Lue keskustelun säännöt.
FAKTAtietoa LIHAVUUDESTA.
22.07.2013 |
Syyllistäjät ovat pitkään riehuneet ylipainoisten kimpussa: lihavuus on laiskuutta, sillä jokainen voi harrastaa liikuntaa, jos viitsii. Lihavuus on jopa tyhmyyttä, sillä hölmöähän on olla pitämättä itsestään huolta. Ja joka tapauksessa lihavuus on oma vika!
Tähän ovat sortuneet median lisäksi jopa terveyskasvattajat. Samaan aikaan tutkijat ovat kuitenkin jo pitkään tienneet, ettei asia ole näin yksinkertainen. Lihavuuden genetiikkaa on tutkittu toistakymmentä vuotta. Nyt ollaan varmoja siitä, mitä ylipainoiset ovat väittäneet iät ja ajat: toiset yksinkertaisesti lihovat helpommin kuin muut.
–?Se on aivan totta. Toiset voivat lihomatta elää sellaisella ruokavaliolla, joka saisi toiset lihomaan, vahvistaa Suomen lihavuustutkijoiden kunniapuheenjohtaja, Helsingin yliopistollisen keskussairaalan lihavuustutkimusyksikön johtaja professori Aila Rissanen.–?Lihomisalttiuden, samoin kuin hoikkana pysymisenkin taustalla on selvästi geneettisiä tekijöitä. Olemme jo pitkään tienneet, että jopa 60–80 prosenttia painosta selittyy perinnöllisillä syillä.Rissasen mukaan kenenkään ei pitäisikään vertailla omaa elopainoaan ja sen saavuttamiseksi vaadittuja ponnistuksia muihin. Kelvollisia vertailukohtia ovat korkeintaan omat lähisukulaiset – jos hekään.
Kaiken ylläolevan tekstin on sanonut Suomen johtava lihavuustutkija Aila Rissanen(prof. Hyksin lihavuusyksikössä)
Kommentit (38)
Mulla on selkeästi taipumusta lihomiseen. Koko muu perheeni (vanhemmat ja sisarukset) ovat ylipainoisia. Kukaan ei tosin ole lapsena ollut lihava, mutta kaikki ovat lihoneet aikuisiällä. En todellakaan ole kasvanut missään pikamättöruokaperheessä, vaan meillä on aina syöty tavallista, kunnollista ja terveellistä kotiruokaa.
Syitä lihomistaipumukseeni on kaksi. Ensinnäkin, minulta lähes puuttuu aivoista se jokin, joka viestii kylläisyyden tunnetta. Kokooni nähden pystyn oikeasti syömään ihan järjettömiä määriä ruokia kokooni nähden, varmaankin enemmän kuin kukaan tuntemani nainen. Sellaista normaalia kylläisyyden tunnetta ei oikein tule, vaan jossain vasta vaiheessa iskee sitten oikea paha olo. Toinen syy lihomiseeni on, että kroppani osaa selkeästi käyttää hyväkseen kaiken saamansa ylimääräisen ravinnon. Saatan esimerkiksi onnistua keräämään 2 kiloa yhden viikonlopun aikana, vaikka en mitenkään ihan järjettömästi mässäilisikään.
Selkeästä geneettisestä rasitteesta huolimatta painoindeksini on n. 23. Teen sen eteen oikeasti ihan järjettömästi töitä: tarkkailen syömisiäni, vertaan niitä muiden ihmisten syömisiin ja lasken kalorit kalorilaskurilla, jotta tiedä täsmällisesti, kuinka paljon voin mitäkin suuhuni pistää. Lisäksi harrastan liikuntaa (lenkkeilyä, pyöräilyä, bodypumpia ja muita jumppia) lähes joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 18:10"]
Mitä uutta tässä oli? Kyllähän on aikojen alusta tiedetty, että on ns. läpip*koja, joihin ei mikään syöminen vaikuta lihottavasti. Miksei sama olisi myös toisinpäin.
