Entisaikana oli pakko olla kova ja piilottaa tunteet

Entisaikana oli pakko olla kova ja piilottaa tunteet. Elämä oli silloin niin kovaa että tunteetkin oli samaa, täydellistä kauhua ja epätoivos vallitsevista olosuhteista. Ja ne oli pakko työntää syrjään ja olla vaan reipas ettei huolestuttanut ja tartuttanut niitä omia pelkoja ja epätoivoja läheisilleen. Ei olisi tullut töistä mitään, jos paniikki olisi levinnyt. Siitä noi tunnelukot ovat siirtyneet sitten jälkipolville, kun ollaan opittu matkimalla vanhempiamme. Näin mä olen sen jotenkin ymmärtänyt olevan.