Millaisessa tilanteessa on ok olla kertomatta lapselle kuka tämän isä on?

Se on sinun omassa harkinnassa.

Siinä tilanteessa, jolloin itse olisit valmis luopumaan tiedosta, ketkä ovat vanhempasi.

Jos isä on (tunnettu) rikollinen tai lapsi on syntynyt raiskauksen seurauksena.

Entä tällainen tilanne? Lapsi syntynyt suhteesta, jossa mies käyttänyt usein ja pahaa fyysistä ja henkistä väkivaltaa naiseen? Nainen päässyt lopulta irti suhteesta huomaten kuitenkin olevansa raskaana. Mies eli lapsen isä ei tiedä raskaudesta, ei lapsesta, ei tiedä ex-naisensa nykyistä kaupunkia.

Alaikäiselle ei tarvitse kertoa missään tilanteessa. Täysi-ikäisenäkin vain, jos tämä itse niin haluaa. Jos on lapsen hyvinvointi kyseessä (isä väkivaltainen jne) niin ei tarvitse nimeltä kertoa vaan kertoo ihan syyn miksi ei ole yhteydessä.

Kyse on lapsen sukulaisuussuhteista, joten niistä ei voi olla hiljaa olivat ne mitä tahansa. Se ei ole siis sinun päätettävissäsi. Sinun päätettävissäsi on ainoastaan se ettet tee lapsia sellaisen kanssa josta et kehtaa edes hänen lapselleen kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Entä tällainen tilanne? Lapsi syntynyt suhteesta, jossa mies käyttänyt usein ja pahaa fyysistä ja henkistä väkivaltaa naiseen? Nainen päässyt lopulta irti suhteesta huomaten kuitenkin olevansa raskaana. Mies eli lapsen isä ei tiedä raskaudesta, ei lapsesta, ei tiedä ex-naisensa nykyistä kaupunkia.

Mielestäni ei tarvitse kertoa, jos on pelko että mies on väkivaltainen myös lasta kohtaan tai käyttää lasta aseena äitiä vastaan.

Kyllähän se noloa on jos naisella on useampi lapsi joilla kaikilla eri isä

Aivan pienelle lapselle ei kannata kertoa jos isä on esimerkiksi kuollut eivätkä hänen sukulaisensa ole elämässä mukana. Sellaiselle toisella kymmenellä olevalle kysyjälle sen sijaan on mielestäni aina kerrottava totuus oli isä sitten kuka hyvänsä.

Isästä pitää kertoa. Jotain. Ei nyt välttämättä kuvailla isää väkivaltaiseksi narsistisiaksi, joka otti äitin rajusti ja vastentahtoisesti.kukaan ei halua olla sellaisen jälkeläinen. Ikävä mielikuva vaikuttaaa negatiivisesti jatkossa oman identiteetin rakentumiseen. Jotain neutraalia/konkreettista edes olisi hyvä sanoa; esim. hänellä oli siniset silmät, hän oli tarmokas ja tykkäsi ajaa autoa. Kaikista ihmisistä löytyy jotain hyvää sanottavaa. Lapset tarvitsevat juuriaan.

Niinhän se on, että mies on aina helpommin pakotettavissa isäkis kuin nainen äidiksi. Huokaus. Edelleen on naisia (ja varmaan miehiäkin), jotka ajattelevat, että olisi vain ja ainoastaan lapsen paras, jollei hän tietäisi kuka hänen biologinen isänsä on. Miksi? - Kukla meistä on saanut ja voinut valita omat vanhempansa?

 Ymmärrän, että on tilanteita, jolloin lapsen äiti joutuu pelkäämään mahd, henkensä tai ainakin terveytensä uhalla lapsen isää. Mutta onko silti oikein kieltää lapselta tieto siitä, kuka hänen isänsä on? - Jos on , niin miksi?  Onko kyseessä kosto vai lapsen suojelu? 

Ehkä lapsen tiedon omasta isästä voisi kieltää silloin, jos olisi uhka, että lapsi voisi joutua tämän tiedon perusteella alttiiksi merkittävälle vaaralle, mutta mikä tällainen uhka tai vaara olisi? 

Valehtelun lapsi huomaa kyllä ennemmin tai myöhemmin. Ja silloin luottamus valehtelijaan on mennyttä

Ei missään tilanteessa. Enemmän se epätietoisuus kalvaa lasta kuin tieto siitä kuka isä on. Oli vaikka Osama bin Laden.

Aika moni on jättänyt aikoinaan adoptiolapselle kertomatta että biologiset vanhemmat löytyy muualta. Tiedän sellaisia 70 - 80 -luvulla syntyneitä joille on vasta aikuisina kerrottu. Mikä lie salailun taustalla.

Sellaista tilannetta ei ole etten kertoisi kun lapsi on täysi-ikäinen. 

Silloin, kun oli niin kännissä ettei muista edes tyypin nimeä, jonka kanssa lapsi pistettiin alulle.

Kun isä on ToukoTarkkis.

Ei voi kertoa jos ei itsekään tiedä. Jos vaikka muistaa hämärästi että hiukset saattoi olla vaaleahkot muttei ole varma ja nimeä ei tullut kysyttyä. Surullisia tilanteita kyllä.

Jos isä on persu? ;)

Onko oikein kertoa jos isä on kieltänyt kertomasta eikä halua olla missään tekemisissä lapsen kanssa?