[/quote]
Siksi että pelkästään peruselintoimintoihin kuluu väistämättä energiaa eikä kukaan meistä toimi ilman energiaa. Mitkään av-mammojen säästöliekit sun muut tekosyyt eivät poista sitä tosiasiaa, että kehon perustoiminnot kuten solujen kalvojännitteitä ylläpitävät ionipumput, proteiinisynteesi ja suuremmassa mittakaavassa mm. sydämen pumppaustoiminta ja hengityslihakset käyttävät kaiken aikaa energiaa, jota ei tule mistään muualta kuin ruuan mukana. Eli sori nyt vaan, mutta ei ole olemassa ihmistä joka lihoisi syömättä mitään, tai edes millään naurettavalla 1000 kcal ruokavaliolla. (paitsi tietysti monet ylipainoiset av-mammat!)
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 18:10"]
Jos kerran lihoo helposti, niin onhan se edelleen omaa tyhmyyttä sitten ahtaa ruokaa napaansa yhtä paljon kuin kaveri, joka ei liho.
[/quote]
Tämä.
http://www.image.fi/artikkelit/laskisota
En oo saanut yhdeltäkään läskifanaatikolta, jonka mielestä viiden kilon ylipaino on jo merkittävä terveysriski, minkäänlaista järkevää kommenttia tässä artikkelissa mainituista asioista. Toki pitäisi itsekin lukea artikkelissa mainittu kirja, ja perehtyä tutkimuksiin joihin siinä viitataan, mutta näin nopsasti lukaistunakin herättää kyllä paljon ajatuksia ja kysymyksiä.
Eksyykö tähän keskusteluun niitä, joiden mielestä ylipaino on terveysriski ja laihduttaminen tarpeellista, vaikka kyseinen ylipainoinen henkilö harrastaisi liikuntaa ja söisi terveellisesti (siis terveellistä ruokaa, mutta vaan liian suuria määriä omaan kulutukseen verrattuna)? Tällaisia väitteitä kun kuulee yllättävän useinkin, mutta niille ei näytä löytyvän minkäänlaista tieteellistä pohjaa, ainakaan linkkaamani artikkelin mukaan.
Itselläni on asiasta runsaasti omakohtaista kokemusta, sillä olen ollut kasvuiässä ylipainoinen, laihtunut nuorena aikuisena, lihonut ensimmäisessä raskaudessa ylipainoiseksi ja laihtunut takaisin, lihonut toisessa raskaudessa vielä enemmän ja laihtunut vielä enemmän, lihonut kolmannessa raskaudessa vieläkin enemmän ja siitä laihtuminen on nyt meneillään. En ole koskaan ollut suuri makean ystävä, en tykkää jäätelöstä, karkista tai suklaasta, en ole erityinen roskaruoan ystävä, olen kasvissyöjä ja hyvin perehtynyt terveelliseen ja täysipainoiseen ruokavalioon - mutta rakastan ruokaa! Siis ihan tavallista, itsetehtyä kasvisruokaa. Ja ihan sitä syömällä, isoja annoksia ja usein, olen onnistunut useaankin otteeseen keräämään useamman kymmenen kiloa ylipainoa. Lihon helposti, ja painon pudottaminen on minulle vaativaa (pystyn kyllä siihen, aika helpostikin, mutta esim. erilaisissa laihdutusryhmissä olen nähnyt samankokoisten ihmisten laihtuvan huomattavasti minua nopeammin vaikka ovat syöneet suurempaa kalorimäärää kuin minä). Olen ollut siinä käsityksessä, että tuo kasvuiän ylipaino voisi vaikuttaa asiaan, että keho sen jälkeen varastoi helpommin rasvaa. Onkohan näin?
