Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut äidit ovat niin takertuvaisia aikuisiin poikiinsa??
08.08.2020 |
Ex-anoppi esimerkiksi kyttäsi jo aivan sairaalla tavalla reilusti yli 20-vuotiasta poikaansa, eli exääni.
Päätti mm. koska mies menee parturiin ja päätti hiusmallinkin valmiiksi.
Soitteli useamman kerran päivässä, jos poikansa ei heti vastannut, alkoi pommittaa viesteillä minua.
Halusi aina mukaan vaatekaupoille päättämään mitä ex-mieheni pukee päälleen ja muuta vastaavaa.
Mistä johtuu, että joidenkin äitien on niin hirvittävän vaikeaa antaa lapsensa aikuistua ja elää itsenäistä elämää?
Useimmiten tämä koskee äiti-poika-suhteita.
Harvemmin tavannut ketään tyttäressään sairaalla tavalla kiinni olevaa äitiä.
Miksi pilaatte poikanne?
Kommentit (6)
Kerran halasin parikymppisenä yhtä samanikäistä poikaa hyvästiksi (tuttava), ja hänen äitinsä tuli suunnilleen kynkästä hakemaan poikansa pois. Äiti piti minusta, siinä ei ollut mitään sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi hiillostaa aina että milloin tullaan käymään, eikä sellainen 2-3 päivän vierailu ole koskaan tarpeeksi. Kuitenkaan ei ole koskaan suunnitellut mitään yhteistä tekemistä tai ohjelmaa, edes lautapeli-iltaa, kokkailua tmv. Pitäisi vaan hengailla heillä kotona. Sitten loukkaantuu jos käydäänkin kaupungilla, harrasteissa (esim. melonta) tai yövytään hotellissa vierailun aikana. Minulla ei ainakaan ole kiinnostusta vain lojua toisten nurkissa päiväkausia tekemättä mitään. Parhaiten tuollaiseen olemiseen sopii oma koti.
Ex-avoppi oli juuri tälläinen. Seurustelin miehen kanssa 4 vuotta ja jo ensimmäisen kolmen (!!!) päivän jälkeen hän ilmaisi ääneen huolensa siitä, ettei näe enää poikaansa tarpeeksi... Vein kuulemma liikaa heidän yhteistä aikaa.
Toki ajattelin että tämä nyt vaan on sellaista alkujännitystä hänen puoleltaan, mutta ehei,,, ei ollut viikonloppua, vapaapäivää, joulua,juhannusta,pääsiäistä, vappua, lomaa, etteikö auton nokka olisi kääntynyt ajamaan 400 km äidin helmoihin, ettei äiti suutu. Omaa äitiäni näin huomattavasti harvemmin, vaikka äärettömän lämpimät välit ovatkin. Älkää käsittäkö väärin, toki perhesuhteet ovat tärkeitä, mutta liika on minusta liikaa.
Lopulta tahti vaan kiihtyi niin että kerran mies lähti kesken meidän saunomisen ajelemaan yötä vasten tuon em. kilometrimäärän ihan vaan siksi, että puhelimessa kuultu " ikävä poikaansa kohtaan" oli jo saamassa melkoiset mittasuhteet.
Tässä siis ei ole kyse siitä, että pojan äidillä olisi jokin esim. fyysinen tai psyykkinen sairaus. Erittäin hyväkuntoinen ja työteliäs rouva, jolla yhtä ahkera mies ja tytär. Kyse on vaan siitä ettei napanuoraa oltu muistettu katkaista synnytyslaitoksella.
Onneksi nykyisellä anopilla on mieheni kanssa ns. terveet välit. Nähdään ja soitellaan puolin ja toisin, mutta kaikki osapuolet ymmärtävät sen realiteetin että jokaisella on myös se oma elämä.
Kyllähän äiti pärjää ilman jatkuvaa kontaktia aikuiseen lapseen, vaikka kenties muuta väittääkin. On pärjännyt ennen tämän syntymääkin. Turha pitkittää prosessia reagoimalla liialliseen ripustautumiseen huonolla omallatunnolla. Aika poikasen työntää äiti ulos omasta pesästään.
Äitien lisääntymisstrategia on keskittyä huolehtimaan pojistaan ja muokkaamaan heistä alfoja, sillä alfa siittää monia naisia
Alue: Aihe vapaa
En tiedä, mutta pysyisin hyvin kaukana miehestä jolla on tuollainen äitisuhde.