Mitä ujo ja hiljainen ihminen voi tehdä työkseen?
Olen hiljainen, enkä voi sille mitään. Tulen kyllä ihmisten kanssa toimeen, mutta jos on isompi ryhmä ihmisiä niin kuuntelen mielummin kun olen äänessä. Inhoan esiintymistä ja menen jotenkin lukkoon kun sellaista joudun tekemään. En ole siis ollenkaan supliikki, ehkä jopa vähän hidas...
Olen kouluttautunut alalle jossa puhetaidot on aika välttämättömät, eikä se tästä syystä tunnu oikein omalta. Eikä kukaan halua tällaista hissukkaa palkatakaan... Onko neuvoja miten rohkaistua, tai mihin kannattaisi uudelleenkouluttautua? Mitä työtä hiljaisemmat ihmiset tekee? En varmasti oli ainoa.
Kommentit (40)
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 16:59"]kirjastonhoitaja!
[/quote]
Ei tule olemaan töitä tulevaisuudessa.
Minulle kävi niin, että pääsin ujoudestani töissä, jossa olin tekemisissä ihmisten kanssa. Olin siis erittäin ujo, vetäytyvä, sisäänpäinkääntyvä, huonoitsetuntoinen... Mutta ei kai se kaikilla toimi.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 17:13"]
Se piti vielä lisätä että pidän kyllä ihmisistä, ja pitkälti työstänikin (hoitoala), mutta liian usein joudun todistelemaan pätevyyttäni sen takia etten ole niin supliikki. Tunnen itseni hölmöksi ja huomaan että ihmiset suhtautuvat usein oudosti, ja se harmittaa :( Voikohan puhumista/esiintymistä opetella jotenkin? Olen jo yli 30v, joten tuskin on mistään nuoruuden arkuudesta enää kysymys..
t. ap
[/quote]
Miten olisi lääkis? Esim. yleislääkäri työskentelee lähinnä one-to-one. Eli suurin osa työajasta menee omassa työhuoneessa istuessa. Tietysti voi olla jonkin verran osastokiertoja, työryhmiä ym. mutta niissäkin puhutaan asiaa.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 23:47"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 16:59"]kirjastonhoitaja! [/quote] Ei tule olemaan töitä tulevaisuudessa.
[/quote]
Sitä en tiedä, mutta ei ole hiljaisen ja aran ala. Tämän hokeman voisi jo lopettaa.
Kokeile improvisaatioteatteria. Opit olemaan esillä, heittäytymään, nauramaan itsellesi.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 23:35"]It-ala
[/quote]
Ei ole töitä nykyään. Paitsi Kiinassa.
Olen vetäytyvä, sisäänpäinkääntynyt ja jännitän sosiaalisia tilanteita. Lehdenjako on oman kokemukseni mukaan sopivaa hommaa. Tein sitä työtä kaksi vuotta ja koin saavani olla rauhassa näkymätön. Näin kanssatyöntekijöitä kuormaa odottaessa, en tullut tutuksi kenenkään kanssa, ei tarvinnut puhua. Muita ihmisiä ja lehdentilaajia tuli vastaan aniharvoin ja näille ei tarvinnut jutella yhtä sanaa enempää, jos sitäkään. Tuntui ihan palkitsevalta toimittaa ihmisille jotain, mitä he odottivat.
Huonona puolena sitten se vuorokausirytmi, joka kyllä ainakin minut eristi tehokkaasti muusta elämästä.
RTG.
-työpari ja naapurikoneen tiimi juttukaverina koko osaston sijaan
-asiakkaitas ei välttämättä kiinnosta muu kuin pikkumukavuuksien vaihto, ja voi mennä niinkin että työkaveris on se moottoriturpa ja sinä lähinnä ohjeistat.
Teille, jotka mietitte, miten tulla rohkeammaksi ja/tai oppia ihmissuhdetaitoja: tsekatkaapa nämä blogit ja kaivelkaa erityisesti vähän vanhempia postauksia aiheesta:
Konservaattori
Laboratorioanalyytikko
Kartoittaja/maanmittari/kartanpiirtäjä
Laskunkäsittelija
Tehdastyöläisenä voi olla halutessaan tosi näkymätön.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 17:12"]Annatko esimerkin/esimerkkejä sellaisesta? Kiitos. t.ap
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 17:00"]
Asiakaspalvelija. Semmoinen missä palvellaan vain yhtä kerrallaan
[/quote]
[/quote]
Pukeutumisneuvoja.
Puheterapeutti, toimintaterapeutti, fysioterapeutti, terv.hoitaja, kuntoutusohjaaja, henkilökohtainen avustaja.. Näissä ammateissa tavataan potilas kerrallaan. Paitsi fysioterapeutilla voi tosin olla joskus ryhmiäkin.
Joku tehdas tuotanto työntekijä. Usein esim kova meteli työssä niin ei voi tai tartte puhua kenenkään kanssa. :)
Minä olen myös ujo ja erittäin arka ja epävarma. Työskentelen pakon edessä lähihoitajana (asun niin pienellä paikkakunnalla ettei täällä ole töitä kuin sote-alalla). Työ on muuten mukavaa, mutta vieraat ihmiset ja omaiset ahdistavat todella paljon. Samoin soittelu ja puhelimeen vastaaminen.
Koodari. Minä en ole niinkään vain ujo ja arka vaan suorastaan sosiaalisten tilanteiden foobikko. Ohjelmoijana olen pärjännyt erinomaisesti, omassa työssäni ei tarvitse oikein koskaan puhua ihmisten kanssa. Päivät pitkät saan rauhassa yksin istua koneellani ja sähköpostilla tai office communicatorilla yleensä tapahtuu pomon, asiakkaiden ja työkaverien kanssa kommunikointikin.
Palkanlaskija tms toimistotyö mihin ei kuulu asiakaspalvelua.
Osittain varmaan totta. En ole ollut erityisen ujo lapsi, mutta murrosikäisenä olin kyllä jo arka esim luokassa esiintymään tai ihan viittaamaankin vaikka tiesin vastauksen. On ollut paljon koettelemuksia elämässä (enemmän kun keskimäärin), ja olen käynyt joskus ammattilaisen luona puhumassakin, mutta ovat olleet sitä mieltä että pärjään hyvin, eikä pidempään terapiajaksoon,psykoterapiian tms ole heidän mielestä ollut tarvetta.
Pidän kyllä muita ihmisiä monesti parempana kuin itseäni, enkä oikein osaa antaa itsestäni tarpeeksi muille. Ja ihmiset huomaavat tämän myös ja monesti kohtelevat sen mukaan... Ikävä kyllä.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 17:38"]
Mistä itse luulet arkuuden johtuvan? Jos se johtuu esim. huonosta itsetunnosta ja ajattelet, että juttusi vain ovat niin tyhmiä ettet halua niitä muille puhua, niin sitten kyse ei ole pelkästä esiintymiskammosta, vaan pääsisit siitä eroon kun saisit pidettyä itse itsestäsi enemmän.
[/quote]