Menee vähän jaaritteluksi, mutta sen vielä halusin mainita, että nuorempana ylipainoisena olin ihan hyvässä kunnossa. Sitten tuli vaativa istumatyö, ja liikunta väheni, ja epäterveellisiä välipalojakin alkoi ilmestyä, ja painoa tuli vielä kymmenisen kiloa lisää. Silloin huomasin selkeästi, että kunto huononi, ja siitä sitten lähtikin se laihtuminen. Lievässä ylipainossa olin sitten (ja aina sen jälkeenkin) tosi energinen ja hyvinvoiva, mutta normaalipainossa, varsinkin sen alarajoilla, melkein aina jotenkin väsynyt ja heikko. Tämä saattaisi ehkä johtua siitä, että pysyäkseni normaalipainoisena minun täytyy syödä niin vähän, että se saattaa olla muun terveyden kannalta liian vähän? Tuntuu, että sellaisena vähän pyöreänä, lievästi ylipainoisena, voin fyysisesti parhaiten,ja paino pysyy vakaana. Tällaisena painoni myös pysyy, ellen ryhdy erityisesti mässäilemään, tai rupea tiukalle nälkäkuurille. Ongelma on, etten oikein viihdy sellaisena, vaan haluan olla hoikempi. Ihan ulkonäköpaineiden takia, ja kaiken sen läskivihan ja halveksunnan, johon voi törmätä.
Ja vielä se, että kahden aiemman raskauden jälkeen paino on lähtenyt aika helposti ja nopeasti pois, mutta nyt on kyllä tahti hitaampi. Johtuisko sitten siitä, että ikää on jo yli kolmenkymmenen.
Että ihan omasta kokemuksesta, ei painon kertyminen ja putoaminen mitään niin yksinkertaista matematiikkaa ole, kuin jotkut antavat ymmärtää tai luulevat. Ei tämä tietenkään poista sitä tosiasiaa, ettei kukaan liho jos ei syö mitään jne., mutta aivan varmasti toiset lihovat helpommin ja toiset laihtuvat helpommin, eikä kyse ole pelkästään mistään suklaan mässyttämisestä ja sohvalla löhöilystä.
"Että ihan omasta kokemuksesta, ei painon kertyminen ja putoaminen mitään niin yksinkertaista matematiikkaa ole, kuin jotkut antavat ymmärtää tai luulevat."
Kyllä se on, jos syöt enemmän mitä kulutat niin se energia menee jonnekin, onko yllätys että keho muuttaa sen läskiksi? Jos taas kulutat enemmän mitä syöt niin se alijäämä pitää tulla jostain, onko yllätys että se tulee kehon omista varastoista?
Voi voi, täällä taas ihmiset, joilla menee oma elämä päin persettä, niin saavat kiksejä arvostelemalla asioista, joista ITSELLÄ ei ole kokemusta(esim. hoikka, joka pysyy helposti hoikkana) Hän ei oikein voi kommentoida, koska ITSELLÄ ei ole asiasta kokemusta. Sama kuin sanoisin syöpä-potilaalle, että tiedän miltä sinusta tuntuu. En sano, koska en voi tietää. Vain sellainen ihminen voi niin sanoa, jolla itselläänkin on syöpä/on ollut syöpä.
Itsellä koko suku lihavia, itse lihonut aina erittäin helposti(en ole sohvalla istuva möyssääjä, niin kuin moni av-mamma kuvittelee) Lopulta kyllästyin kiloihini ja menin sisätautilääkärille. Aloin laihduttamaan hänen valvonnassaan. Pidin tarkkaa ruokapäiväkirjaa. Kaloreja 1200. Tulos 7 kk kuluttua(en lipsunut kertaakaan) niin kiloja -5 kg. Kävelin joka päivä 10 km. Lääkäri tuumi, että kroppani on sitä lajia, että normidieetit ei pure. Kalorit tiputettiin 800! Näin söin vuoden ja painoa tippui -30 kiloa. En lipsunut kertaakaan. Jokainen voi rauhassa kokeilla, pystyikö viikkoa kauemmin olemaan noin niukalla ravinnolla. Se oli täyttä tuskaa, hikeä ja kyyneleitä. Katsella vieressä, kun "en liho vaikka syön sian päivässä ja olen silti hoikka" möyssäsivät herkkuja.
Älkää kukaan tulko minulle puhumaan, kuinka painonpudotus on helppoa. Se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, jo joskus muinoin (60-70 -luvulla muistaakseni) tehtiin vankilassa tutkimus, jossa syötettiin samaa ruokaa ja samoina määrinä miehille ja toiset lihoivat, toiset eivät. Sama tutkimus toistettiin muutama vuosi sitten ja siitä tuli dokumentti televisiossakin. Tosin ei tehty vankilassa vaan muuten vaan. Siinä ryhmässä oli sattumalta harvinaisuus mieheksi. Hän ei lihonut kuurin aikana ollenkaan, kuten muut, vaan sai lisää lihasmassaa. Joillakin onnellisilla on sellainenkin ominaisuus, että kroppa työstään ylimääräiset kalorit lihaksiksi. Repikää siitä.
