Yo-juhlat elokuun lopussa, taitaa peruuntua taas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tyttö odotti lakkiaispäivää lukion alusta asti. Into vain lisääntyi, kun oli aiempien vuosikurssien lakkiaisissa mukana. Halusi kokea sen juhlallisen hetken, kun kaikki yhdessä painavat lakit päähän. Oli haaveillut siitä monta vuotta, palkintona aherrukselle.

Koulun juhlat keväällä peruuntui ja pettymys oli suuri. Tiedossa oli kuitenkin juhla loppukesällä. Nyt sitten koulu perui senkin. Tyttö on lähdössä yliopistoon ja uudessa tilanteessa, mutta se ei vähennä surua siitä, että yhteiset lakkiaiset jäivät kokematta. Kotijuhlat pidetään suvulle, mutta eivät ne menetystä korvaa.

Te, jotka suureen ääneen kuulutatte, ettei lakkiaisilla ole merkitystä, toivottavasti ymmärtäisitte, että joilkekin sillä on todella iso merkitys ja koulun yhteisen juhlan peruuntuminen on suuri pettymys.

Niin. Eihän sille mitään voi, että toiset ovat tuolla tavoin yksinkertaisia. Kyllä on helppo elämä mikäli lakituksen peruuntuminen on suurin pettymys.

Taidat olla amis.

Monella on muita suurempiakin murheita.

Monen lukiomotivaatiota kasvattaa odotus lakituksesta. Jollei ole täysin huippu j a itsestään oppiva lukiolainen, lukio on raskas läpäistävä hyvin arvosanoin. Itselläni oli ainakin aikoinaan suuri työ lukion kanssa. Silloin oli opiskeltava 3 kieltä ja otin vielä pitkän matkina fysiikan ja kemian.

Nyt lukiossa on lapseni. Hänellä on helpommat ainevalinnat, mutta rasittavaa silti, kun on lukihäiriö.

Lahjattomien ei kannata lukioon lähteä. Tyttäreni kävi lukion helposti  tavoitteellisen urheiluharjoittelun ohessa. Keskiarvo 9,8 ja 5 ällää ja 3 eximiaa. Vieläpä yhdistelmällä pitkä matematiikka, kemia fysiikka biologia ja saksa englannin ja ruotsin lisäksi. Jos ei lukuhomma suju amiksen kautta tosiaan ura urkenee.

Hki:ssä ja Vantaalla einainakaan Hesarin mukaan koulun juhlia peruta.

Me edelleen mietitään, mitä pienten pienten puutarha-/ terassi juhlien kanssa tehdään.

Varmuudeksi on myös varattu omalle perheelle pöytä illaksi hyvästä ravintolasta, jos juhlaa ei voida pitää.

Itse kyllä ajattelisin, että yo-juhla voitaisiin pitää. On nuorille tärkeä juhla ja ihmiset bilettää ja liikkuu joka puolella lähes normaalisti ja varmasti muualla jopa enemmän riskiä koronan tarttumiselle!?

Me pidämme juhlat jos koulukin pitää. Vierasmäärää on supistettu ja porrastettu. Tilat ovat väljät ja ulkotilaa käytössä.

Hienoa on juhlia nyt, vaikka pienimuotoisesti se tehdäänkin. Ylioppilas on ne ansainnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tyttö odotti lakkiaispäivää lukion alusta asti. Into vain lisääntyi, kun oli aiempien vuosikurssien lakkiaisissa mukana. Halusi kokea sen juhlallisen hetken, kun kaikki yhdessä painavat lakit päähän. Oli haaveillut siitä monta vuotta, palkintona aherrukselle.

Koulun juhlat keväällä peruuntui ja pettymys oli suuri. Tiedossa oli kuitenkin juhla loppukesällä. Nyt sitten koulu perui senkin. Tyttö on lähdössä yliopistoon ja uudessa tilanteessa, mutta se ei vähennä surua siitä, että yhteiset lakkiaiset jäivät kokematta. Kotijuhlat pidetään suvulle, mutta eivät ne menetystä korvaa.

Te, jotka suureen ääneen kuulutatte, ettei lakkiaisilla ole merkitystä, toivottavasti ymmärtäisitte, että joilkekin sillä on todella iso merkitys ja koulun yhteisen juhlan peruuntuminen on suuri pettymys.

