Toisille tulee vauvoja kuin sieniä sateella

Niin meillekin tuli vaikka lääketieteen faktojen mukaan olisi pitänyt tulla korkeintaan hoitojen kautta jos sittenkään.

Sen takia en jaksa  ottaa muidenkaan osa-alueiden lääketieteellisiä faktoja aina niin todesta.

Toisessa ketjussa sanottiin aika hyvin että lasten saaminen ei ole mikään ihmisen perusoikeus.[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 23:54"]

Yrittää taistella kateutta ja katkeruutta vastaan hän.

[/quote]

Niinpä. Kovin on epäoikeudenmukaista lisääntyminen. Neljä lasta, eka 37 vuotiaana. Nuorimmainen sai alkunsa, kun menin uskomaan, että yli nelikymppisen hedelmällisyys "romahtaa". Kesäyö eikä kumia, kierto siinä vaiheessa että ajattelin varmojen päivien vallitsevan. No eipä vallinneet.

Tuttavapariskunnalle menin sitten möläyttämään, enkä tajunnut, että ovat yrittäneet toista lasta jo pitkään, tuloksetta. Harmitti, hävetti, suretti.

Katkeruus on ihan luonnollinen tunne ja mustasukkaisuuskin. Rämmi ne läpi, puhu jonkun luotetun henkilön kanssa tunteet puhki niin siitä ei kasva liian isoa mörköä. 

Vaikka sen järjellä tajuaa, ettei toisten lapset ole sinulta pois, ei se poista sitä kitkerää tunnettä kun omaa vauvaa ei kuulu. Koe se tunne pois, älä haudo ja helli sitä sisälläsi. En tarkoita että sinun pitäisi mennä kiukuttelemaan heille, jotka lasta odottavat. Maailmalle saa olla vihainen vähän aikaa koska elämä ON epäreilu, mutta siihen tunteeseen ei saa jäädä.

Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 00:12"]

Toisessa ketjussa sanottiin aika hyvin että lasten saaminen ei ole mikään ihmisen perusoikeus.[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 23:54"]

Yrittää taistella kateutta ja katkeruutta vastaan hän.

[/quote]

[/quote]

Ei olekaan. Se olis hyvä muistaa myös sellaisten, joilla ei ole kunnon toimeentuloa ja silti hankkivat lapsia muiden ihmisten elätettäviksi. 

Niinhän se on. Paras ystäväni on tehnyt 2 aborttia (viimeksi vuosi sitten, kun ei ollut "oikea aika"), nyt he päättivät sitten ajan olevan oikea, ja tadaa, ensimmäisestä kierrosta raskaaksi. No, olin iloinen kun huomasin itsestäni ensimmäisen tunteen olevan aidosti onni heidän puolestaan, kun hän kertoi tuosta uutisesta, mutta nyt hetken sulateltuani olen heittänyt ilmoille itsekseni retorisen kysymyksen - miksi. Samalla kuitenkin tiedän, ettei heidän raskautensa ole se, joka olisi minulta pois, eikä ole mitään syytä, miksi meillä ei hoidoissakaan tärpännyt. Näin se vaan menee, aina on oleva ja tuleva ihmisiä, joilla raskaus ei onnistu, tällä kertaa, muiden joukossa, ne ihmiset olemme minä ja mieheni. Elämä on. (Juu, surutyötä asian parissa on tehty kyllä vuosia, eli ei tämä ihan lonkalta ole tullut.)

Totta.