22, sinun tarinasihan juuri vahvistaa sen, että kun kalorit pudotetaan tarpeeksi alas, laihtuu väkisinkin. Tuskin kukaan on väittänyt, että se olisi erityisen helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 14:18"]
"Että ihan omasta kokemuksesta, ei painon kertyminen ja putoaminen mitään niin yksinkertaista matematiikkaa ole, kuin jotkut antavat ymmärtää tai luulevat."
Kyllä se on, jos syöt enemmän mitä kulutat niin se energia menee jonnekin, onko yllätys että keho muuttaa sen läskiksi? Jos taas kulutat enemmän mitä syöt niin se alijäämä pitää tulla jostain, onko yllätys että se tulee kehon omista varastoista?
[/quote]
Luitko koko mun kirjoituksen? Ehkä olen muotoillut asiani huonosti, mutta oletin, että kokonaisuudesta kävisi ilmi mitä tarkoitin. Se, miten suuri kunkin energiankulutus milläkin elämäntavoilla on, ja mitkä asiat vaikuttavat aineenvaihduntaan ja rasvan varastoitumiseen, ei ole niin yksinkertaista matematiikkaa. On hyvin yksilöllistä, millä määrällä ruokaa ja millaisella liikunnalla itse kukin lihoo/laihtuu, ja miten nopeasti. Myös näläntunteeseen vaikuttavat monet eri asiat, samoin kuin siihen, mihin rasva varastoituu.
Tarkoitan esim. sitä, että ensimmäisen raskauden jälkeen ja nyt liikun ja syön suunnilleen samallalailla, mutta ensimmäisen raskauden jälkeen laihduin huomattavasti nopeammin kuin nyt. Tai sitä, että pysyäkseni hoikkana minun täytyy syödä paljon vähemmän kuin jonkun toisen, mikä taas ikävästi johtaa siihen, etten ole yhtä energinen ja hyvinvoiva kuin vähän suuremmalla ruokamäärällä ja parilla ylipainokilolla. Ja olen yhä siinä käsityksessä, että kasvuiän ylipainoni vaikuttaa siihen, kuinka elimistöni varastoi rasvaa nyt aikuisena. Tietääkö kukaan, onko oikesti näin? Vanhempani ovat normaalipainoisia, mutta heillä onkin erittäin terveelliset elämäntavat, kun taas monet muut sukulaiset ovat ylipainoisia ja suvussa esiintyy diabetestä. Geneettistä alttiutta ylipainoon voi siis hyvinkin olla. Eikä se tietenkään tarkoita sitä, että lihoisi vaikkei syö yli kulutuksensa, vaan esim. sitä, että oma energiankulutus on hyvin pientä, että elimistö varastoi tehokkaasti rasvaksi pienenkin määrän lisäenergiaa, että on kova nälkä vaikka olisi syönyt jo sen peruskulutuksensa verran...en tiedä?
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 14:42"]
Joo, jo joskus muinoin (60-70 -luvulla muistaakseni) tehtiin vankilassa tutkimus, jossa syötettiin samaa ruokaa ja samoina määrinä miehille ja toiset lihoivat, toiset eivät. Sama tutkimus toistettiin muutama vuosi sitten ja siitä tuli dokumentti televisiossakin. Tosin ei tehty vankilassa vaan muuten vaan. Siinä ryhmässä oli sattumalta harvinaisuus mieheksi. Hän ei lihonut kuurin aikana ollenkaan, kuten muut, vaan sai lisää lihasmassaa. Joillakin onnellisilla on sellainenkin ominaisuus, että kroppa työstään ylimääräiset kalorit lihaksiksi. Repikää siitä.
