Te jota olette valloillaan olevan trendin mukaan luopuneet turhasta tavarasta

Vieläkin harmittaa kun äitini aikoinaan hävitti kirjoja, lehtiä yms. salaa huoneestani vaikka aikaa on yli 20 vuotta

Olette trendikkäitä edelläkävijöitä, sillä jotkut itseään muodikkaina pitävät suomibloggaajat ovat vasta sillä tasolla että haalivat itselleen niin paljon materiaa kuin kämppiin ja vaatekaappeihin vaan mahtuu.....

Kun tuo kakkonen sen sanoi, että harmittaa aikoinaan muuttojen mukana hävitetyt ikivanhat muistot. Esim vanhat kirjeet ja barbiet yms. Reissuun jäi pala nuoruutta ja lapsuutta.

Nykyään olen oppinut pitämään muistolaatikon per perheen jäsen.

Olen tehnyt nyt oikeastaan vuoden verran tämmöistä tyhjennysoperaatiota. Eli en ole hävittänyt kamalasti tavaraa kerralla, vaan aina pienissä palasissa silloin tällöin. Yhteensä tavaraa on hävinnyt nyt hirmuiset määrät ja alkaa olla valmista. En ole  yhtään tavaraa jäänyt kaipaamaan. Käyttökelpoista olen myynyt kirpparilla ja sitten semmoista mitä olen ajatellut, ettei kukaan edes osta, vienyt vaan roskiin. On tullut vaan oikein hyvä olo asiasta :) Jäljelle jääneet tavarat mahtuu hyvin kaappeihin, hyvään järjestykseen. Enää ei ole semmoisia tavararöykkiöitä kaappien ovien takana piilossa kuten ennen ;)

En ole katunut mitään. Sentimentaalista krääsää ei ole koskaan kerääntynyt nurkkiin kovin paljon. Pyrin pitämään rakkaat esineet esillä. Ajattelen, että jos niille olisi tilaa vain varastossa, en todella kaipaa niitä elämääni. Valokuvia minulla on paljon, mutta digitaalisina ne eivät vie fyysistä tilaa.

Jos olen epävarma, suljen esineen laatikkoon tai vien sen koeajalle varastoon esimerkiksi puoleksi vuodeksi. Yleensä en enää edes muista, mitä laatikossa on, ja sen voi heivata suoraan kirppikselle tai roskiin.

Mummoni muisteli, miten 20-luvulla oli "tavaraa vaikka kuinka paljon", mutta sitten tuli 30-luku ja lama-aika ja sitä seurasi 40-luku ja sota. Ne, jotka olivat säästäneet kaapit täyteen, saattoivat pukeutua nätteihin asuihin ja ne muut yrittivät epätoivoisesti kuponkien ja mustan pörssin avulla saada edes jotain vaatetta päälle.

En uskalla hävittää tavaraa, jolle voi olla käyttöä.

En oikeastaan koskaan ole kaivannut pois laittamaani tavaraa. Jotkut sievät verhot ehkä ottaisin takaisin.

Enemmän harmittaa se, että kun siirryin opiskelijakämpästä asumaan miehen kanssa, piti leikkiä emäntää niin touhukkaasti, että pistin pois kaikki ne persoonalliset, kirppikseltä haalimani astiat, joiden ääressä olin opiskelijasolussa elänyt monet ihanat illat. Ostin tilalle uskomattoman tylsää prittityylistä astiastoa jossain mielenhäiriössä.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 19:29"]

En uskalla hävittää tavaraa, jolle voi olla käyttöä.

[/quote]

Pula-ajan traumat saavat ihmiset pesemään ja säilyttämään käytettyjä viilipurkkeja, jos vaikka joskus tarvitsisi. Tosiasiassa elämme aivan toisenlaista aikaa. Tavaraa saa kaupoista melkein ilmaiseksi, jos tulee yllättävää tarvetta. Hamstraamisella ei saa aikaan mitään muuta kuin mielipahaa omille perillisille, jotka joutuvat psykologisesti rankkaan työhön raivatessaan kuolleen läheisen romuvinttejä.

Ei, ikinä en ole kaivannut poisheittäämääni tavaraa. Tunnen ennemminkin suurta helpotusta, kun taloudesta poistuu jotakin.