Niin. Eihän sille mitään voi, että toiset ovat tuolla tavoin yksinkertaisia. Kyllä on helppo elämä mikäli lakituksen peruuntuminen on suurin pettymys.

Taidat olla amis.

Monella on muita suurempiakin murheita.

Monen lukiomotivaatiota kasvattaa odotus lakituksesta. Jollei ole täysin huippu j a itsestään oppiva lukiolainen, lukio on raskas läpäistävä hyvin arvosanoin. Itselläni oli ainakin aikoinaan suuri työ lukion kanssa. Silloin oli opiskeltava 3 kieltä ja otin vielä pitkän matkina fysiikan ja kemian.

Nyt lukiossa on lapseni. Hänellä on helpommat ainevalinnat, mutta rasittavaa silti, kun on lukihäiriö.

Lahjattomien ei kannata lukioon lähteä. Tyttäreni kävi lukion helposti  tavoitteellisen urheiluharjoittelun ohessa. Keskiarvo 9,8 ja 5 ällää ja 3 eximiaa. Vieläpä yhdistelmällä pitkä matematiikka, kemia fysiikka biologia ja saksa englannin ja ruotsin lisäksi. Jos ei lukuhomma suju amiksen kautta tosiaan ura urkenee.

Mitäs tyttäres tekee nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tyttö odotti lakkiaispäivää lukion alusta asti. Into vain lisääntyi, kun oli aiempien vuosikurssien lakkiaisissa mukana. Halusi kokea sen juhlallisen hetken, kun kaikki yhdessä painavat lakit päähän. Oli haaveillut siitä monta vuotta, palkintona aherrukselle.

Koulun juhlat keväällä peruuntui ja pettymys oli suuri. Tiedossa oli kuitenkin juhla loppukesällä. Nyt sitten koulu perui senkin. Tyttö on lähdössä yliopistoon ja uudessa tilanteessa, mutta se ei vähennä surua siitä, että yhteiset lakkiaiset jäivät kokematta. Kotijuhlat pidetään suvulle, mutta eivät ne menetystä korvaa.

Te, jotka suureen ääneen kuulutatte, ettei lakkiaisilla ole merkitystä, toivottavasti ymmärtäisitte, että joilkekin sillä on todella iso merkitys ja koulun yhteisen juhlan peruuntuminen on suuri pettymys.

Niin. Eihän sille mitään voi, että toiset ovat tuolla tavoin yksinkertaisia. Kyllä on helppo elämä mikäli lakituksen peruuntuminen on suurin pettymys.

Taidat olla amis.

Monella on muita suurempiakin murheita.

Monen lukiomotivaatiota kasvattaa odotus lakituksesta. Jollei ole täysin huippu j a itsestään oppiva lukiolainen, lukio on raskas läpäistävä hyvin arvosanoin. Itselläni oli ainakin aikoinaan suuri työ lukion kanssa. Silloin oli opiskeltava 3 kieltä ja otin vielä pitkän matkina fysiikan ja kemian.

Nyt lukiossa on lapseni. Hänellä on helpommat ainevalinnat, mutta rasittavaa silti, kun on lukihäiriö.

Lahjattomien ei kannata lukioon lähteä. Tyttäreni kävi lukion helposti  tavoitteellisen urheiluharjoittelun ohessa. Keskiarvo 9,8 ja 5 ällää ja 3 eximiaa. Vieläpä yhdistelmällä pitkä matematiikka, kemia fysiikka biologia ja saksa englannin ja ruotsin lisäksi. Jos ei lukuhomma suju amiksen kautta tosiaan ura urkenee.

Hieman sekava kirjoitus. Oliko siis lukio helppo lukihäiriöiselle lapselle vai onko sinulla useampia lapsia?

Täytyy sanoa, että av:n kertomuksiin verraten olin koulussa aika surkea, vaikka muistan, että mua pidettiin hyvänä oppilaana.

Mutta nykymittapuun mukaan olin todella huono. En opiskellut pitkää matikkaa enkä kemiaa ja fysiikkaa lukiossa, koska ne eivät kiinnostaneet yhtään ja olivat liian vaikeita.