[/quote]
Eihän tuo mitenkään ihmeellistä ole. Eroja tulee jo pelkästään ihmisen koosta ja siitä kuinka paljon on lihaksia, lihakset kun kuluttaa levossakin enemmän mitä läski. Sitten ihmiset liikkuu eri määriä. Miksi ei mene perille että kyse on saadun ja kulutetun energia suhteesta eikä siitä mitä vieruskaveri syö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaha, joku ehti ennen minua linkittää tuon imagen läskisodan. :) Eli vähän toisenmoista näkökulmaa ylipainoon. Jotenkin minusta vain tuntuu että se sivuutetaan ja jatketaan iät kaiket tuota "lihavuus aiheuttaa miljardi kuusisataa sairautta ja kuolemaa ja lapset kuolevat vanhempiaan nuorempina" litanniaa.
Lukekaa tuo aiemmin mainittu linkki. Vai eikö asialliseen painokeskusteluun saa tuoda poikkeavia näkökulmia miten se vaikuttaa tai on vaikuttamatta terveyteen?
Laihduttaminen on helppoa! Kun vielä on timmi niin ei ala mättämään plus kaloreita niin paino pysyy koko elämän kondiksessa! Joillakuilla ilmeisesti kestää vain tajuta että pari kiloa voisi pudottaa, kun niitä kiloja on 40+++kg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 14:43"]
22, sinun tarinasihan juuri vahvistaa sen, että kun kalorit pudotetaan tarpeeksi alas, laihtuu väkisinkin. Tuskin kukaan on väittänyt, että se olisi erityisen helppoa.
[/quote]
No kyllä aika moni on aikojen saatossa väittänyt, että se on helppoa. Etkö ole ikinä kuullut/nähnyt kenenkään sanovan vaikkapa "Syö vaan vähemmän kun kuluttaa, niin laihtuu. Yksinkertaista ja helppoa!".
Kukaan tuskin on väittänyt, ettei ihminen laihdu, jos energiansaanti pudotetaan tarpeeksi alas. Kai me nyt kaikki tiedetään, että ihminen kuolee nälkään, jos ei syö mitään? Kysymyshän on ollut siitä, kuinka alas se energiansaanti pitää pudottaa, ja kuinka paljon yksilöllistä vaihtelua tässä on, ja kuinka se vaikuttaa. Mä olen laihtunut parikymmentä kiloa nopeahkosti syömällä noin 1800-200 kcal päivässä. Nyt oon syönyt tuota vähemmän, ja laihdun tosi paljon hitaammin (ja tolla isommalla kalorimäärällä en siis laihtunut ollenkaan tässä tilanteessa). Mä pystyn kyllä tiputtamaan energiansaantiani tuostakin, en vaan vielä viitsi kun imetänkin kuitenkin. Mutta siis pystyn laihduttamaan vaikka se vaatisi aika rajua kalorivajetta, siis henkisesti kestän sen enkä repsahtele tms., mutta jos pitäis tuollaisella aiemmin mainitulla 800 kcal päivässä dieetillä olla pidemmän aikaa, niin en kyllä tiedä pystyisinkö siihen. Onhan se nyt ihan erilainen nälkäkuuri, kun joku normaali laihdutusruokavalio. Helppo siihen on tulla huutelemaan, että joku on ällöttävä läski, jonka terveydenhoitokuluja ei halua maksaa, jos ei tarvitse itse olla tuollaisella naurettavalla nälkäkuurilla ollakseen normaalipainoinen.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 14:48"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 14:42"]
Joo, jo joskus muinoin (60-70 -luvulla muistaakseni) tehtiin vankilassa tutkimus, jossa syötettiin samaa ruokaa ja samoina määrinä miehille ja toiset lihoivat, toiset eivät. Sama tutkimus toistettiin muutama vuosi sitten ja siitä tuli dokumentti televisiossakin. Tosin ei tehty vankilassa vaan muuten vaan. Siinä ryhmässä oli sattumalta harvinaisuus mieheksi. Hän ei lihonut kuurin aikana ollenkaan, kuten muut, vaan sai lisää lihasmassaa. Joillakin onnellisilla on sellainenkin ominaisuus, että kroppa työstään ylimääräiset kalorit lihaksiksi. Repikää siitä.
