Afantasia vs. muisti

up

Kyllä. Kun näen unia, luen kirjoja tai muistelen asioita niin ne ovat väreissä, äänissä ja tuoksuissa. Ja näen ne myös silmät auki. En näe uutta todellisuutta oikean maailman tilalla vaan kuvailisin sitä nii, että aivojeni  päälle muodostuu "pilvi", jossa näen tapahtumat. Ei siis noin konkreettisesti, mutta siihen tapaan. Näen ne "aivoissa".

Jos koitan muistella tarkasti jotain kuvaa, syntyy vain puuroa. Aistien sekamelska. Piirtämäni ihmiset ovat muodottomia, en hahmota asioita tarkasti.

Toisaalta saatan muistaa lehtitekstiä vuosien takaa sanatarkasti. Tämä on erikoista, koska olen visuaalinen kuvantekijä.

Vierailija kirjoitti:

Jos koitan muistella tarkasti jotain kuvaa, syntyy vain puuroa. Aistien sekamelska. Piirtämäni ihmiset ovat muodottomia, en hahmota asioita tarkasti.

Toisaalta saatan muistaa lehtitekstiä vuosien takaa sanatarkasti. Tämä on erikoista, koska olen visuaalinen kuvantekijä.

En näe mitään hienoja unia edes. Värejä ym. muuta. Olen kateellinen ihmisille, jotka näkevät sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

Jos koitan muistella tarkasti jotain kuvaa, syntyy vain puuroa. Aistien sekamelska. Piirtämäni ihmiset ovat muodottomia, en hahmota asioita tarkasti.

Toisaalta saatan muistaa lehtitekstiä vuosien takaa sanatarkasti. Tämä on erikoista, koska olen visuaalinen kuvantekijä.

Jos olen jonkun ihmisen seurassa, en välttämättä ”näe”ihmistä. Ihminen on ikäänkuin äänen, tuoksun, (maku), tuntoaistin ja väreilevän näyn sekoitus. Saatan tuntea kehossa myös erilaisia tuntemuksia eri ihmisten seurassa, esim. jännitystä hartioissa, vatsassa jotain pistelyä ym.

Luin kuvan ihmisestä moniaistisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koitan muistella tarkasti jotain kuvaa, syntyy vain puuroa. Aistien sekamelska. Piirtämäni ihmiset ovat muodottomia, en hahmota asioita tarkasti.

Toisaalta saatan muistaa lehtitekstiä vuosien takaa sanatarkasti. Tämä on erikoista, koska olen visuaalinen kuvantekijä.

Jos olen jonkun ihmisen seurassa, en välttämättä ”näe”ihmistä. Ihminen on ikäänkuin äänen, tuoksun, (maku), tuntoaistin ja väreilevän näyn sekoitus. Saatan tuntea kehossa myös erilaisia tuntemuksia eri ihmisten seurassa, esim. jännitystä hartioissa, vatsassa jotain pistelyä ym.

Luin kuvan ihmisestä moniaistisesti.

Olen kasvosokea myös. Liittyisikö tuohon. Olen joutunut terästämään aisteja tunnistaakseni ihmiset.

Joskus ihminen alkaa tekemään sitä, mitä aivot tarvitsevat ollakseen tasapainossa. Muuten aivot nyrjähtäisivät liikaa toiseen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos koitan muistella tarkasti jotain kuvaa, syntyy vain puuroa. Aistien sekamelska. Piirtämäni ihmiset ovat muodottomia, en hahmota asioita tarkasti.

Toisaalta saatan muistaa lehtitekstiä vuosien takaa sanatarkasti. Tämä on erikoista, koska olen visuaalinen kuvantekijä.

Tästäkin tunnistan tuttuja asioita.

Olen aina hahmottanut maailmaa eniten verbaalisesti ja pitkälti myös musiikin kautta, myös hajuaistini ja -muistini on tarkka. Jokin tuttu tuoksu vie sekunnin sadasosassa niin eläviin mielikuviin ja muistoihin, että välillä aivan hätkähdän. Mutta tuossa visuaalisessa mielikuvittelussa on omalla kohdallani ihan konkreettinen musta aukko.

-aapee

MInä en lue kaunokirjallisuutta vaikka ne kiinnostavatki,koska en saa niistä yhtään mitään.