Nykyajan lapset ovat varmaan melkein kaikki jotenkin superälykkäitä, paitsi ne, joita tunnen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tyttö odotti lakkiaispäivää lukion alusta asti. Into vain lisääntyi, kun oli aiempien vuosikurssien lakkiaisissa mukana. Halusi kokea sen juhlallisen hetken, kun kaikki yhdessä painavat lakit päähän. Oli haaveillut siitä monta vuotta, palkintona aherrukselle.

Koulun juhlat keväällä peruuntui ja pettymys oli suuri. Tiedossa oli kuitenkin juhla loppukesällä. Nyt sitten koulu perui senkin. Tyttö on lähdössä yliopistoon ja uudessa tilanteessa, mutta se ei vähennä surua siitä, että yhteiset lakkiaiset jäivät kokematta. Kotijuhlat pidetään suvulle, mutta eivät ne menetystä korvaa.

Te, jotka suureen ääneen kuulutatte, ettei lakkiaisilla ole merkitystä, toivottavasti ymmärtäisitte, että joilkekin sillä on todella iso merkitys ja koulun yhteisen juhlan peruuntuminen on suuri pettymys.

Niin. Eihän sille mitään voi, että toiset ovat tuolla tavoin yksinkertaisia. Kyllä on helppo elämä mikäli lakituksen peruuntuminen on suurin pettymys.

Taidat olla amis.

Monella on muita suurempiakin murheita.

Monen lukiomotivaatiota kasvattaa odotus lakituksesta. Jollei ole täysin huippu j a itsestään oppiva lukiolainen, lukio on raskas läpäistävä hyvin arvosanoin. Itselläni oli ainakin aikoinaan suuri työ lukion kanssa. Silloin oli opiskeltava 3 kieltä ja otin vielä pitkän matkina fysiikan ja kemian.

Nyt lukiossa on lapseni. Hänellä on helpommat ainevalinnat, mutta rasittavaa silti, kun on lukihäiriö.

Lahjattomien ei kannata lukioon lähteä. Tyttäreni kävi lukion helposti  tavoitteellisen urheiluharjoittelun ohessa. Keskiarvo 9,8 ja 5 ällää ja 3 eximiaa. Vieläpä yhdistelmällä pitkä matematiikka, kemia fysiikka biologia ja saksa englannin ja ruotsin lisäksi. Jos ei lukuhomma suju amiksen kautta tosiaan ura urkenee.

On se aina vaan noloa, kun vanhempi leuhkii lapsensa koulumenestyksellä.

Abi, jonka juhliin meidän piti mennä viikon päästä, lomailee kuulemma ulkomailla parhaillaan ja ehtii juuri takaisin ennen juhlia. En vaan voi ymmärtää moista välinpitämättömyyttä ja epäkunnioitusta näin korona-aikaan...

Miks meiän pitää kärsiä teams-kokuksissa, toimistot tyhjillään Juhlat peruuttaa sen TakiA että Balkanista tuotu tänne koronaa?

Nyt se on todettu, yli puolet tullu toisessa aallossa sieltä.

Tää on aivan käsittämätöntä!?!

Miksi Emme ole barrikadeilla?

Aika hyvä sää tulossa huomiselle. Mutta me peruimme juhlat kun Espoo peruutti koulujen juhlat. Alkanut mietityttää, että oliko liian hätäistä kotijuhlat perua. No peruttu on ja sillä mennään.

Tosiaan ihan hyvin nyt voi juhlat pitää. Koronatilanne rauhallinen. Varmaan monia harmittaa jos ehti perua ja tilanne onkin nyt tämä.

Nyt ei ole mikään toinen aalto. Ihmeellistä soutamista ja huopaamista juhlien kanssa.

La ylppärit . Ei mulla mutta muilla.

Me peruttiin meno juhliin ja hyvä niin, sillä odottelemme viime viikolla otetun testin tuloksia edelleen! Uskomatonta miten hidasta tää voi olla! Oireet ovat olleet ohi jo kolmisen päivää.

Tuon ulkomailla olleen juhliin en kyllä todellakaan menisi! Ihan hulluutta. Siinä saa koko suvun, ystävät ja naapurit tartutettua kerralla. Ei noin!!