[/quote]
Eihän tuo mitenkään ihmeellistä ole. Eroja tulee jo pelkästään ihmisen koosta ja siitä kuinka paljon on lihaksia, lihakset kun kuluttaa levossakin enemmän mitä läski. Sitten ihmiset liikkuu eri määriä. Miksi ei mene perille että kyse on saadun ja kulutetun energia suhteesta eikä siitä mitä vieruskaveri syö?
[/quote]
No luuletko nyt, että tuollaisia asioita ei tutkijat osaa ottaa huomioon? Tuossakin tutkimuksessa kukaan ei saanut harrastaa liikuntaa tutkimuksen aikana. Hemmetti. Taas joku aaveen kaikkien alojen asiantuntija. On se kumma, etteivät kaikki maailman tieteilijät, tutkijat ja päättäjät käy täällä kyselemässä neuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos laihduttaessa on jatkuvasti nälkä kannattaa pohtia mistä sen energian oikein saa. Noin kärjistäen jos saa tarvittavan energia vaikka syömällä voita niin tietenkin normaalin ihmisen vatsa murisee nälkää koska se on tyhjä.
Uskon täysin että osa on lihomiselle geneettisesti alttiimpia kuin toiset, eli että toinen lihoo samalla kalorimäärällä kuin toinen ei. Itse onnekseni kuulun niihin aika hyvin energiaa kuluttaviin, eli vaikka olen pienikokoinen istumatyöläinen, voin syödä noin 2000 kcal päivässä ja pysyn tällaisena 50 kilon rääpäleenä. Mutta tiedän että joku muu voisi syömisilläni ja elintavoillani painaa vaikka 70 kg.
Toinen juttu kuitenkin on se, että jotta geneettinen lihomisalttius johtaisi lihomiseen, täytyy ympäristön mahdollistaa lihominen. Esim. 100 vuotta sitten oli vähän lihavia, vaikka geenit oli samat. Ei se nälänhädästä johtunut, vaan siitä että saatavilla oli vain yksinkertaista ruokaa, jonka eteen joutui vieläpä näkemään vaivaa. On paljon helpompi lihoa kun kaupasta saa tuosta vaan vaikka mitä korkeaenergistä herkkua, kuin jos pitäisi elää oman maan tuotteilla. Samoin kaukoidässä on perinteisesti ollut todella vähän lihavuutta ennen kuin länsimainen ruokavalio on alkanut levitä sinnekin.
En ymmärrä, miksei asiaa ole tieteessä muka aiemmin tajuttu. Kyllähän kaikki varmasti tuntevat laihoja ihmisiä, jotka syövät mielinmäärin, ja yllättävän vähän syöviä lihavia ihmisiä. Jotkut eivät liho, vaikka tahtoisivat ja söisivät todella paljon, kun taas joidenkin pitää syödä kuin linnut, jotta he pysyisivät normaalipainoisina. Eikä liikunnan määrä ole selittävä tekijä kaikissa tapauksissa, sillä jotkut ns. läpipaskojat eivät liiku juuri yhtään, kun jotkut pyöreämmät tapaukset harrastavat liikuntaa melko paljonkin.
Tietenkään geenit eivät selitä kaikkea, ja monilla ylipainon syy onkin varmasti se, että syö enemmän kuin tarvitsisi. Minuakin ärsyttää, kun selvästi aivan väärin syövät ihmiset syyttävät painostaan geenejä. Siinä, kuinka helposti lihoo, on kuitenkin ihan oikeasti yksilöllisiä eroja, ja olen ihmetellyt, miksi lähes joka paikassa halutaan kiistää asia.
Kuule sinä besserwisser, joka vieläkin syyllistät ylipainoisia. Jos sinulla on selkä paskana tai polvet ja lonkka tohjona, niin liikunta on hyvin minimaalista, ei kulu kalorit. Ja yllätys, yllätys, lihavankin on syötävä, vaikka mielellään kuluttaisikin kehon ympärille kertynyttä vararavintoa. Ja vielä huom! mulla esim. mainitut viat tulivat, kun vielä olin normaalipainoinen, en tosin tuppeennyletty orava, jollainenkin nuorena olin.