Minullakin tuo afantasia.

Kyllä minä muistan paikkoja ja ihmisiä yms,. mutta en osaa selittää miten, en näe niitä mielessäni ,mutta tiedän miltä ne näyttävät

Kyllä mulla illalla unenpöpperössä joku eukko yritti selittää jotain toimintaperiaatetta.

Sanoin sille: Mene pois, oon liian väsynyt seuraamaan sun selostusta tästä insinööriasiasta.

Zinc

Mutta kait sinä ap näet unia ?

Mulla on täysi afantasia eli näen vain mustaa. En voi visualisoida yhtään.

Mutta mulla on loistava muisti. Koska en voi tallentaa tietoa kuvina, tallennan sen sanoina. Eli vaikka siis tyyliin muistan hyvin viime viikon kaverilla käymisen - tallennan sen sanoina. Eli ”kaverilla Ritulls oli musta kapea hame ja vihreä kauluspaita jossa oli kaksi nappia auki. Pöydällä valkoiset pentikin vanilja -astiat ja mutakakku lasisella tarjoilualustalla. Keltaiset lautasliinat ja ikkunassa valillan Turku/aurajoki verhot”.

Voin siis muistaa tarkasti millaista oli kun tallennan kaiken sanoina. Muiden ei tarvitse tehdä näin, vaan he voivat vaan laittaa silmät kiinni ja muistella miltä siellä näytti.

Mulle afantasia on etu. Joo, välillä harmittaa kun en voi visualisoida ja esim vetovoiman laki ei toimi mulla ollenkaan. Mutta mun tiedontallentamismenetelmä on todella loistava ja nopea ja muista todella tarkasti tapahtumat, paikat, ihmiset ja yksityiskohdat.

Ihminen aina oppii kompensoimaan jonkun puutteen toisella taidolla. Niin sokeatkin esim oppii herkän haju-, kuulo- ja tuntoaistin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koitan muistella tarkasti jotain kuvaa, syntyy vain puuroa. Aistien sekamelska. Piirtämäni ihmiset ovat muodottomia, en hahmota asioita tarkasti.

Toisaalta saatan muistaa lehtitekstiä vuosien takaa sanatarkasti. Tämä on erikoista, koska olen visuaalinen kuvantekijä.

Tästäkin tunnistan tuttuja asioita.

Olen aina hahmottanut maailmaa eniten verbaalisesti ja pitkälti myös musiikin kautta, myös hajuaistini ja -muistini on tarkka. Jokin tuttu tuoksu vie sekunnin sadasosassa niin eläviin mielikuviin ja muistoihin, että välillä aivan hätkähdän. Mutta tuossa visuaalisessa mielikuvittelussa on omalla kohdallani ihan konkreettinen musta aukko.

-aapee

Minä olen aina ollut ”hyvä” tekemään kuvia. Olen ollut ihan pienestä kuvataidekoulussa. Olen jollakin tasolla musikaalinen, soitin instrumenttia muutaman vuoden nuorempana. En saanut perheestäni tukea musiikkiharrastukselle, minua ei ”aktivoitu” mitenkään. Toisaalta taas suvussani on ollut taitavia käsityöläisiä monet sukupolvet, sekä miehiä, että naisia.

Oletko hyvä piirtämään? Hahmotatko viivojen avulla muotoja?

Areenassa on Rothkosta dokumentti. Hän ei ollut kummoinen kuvantekijä ennenkuin löysi oman tapansa tehdä kuvia. Hahmot ovat melkein muodottomia hänen uransa alkutaipaleella. Silti värimaalaukset ovat upeita, joita teki uransa keski- ja loppuvaiheessa. Kannattaa katsoa tuo dokumentti. Voit löytää jotain vastauksia visuaaliseen mustuuteesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koitan muistella tarkasti jotain kuvaa, syntyy vain puuroa. Aistien sekamelska. Piirtämäni ihmiset ovat muodottomia, en hahmota asioita tarkasti.

Toisaalta saatan muistaa lehtitekstiä vuosien takaa sanatarkasti. Tämä on erikoista, koska olen visuaalinen kuvantekijä.

