Tuntuu, että olen hukassa itseni kanssa. Muita?

En löydä motivaatiota palata vanhempainvapaalta opintojeni pariin. Olen kärttyinen ja voin huonosti parisuhteessani. Pahinta on tyhjyys, joka iskee yksin ollessani (jos lapsi on esim. mummonsa luona kylässä). Tuntuu, etten saa aikaiseksi mitään itseni kannalta konkreettista, eikä mikään houkuttele. Harrastaminen on täysin jäänyt, kun en tahdo löytää sille aikaa tai voimavaroja. Lapsestani saan iloa, mutta kaikki muu tuntuu turhanpäiväiseltä, ei kiinnosta tai ei vaan jaksa. Onko tämä vain ohimenevä kriisi vai olenko ehkä masentunut?