Olen onnellisimmillani mökillä, tehdessäni raskasta fyysistä työtä

Olo on seesteinen, innostunut, energinen, vaikka fyysisesti kroppa onkin iltaisin väsyksissä. Sekin fyysinen väsymys on silti mukavaa väsymystä, sellaista, että tietää saaneensa jotain aikaan, ja kroppaa on käytetty.

Olen ollut miltei koko kesälomani mökillä, tehnyt raskaita pihatöitä, kaivanut mm. ojaa lapiolla, hakannut halkoja ja kantanut niitä useamman motin varastoon. Raivannut läheistä metsikköä. Siirrellyt isoja kiviä paikasta toiseen. Monta tuntia tuon tasoista fyysistä työtä joka päivä.

Ja se on ihanaa! En todellakaan pelkää kovaakaan työtä, kunhan se on sellaista, jota saa tehdä omaan tahtiin (vaikka tahti olisikin kova, pointti on se että itse saa päättää aikataulunsa ja millon pitää tauot ja miten tekee).

Iltaisin olen sitten lämmittänyt puusaunan, löylytellyt kaikessa rauhassa, vihtonut itse tekemällä vihdalla, liotellut jalkoja vadissa. Istuskellut pyyhe päällä saunanterassilla jäähdyttelemässä ja katsellut kuinka aurinko laskee ja maisema alkaa hämärtyä.

Kaikenlisäksi olen laihtunut ja olen todella paljon energisempi kuin kotona. Kotona vaan makaan sohvalla, olen väsynyt, kyllästynyt, turhautunut ja stressaantunut ja ravaan jatkuvasti jääkaapilla enkä oikein saa mitään aikaiseksi.

Pitäisköhän muuttaa mökille pysyvästi... Jotenkin tuntuu, että ne pimeät talvi-illatkaan eivät enää tuntuisi niin tympeiltä, mikäs siellä luonnon rauhassa ollessa. Jätkänkynttilöitä pihavaloiksi jos tarve vaatisi. Ja fyysistä työtä talvellakin varmaan riittäisi, ainakin lumitöiden muodossa... :)