En ole vielä saanut tätä tavara, krääsä ja romumäärää tarpeeksi pieneksi.

Varsinkin 2 kellarikomeroa on ihan täysi turhaa kamaa laidasta laitaan.

En ole koskaan katunut mitään mitä olen heittänyt pois, antanut tai myynyt.

Jonain päivänä vielä asun askeettisen tyylikkäästi ;)

En ole katunut enkä kaivannut. Ainoa minkä hävittäminen voisi harmittaa olisi uniikkien ja kauniiden lastenvaatteiden hävittäminen, onneksi otin ne isäni luota talteen, ja laitoin vanhan äityispakkauksen kanteen tekstin "säilytetään" :)

Tietenkään en pois heitä niitä mitä käytän, mutta toistaiseksi kaikki mitä olen myynyt, antanut tai heittänyt pois ovat olleet itselleni tarpeettomia tai käyttämättä jääneitä. Mm. vaatteet ovat saaneet kyytiä.

Ei ole kaduttanut. Osasta tavaroita olen ottanut kuvan muistoksi.

Minä en ole lainkaan tavaroiden perään. En saa luotua yhtään kiintymystä niihinkään asioihin, joita toiset saattaa pitää äärettömän arvokkaina. Tavarat ovat minulle hyödykkeitä, jotka lähtee kiertoon kun niitä en enää tarvitse. Seinät kaatuu päälle, jos hyllyt notkuisi tavaroista.

En kyllä ole minkään muotivirtauksen takia karsinut mitään tavaraa vähemmälle, vaan ihan henkisen puolen takia, selkeyden takia. Miten sen nyt selittäisin... no vaikka siten, että olo on vapaampi, kevyempi ja seesteisempi, kun tavaraa on kodissa vain harkiten ja kohtuudella. Vuosi vuodelta opin luopumaan mistä tahansa aina vain paremmin ja paremmin, ja sitä enemmän olen henkisesti vapaa ja sisältä rauhallinen (mikä johtuu kyllä muistakin tekijöistä, mutta osin tästäkin). Joskus aikoinaan ajattelin että olisi ihan kamala katastrofi, jos vaikka koti palaisi ja sitä myöten kaikki huolella laitetut sisustukset ja perintöesineetkin katoaisivat taivaan tuuliin. Olisihan se kurjaa ja hankala pulmallinen tilanne edelleenkin, muttei mitään sellaista, mitä ei voisi kestää. Niin että eipä tule mitään sellaista esinettä mieleen, mitä olisin kaivannut siitä luovuttuani. Ainoastaan harmittaa hieman kun eräässä muutossa katosi muutama minulle tärkeä piirustus ja maalaus, mutta ne siis katosivat, eivätkä tulleet varta vasten hävitetyiksi...

Jotain vauvan tavaroita en olisi laittanut vielä kiertoon, jos olisin arvannut että tulee yllärivauva. Ehdin juuri myydä esikoisen tavarat, ennen kuin hoksasin olevani raskaana. Mutta onhan noitakin saanut uusia taas joka paikan täyteen.

Olen katunut ja kaivannut poisantamiani astioita. Halusin keittiönkaappeihini selkeyttä, mutta en tajunnut, että ne erikoiset ja värikkäät astiat toivat keittiöön kodikkuutta, joita uusissa astioissa ei ole.

Jotain joo mitä myin kun olin nuori, n 20 v. Vieläkin 20 v päästä harmittaa. Tällä hetkellä mitä myyn ei harmita, päinvastoin. 

Muutimme nykyiseen asuntoon 5 v sitten, uskoisin että tavaroista 1/3 on lähtenyt kiertoon. Vielä on tekemistä.

Kannattaa aina vaan pitää sen verran kamaa kotona että sen saa kätevästi pakattua pieneen tilaan jos tarvitsee muuttaa jonnekin :)

Älkää hamstratko tavaraa koska ette ole mitään sota-ajan ja pula-ajan MUMMOJA! Vähäinen tavaramäärä on parempi itsellenne ja lapsillenne, sillä ette ala kärsimään pölyallergioista, astmasta jne.

raivaus tuo todellakin tilaa, seesteyttä ja harmoniaa