Bulimiasta parantuminen

Säännöllinen ruokailurytmi. Tarpeeksi rasvaa ja proteiinia ja suojaravinteita. Ehdoton kielto kompensoida repsahduksia liikunnalla tai kaloreiden vähentämisellä. Vertaistuki ja ammattiapu.

Lääkärin kautta, ja terapian avulla. Vaikeaa tulee olemaan, ja tällä palstalla tuskin saat asiantuntevia neuvoja

Mä sain apua vast psykiatrin määräämästä lääkityksestä. Syömishäiriöt alkoi jo 12-vuotiaana ja vasta kolmekymppisenä hain apua, en halunnut vaan antaa sille enää yhtään enempää elämääni, se oli vienyt jo yli puolet.

Ei edes se, että sivuvaikutuksena oli ruokahalun väheneminen, vaan se että se auttoi siihen pakonomaiseen ruuan ja syömisen miettimiseen. Oli ihana huomata että "hei, mä en ole muutamaan päivään stressannut syömisestä, eikä se kiinnosta pskaakaan!". Mulla alkoi mahtumaan päähän muukin kuin syöminen.

Hae (ja tarvittaessa vaadi) apua jos tuntuu siltä että se vie liikaa sun elämästä.

Tuli onnellinen elämäntilanne. Erittäin pahaksi mennyt bulimiani parani, en enää edes ehtinyt ajatella ahmimista/oksentamista.

Sittemmin riittävä määrä kunnon ruokaa ja herkuttelun salliminen pitävät bulimian pois.

Vierailija kirjoitti:

Tuli onnellinen elämäntilanne. Erittäin pahaksi mennyt bulimiani parani, en enää edes ehtinyt ajatella ahmimista/oksentamista.

Sittemmin riittävä määrä kunnon ruokaa ja herkuttelun salliminen pitävät bulimian pois.

Samankaltainen kokemus. Bulimia puhkesi huonon seurustelusuhteen myötä ja loppui, kun sain suhteen lopetettua. Elämässä rauha ja tasapaino, itsellä hyvä olo. Syömishäiriöhän on usein tapa yrittää hallita, kun ei saa elämää (erit. sen hankaluuksia) hallittua, yrittää hallita syömistään/painoaan.