästä jota kukaan ei tule koskaan enää käyttämään kun jostain oli saatu tai jäänyt. Mies voi pitää kynistään ja pakkomielteestään kiinni jos niin tahtoo mutta en antaisi sen hallita muun perheen elämää. Ostaisin itselle ja lapsille tukkupakkauksen parhaita mahdollisia lyijykyniä käyttöön. Jos lapset noita kammotuksia isän käskystä käyttää ja valittavat niin sanoisin että käykää raportoimassa isälle, hän uskoo niiden olevan käyttöön sopivia kyniä. Ei mitään vatapelejä mutta sinä sitä valitustakaan kuuntelet kun ei ole aiheuttamasi ongelma. Rikkinäiset ja toimimattomat tavarat joita ei voi korjata, kierrättää tai käyttää niille tarkoitettuun tai muuhun asiaan laitan kotona nykyään roskiin.

Mieti nyt jos kyse olisi vaikka kengistä. Mies olisi saanut töistä jämäerän muovisia yhden koon halpoja kenkiä ja tuonut ne teille kotiin ja sanoo että kaikkien on niitä käytettävä kun niitä kerran on ja ennen ei osteta uusia kuin vanhat on käytetty. Laittaisitko lapset jumppatunnille niissä kengissä vai ostaisit tarkoitukseen sopivat kengät perheelle ja käskisit miehen viemään kengät takaisin sinne mistä on ne tuonut?

Vierailija kirjoitti:

Hei taas,

mieheni on ihan normaali tapaus noin muuten, mutta jostain syystä nämä kynät ovat hänelle jonkinlainen pakkomielle. Ei hän keräile laajemmin asioita.

Joku vertasi kynien poisheittämistä siihen, että mies tuhoaisi minun meikkini kysymättä. En ihan noin epäsuhtaista analogiaa itse allekirjoita, mutta en tosiaan ole tuhonnut koko kynävarastoa juuri siksi, koska mieheni on tuonut useampaan otteeseen esille, että hänellä on oikeus omistaa minusta rumia asioita. Ja siksi hän loukkaantuu, jos huomaa että olen heittänyt pois useampia kyniä kerralla. Mieheni ymmärtää kyllä, että yritän tuhota varastoa hiljalleen, mutta ei hyväksy tätä.

Lapsemme saavat toki hankkia itselleen omilla viikkorahoillaan sellaisia kyniä joista pitävät, mutta mieheni ei tykkää siitä että ostan lapsille uusia lyijykyniä. Kun penaalit ja tarvikkeet seilaavat kodin, koulun ja esim. kuvataidekerhon välillä ja ovat aika ajoin kateissa, niin muutaman kerran viikossa joku lapsista kyselee kynää käyttöön. Tällöin mieheni aina tarjoaa niitä hiton mainoskyniä, ja saarnaa että kyniä kyllä löytyy ylioppilaskirjoituksiin saakka, sieltä vain autotallista hakemaan. Ja sitten lapset tulevat valittamaan minulle että kynät hajoavat, lyijyt katkeavat jne.

- Ap

Käske valittamaan miehelles. Tehkää jo viimein kynistä myös hänen ongelmansa.

Eilen riitelimme koko perhe yhdessä miehen kanssa kynistä. Mieheni ehdotti 9-vuotiaalle, että veisi tänään (eka koulupäivä) laatikollisen kyniä kouluun, kun kerta omat lapset eivät itse niitä tahdo käyttää.

9v. sanoi isälle, ettei niitä halua kyllä kukaan muukaan tahdo, ja minä komppasin lasta. Niinpä mies aloitti luennoimaan siitä, että monessa perheessä on koronan myötä tosi tiukkaa, ja varmasti olisi joillain tarvetta. 14v. kommentoi isälleen, että jos tämä oikeasti haluaisi auttaa köyhiä, niin menisi vaikka kodittomien yömajaan vapaaehtoiseksi. Isä ja teini alkoivat vääntämään, ja lopulta 14v. veti sellaiset kilarit että sain loppupäivän maanitella häntä ulos huoneestaan.

Illalla lasten mentyä nukkumaan sitten minä ja mies ajauduttiin sanaharkkaan, jonka päätteeksi mies huusi minulle, että hän on aina yksin minua ja lapsia vastaan. Sitten mies luetteli asioita, joissa kokee että olemme kävelleet hänen päältään: mm. emme halunneet miehen toivomaan kesälomakohteeseen, luovuimme viljelypalstasta jonka mies olisi halunnut pitää ja kaiken lisäksi minä olen dominoinut saunatuvan remonttia (miehellä ei keväällä ollut energiaa tehdä päätöksiä, niin valitsin yksin materiaalit ja uuden sohvan).

Lopuksi mies kertoi, että hän on alkanut kyseenalaistaa että jaammeko enää samoja elämänarvoja. Kun yritin kysyä, että siihenkö ne kynätkin liittyy, mutta mies ei halunnut enää jutella, vaan lähti pitkälle kävelylle vaikka minä itkin, ja palasi vasta kun olin nukkumassa.

Alan kallistua ehdotuksen kannalle, että dumppaan kaikki kynät kerralla roskikseen...

