Luetteko runoja?

Luen

Luemme, just lainasin kirjastosta kolme runokirjaa ja korona-runoraati oli ihan huippu. Mä en tykkää kaikista runoista, mutta näinhän se menee. Voisin laittaa tähän mun yhden ikiaikaisen suosikin ja sit toisen, joka on ihan tuore.

Eka Nerudaa:

“Sonnet XVII

I do not love you as if you were salt-rose, or topaz,

or the arrow of carnations the fire shoots off.

I love you as certain dark things are to be loved,

in secret, between the shadow and the soul.

I love you as the plant that never blooms

but carries in itself the light of hidden flowers;

thanks to your love a certain solid fragrance,

risen from the earth, lives darkly in my body.

I love you without knowing how, or when, or from where.

I love you straightforwardly, without complexities or pride;

so I love you because I know no other way than this:

where I does not exist, nor you,

so close that your hand on my chest is my hand,

so close that your eyes close as I fall asleep. ”

― Pablo Neruda

Luen paljon. Lempparini on Fernando Pessoa.

Luen. Ne on ihania, elämän suola ja sokeri. Olen saanut käsittämättömän paljon voimavaroja niistä elämäni varrella...Saima Harmaja, Aila Meriluoto, Eino Leino, Kaarlo Sarkia ❤️

Luen. Pitkään lempirunoilijani on ollut Edith Södergran, mutta nyt löysin Amanda Lovelacen ja sekin on tosi mielenkiintoinen. Vaikea valita näiden väliltä.

Lempirunoni on kuitenkin edelleen Södergania, Elämä:

Minä, oma vankini, sanon näin:

elämä ei ole kevät, vaaleanvihreään samettiin puettu,

eikä hyväily, jonka saamme harvoin,

elämä ei ole päätös lähteä

eikä kaksi valkoista kättä, jotka pidättävät.

Elämä on ahdas kehä, jonka vankeja olemme,

näkymätön piiri, jonka yli emme koskaan astu,

elämä on läheinen onni, joka kulkee ohitsemme,

tuhannet askelet, joita emme kykene astumaan.

Elämä on halveksua itseään

ja maata kaivon pohjalla hievahtamatta

ja tietää, että ylhäällä paistaa aurinko

ja ilmassa lentävät kultaiset linnut

ja nuolennopeat päivät kiitävät ohi.

Elämä on viitata lyhyet hyvästit ja mennä kotiin ja nukkua...

Elämä on olla muukalainen itselleen

ja uusi maa jokaiselle muulle, joka tulee.

Elämä on laiminlyödä oma onnensa

ja työntää luotansa ainoa hetki,

elämä on uskoa olevansa heikko eikä tohtia.