Jos olen jonkun ihmisen seurassa, en välttämättä ”näe”ihmistä. Ihminen on ikäänkuin äänen, tuoksun, (maku), tuntoaistin ja väreilevän näyn sekoitus. Saatan tuntea kehossa myös erilaisia tuntemuksia eri ihmisten seurassa, esim. jännitystä hartioissa, vatsassa jotain pistelyä ym.

Luin kuvan ihmisestä moniaistisesti.

Toisaalta olen äärimmäisen tarkka mikroilmeille. Minulla oli päiväkodista lukioon ystävä, joka yläasteella paljasti, että hän ei kykene ilmaisemaan kasvoillaan eleitä. En ollut huomannut mitään! Minusta hän oli täysin samanlainen kuin muutkin ihmiset.

Olen keskustellut paljon afantasiasta opiskelukaverini kanssa, koska hänellä on afantasia ja minulla ei. Hän näkee vain mustaa/tyhjää jos yrittää kuvitella jotain asiaa silmät kiinni. Minä taas ajattelen tosi visuaalisesti, kun mietin vaikka jotain ongelmanratkaisua niin koen, että päässäni ajelehtii ikään kuin näkymiä, joihin voin uppoutua syvemmin ("sukeltaa") ja tarkastella kyseisiä tietoja. Jos olen silmät auki, niin nämä näkyvät ovat ikään kuin läpikuultavina ja "epätarkkoina" todellisen näköaistimuksen päällä.

Mullakin on kyllä kasvosokeus, eli ihmisten kasvoja en pysty kuvittelemaan mielessäni mitenkään järkevästi.

Olen luullut, että afantasia on sitä, ettei pysty mielikuvan tasolla palauttamaan mieleen jonkun ulkoista olemusta oli sitten silmät kiinni tai auki. Silmät sulkiessani näen vain mustaa, eikä mikään valkokangas ala leijumaan edessäni.   Pystyn silti palauttamaan mieleeni ihmisten ulkonäön, en kylläkään yksityiskohtaisen tarkasti. Saattaa olla,  että täydellinen fantasia on sitä, että ne kuvat leijuvat silmien edessä. Harvemman kanssa tällaisesta olen keskustellut, joten vaikea tietää.  Täydelliselle afantasiaatikolle on tavallista se, että hän ei enää pysty muistelemaan vaikkapa rakkaimpiensa kasvoja vaan aina pitää nähdä ko henkilö livenä, jotta tietää minkä näköinen tämä on. Tunnistan kyllä helposti ihmisissä toisten piirteitä eli  huomaan helposti kaksoisolentoja, joten jollain tavalla mielikuvat ovat muistissani. 

Mitenkä tähän liittyy huomikyky? Onko niillä, jotka muistavat hyvin kasvot ja saavat ne helposti silmiensä eteen "taiottua",  tarkempi havainnointikyy. Huomaan usein, että en erota esim, elokuvissa samannäköisiä ihmisiä helposti toisistaan ennen kuin olen nähyt heidät useaan kertaan. Esim nuori, tumma,  pitkä,  hoikka, samantyyppien kampaus, ja ei mitään erityistä yksityiskohtaa. Näitä voi olla useita elokuvassa ja en heti heitä pysty erottamaan.  

Saattaa myös olla, että en tunnista henkilöä, jonka olen tavannut tetyssä tilanteessa ja sitten kohtaan ihan muualla. Jotkut kyllä muistan hyvin, ehkäpä jonkin erityispiirteen vuoksi. 

Tulin palstalle tänään ihan vain löytääkseni keskustelua tästä aiheesta. Kiitti ap! Luin samaisen uutisen ja tuntui kuin tajuntani olisi romahtanut, ei räjähtänyt.

Tajusin 10 vuotta sitten olevani jokseenkin kasvosokea. Tunnistan vieraammat ihmiset asiayhteyksistä, vaatteista, äänestä, kampauksista jne. mutta kasvoja en pysty muistamaan. Vietin juuri viikon vanhempieni kanssa enkä pysty palauttamaan edes heidän kasvojaan mieleen, vaikka tavallaan tiedän kaiken heidän olemuksestaan. Asiakaspalveluammatissa tästä on riesaa. Saatan esittäytyä samalle asiakkaalle kolmella eri tapaamisella, ennen kuin alan muistaa hänen olemustaan. Asian tunnistaminen ja siitä kertominen korjasi sosiaalisen arkuuteni.

