lapsettomuus hajottaa taas..

Tänään ollut tosi ahdistunut olo aamusta asti. Mies tivasi syytä olooni ja kun totesin, etten taas halua alkaa puhumaan tästä, kun kerta tiedän asian etenevän siihen, että mies ottaa nokkiinsa. niinhän siinä taas kävi. mies on aina ollut se vähemmän haluava osapuoli ja menin möläyttämään ennen kun ajattelin, että onko mikään ihme ettei raskautuminen onnistu jos seksiä on kerran kuussa (=iso loukkaantuminen). sain kuulla kuinka painostan ja olen vissiinkin valinnut väärän miehen kun munaa ei saa niin usein kun haluisin jne jne... se ei todelakaan ollut tarkoitus! :( rakastan miestäni todella paljon vaikkei lasta saataisikaan. mun vaan ilmeisesti pitää oppia elämään tämän asian kanssa ja koittaa olla hajoomatta muuten kun korkeintaan yksin. onko muita joilla sama tilanne? ois kiva kuulla muidenkin kokemuksia asiasta ja siitä miten jaksaa päivästä toiseen. sainpahan avautua taas!