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Nyt oli jo yritystä. :DD

En tiennyt että 0,2-kokoisia lyijyjä on edes olemassa.

Ei ole. Jos on 0,2 liian ohutta? Pitäisi olla 0,7 mutta on 0,5.

Mä en ainakaan pidä 0,5 lyijyisestä kynästä, rapsahtelee niin helposti poikki ja tulee hento jälki. 0,7 se olla pitää.

Aseta ne taiteellisesti kauniiseen lasimaljakkoon ja maljakko kunniapaikalle kodissanne hauskana sisustuksellisena yksityiskohtana.

Käytätte lasten kanssa edelleen niitä salakyniä. Otatte välillä mainoskynän pyörimään siihen kirjoitusalueelle (kirjoittaminen edelleen salakynillä) ja "kulutatte" mainoskynän, jolloin se säällisen ajan kuluttua päätyy roskikseen ihan "kunniallisella lunnonmenetelmällä".

Ette ehdoin tahdoin tee kirjoitustöitänne miehen näkyvillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt oli jo yritystä. :DD

En tiennyt että 0,2-kokoisia lyijyjä on edes olemassa.

Ei ole. Jos on 0,2 liian ohutta? Pitäisi olla 0,7 mutta on 0,5.

Mä en ainakaan pidä 0,5 lyijyisestä kynästä, rapsahtelee niin helposti poikki ja tulee hento jälki. 0,7 se olla pitää.

Ohis, mutta kyllä 0.2 lyijyä on, mm.

https://m.facebook.com/AkateeminenCOM/posts/2132638520080157

Ap taitaa olla pirttihirmu....

No niin, kysehän on nyt loppujen lopuksi jostain aivan muusta kuin kynistä. Viittaan tuohon riitaanne. Mies kokee tulleensa ylikävellyksi ja tämä kynäasia jokin "viimeinen oljenkorsi" millä pitää kiinni asemastaan.

Kai hän ymmärtää, että ne annettiin hänelle työpaikalta juuri siksi, että ne eivät toimineet. Jos ei ne toimi työhommissa ja ovat liian huonoja annettavaksi asiakkaille, ei ne toimi kotonakaan eikä niitä kehtaa antaa muille koululaisille tietenkään.

En osaa pulmaanne ratkaista mutta ainoa mitä voitte tehdä on koko vyyhdin selvittäminen asiallisesti puhumalla sitten kun tilanne on rauhoittunut.

Mainoskynistä muuten! Meilläkin töissä teetettiin mainoskyniä, jotka olivat ihan fiksun näköisiä mustetäytekyniä. Ne vaan eivät toimineet! Eihän niitä kehdannut asiakkaille antaa, eikä niillä töitäkään voinut tehdä. Roskiin meni koko lasti. Aivan älytöntä.

Taitaa tässä nyt korostua vain yhden näkökulman puoli, värikynällä voimistettuna. Jos mies ei ole mielisairas, niin kai hän itsekin tajuaisi että kyniä ei voi käyttää. Onhan hän siinä mielessä oikeassa, että ne ehjät kynät on käyttökelpoisia. Onko ongelma oikeasti kynän ulkonäössä?

Aika moni on mukamas huolissaan ilmastonmuutoksesta, mutta todellisuudessa tuhlaa rahaa ja luonnonvaroja ostelemalla tilpehööriä koska ”ansaitsee kauniin kynän”.

Choose your battle. Frasierkin joutui sietämään isänsä nojatuolia. Meillä toisilla ei ole edes miestä, saati lapsia, töitä, omakotitaloa jne

Haluun upata tätä, tuli välilehdissä vastaan. :D

.

Terve taas! Asia on ratkennut, ja vieläpä onnellisesti!

Pidin omaa lomaa tuossa pari viikkoa taaksepäin, ja ymmärsin miten kireänä ollaan koko perhe oltu maaliskuusta asti. Olen käytännössä hoitanut kaikki kodin askareet yksin, koska miehen firmassa vallitsi koko kevään todella tiukat paikat. Levättyäni pystyttiin puhumaan rauhassa asioista, jotka meitä on vaivannut viime aikoina. Kynätkin nousivat keskusteluun.

Sain selitettyä miehelle, että ne kynät ärsyttää ja häiritsee minua ja lapsia enemmän kuin mitä ne tuovat hänelle iloa ja hyötyä. Mies tunnusti, että pitänyt niistä kiinni enää vain siksi, että minä nalkutan asiasta niin paljon. Pyysin anteeksi nalkutusta ja yhdessä todettiin ettei haluta että meidän avioliitto kaatuu johonkin hemmetin kyniin. Mies lupasi osallistua enemmän kodinhoitoon.

Eilen sitten pidettiin koko perheen suursiivous, ja vietiin kynät Sorttiin. Samalla minä luovuin muutamasta ikuisuusprojektistani, ja saatiin raivattua tilaa entiseen kodinhoitohuoneeseen. Parhaillaan mies rakentaa sinne siideripanimoaan ja teini tietty imee oppia kuin märkä sieni 😅

Kiitos vertaistuesta ja hyvää syksyä!

- Ap

0,2 lyijyä??