Näen unia tosi runsaasti. Uni-valvetilan rajalla mieleni saattaa käydä läpi kuvia esim . erilaisista linnuista. Valveilla en kykene näkemään mielessäni linnuista kuin listan tuntomerkkejä ja erotusdiagnostiikkaa.

Psykedeelit saavat näkemään mielikuvia. Meditoidessa olen onnistunut visualisoimaan vihreää väriä yhden kerran viiden vuoden aikana.

Minulla on hyvä värisilmä mutta en näe värejä mielessäni. Yritin eilen ajatella esimerkin punaista kolmiota mutta näin vain mustaa. Korkeintaan sen pimeyden päällä leijui hetken läpinäkyvän kolmion joku kylki.

Viihdyn hyvin ajatusteni parissa mutta mielikuvitukseni ei ole visuaalinen. Tässä vuorokauden sisällä olen tajunnut, että muistikuvani ovat sana- ja tunnelmapohjaisia. Sisäistä visuaalista todellisuuttani ja -muistikuvia voisi luonnehtia eri tummuusasteiden kerroksittaiseksi väreilyksi. Muistoni ovat myös hajuttomia ja mauttomia, vaikka olen supermaistaja ja tuoksuyliherkkä.

Äänimuistikuvia minulle tallentuu vahvasti mutta en kykene luomaan omaa musiikkia soittotaidoista huolimatta.

Luovan kirjoittamisen vaihdoin vuosien turhautumisen jälkeen esseistiikkaan. Nyt vasta ymmärrän syyn tähän. Saatan saada luovaan kirjoittamiseen kipinöitä tosielämästä mutta saatuani ne asiat ylös, mielikuvitukseni ei jatka hommaa. Olen hyvä piirtämään mallista mutta mielikuvituksesta ei synny kuin tikku-ukkoja.

Olisi kiva kuulla lisää teidän muiden kokemuksia ja oivalluksia afantasiasta!

Suurimmalla osalla se menee niin, että ajatellessaan jotain näkee siitä mielikuvia mielensä sisällä, mutta ei kuitenkaan oikeasti silmiensä edessä. Kun sulkee silmänsä, näkee silti vain mustaa, vaikka mielessä olisikin visuaalinen mielikuva jostain asiasta. Jos ajattelen vaikkapa kärpässientä, "näen" mielessäni sen kärpässienen kuin kuvana, mutta ei se kuva sijaitse oikeasti missään muualla kuin mielikuvituksessani. Silmieni edessä ei näy kärpässientä, olivat silmäni sitten auki tai kiinni. Kärpässieni ei tule minkään toisen näkymän "päälle" vaan se "sijaitsee" ihan eri paikassa. Silti se mielikuva on nimenomaan visuaalinen. Näen sen kuvan mielessäni heti eikä minun tarvitse erikseen "rakentaa" sitä. Kuva ei toki välttämättä ole kovin yksityiskohtainen, toisin kuin silloin jos katson oikeassa elämässä kärpässientä.

Jotkut ihmiset joilla on afantasia, saattavat ymmärtää mielikuvina näkemisen väärin, ja luulla että ihmiset näkevät kuvittelemiaan asioita "oikeasti". (Voihan sellaisiakin ihmisiä olla, jotka näkevät mielikuvia hyvin elävästi, jopa oikeasti? Siihen en ole perehtynyt.)

Eli kyse on vähän samasta kuin se, että ääntä kuvitellessa ei OIKEASTI kuule mitään, vaikka pystyykin kuvittelemaan miltä jokin kuulostaa.

Jotkut kai myös kuvittelevat hajuja ja makuja, mutta itselleni tämä on vaikeaa/mahdotonta.

aapee tässä vastailee  joihinkin esitettyihin kysymyksiin. Kyllä, näen unia. Hyvinkin värikkäitä ja vivahteikkaita. Piirtää en osaa, en sitten yhtään. Kasvomuistini on hyvä, mutta muissa visuaalisissa mieli- ja muistikuvissa on joskus tullut outoja tilanteita. (Kerran eräs läheinen esimerkiksi kysyi, minkä värinen omakotitalo parhaalla ystävälläni on. Minulla ei ollut aavistustakaan, eikä taida olla vieläkään, vaikka olen käynyt siellä kymmeniä kertoja.)

Todella mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia tästä ilmiöstä!