Pelottaa, etten jaksa antaa riittävästi huomiota esikoiselle vauvan synnyttyä.

No eihän sitä heti alussa ehdikään eikä jaksa. Siis yleensä, tai en minä ainakaan.

Kannattaa sopia niin että isä erityishuomioi häntä pari ensimmäistä viikkoa, tekevät yhdessä kaikkea, juttelevat vauvasta. Ja sinä voimiesi mukaan otat tytön aina välillä hoiviisi sekä vauvan kanssa että ilman vauvaa. Minä hormonihuuruissani menin aina iltaisin laittamaan esikoisen nukkumaan ja itkeä vollotin kun hän on jo niin iso :D Halasin ja pussasin ihan sekopäänä :)

Muista että esikoinen myös kasvaa ja kasvuun kuuluu kehitystehtävänä äidistä irtautuminen. Ihmislapsen ei tarvitse koko ikäänsä saada koko ajan jakamatonta huomiota. Esikoisen kehitystehtävänä on antaa terveellä tavalla tilaa vauvalle, joka tarvitsee eniten syliäsi imetyksenkin takia. Mulla oli kaveri joka antoi mustasukkaisen esikoisen häiritä imetystä ja jopa keskeyttää sen kun lapsi halusi huomiota. Se oli kamalaa katsottavaa. 

Äitiys muuttuu ja lapsen asema perheessä muuttuu, mutta se on ihan terveellistä ja normaalia. Mustasukkaisuuttakin voi olla ja riittämättömyyttä, se on elämää ja sen kanssa selvitään. Ota esikoinen mukaan vauvan hoitoon siinä määrin kuin se on turvallista ja mahdollista ja aina kun vauva nukkuu, otat häntä kainaloon ja touhuat yhdessä. Kyllä se siitä. Myös isän pitää ottaa esikoista hyvin huomioon että sinä voit hyvillä mielin keskittyä vauvan hoitoonkin.

Itse pelkäsin, että miten minulla riittää rakkautta vauvallekin, kun esikoinen oli niin rakas. :) Turhia pelkoja. Rakkautta riitti vielä kolmannellekin. Samoin aikaa. Se on vaan otettava ja jätettävä vaikka se siivous tms. vähemmälle. On tosi hienoa, että ajattelet tuota asiaa, moni ei tule edes ajatelleeksi, että esikoinen tarvitsee vielä äitiä ihan yhtä paljon ja vaikka enemmänkin kuin ollessaan ainoa. Lisäksi esikoinen tuntuu yhtäkkiä tosi isolta lapselta, kun on vauva talossa. Muista kuitenkin, että isokin on vielä tosi pieni. Minulle vanhempi nainen sanoi, kun sain toisen lapsen, että vasta sitten, kun pienempi on sen ikäinen kuin esikoinen oli vauvan syntyessä, tajuaa, kuinka pieni se esikoinen silloin oikein oli. Se on niin totta.

Onnea sinulle synnytykseen ja tsemppiä kahden pienen kanssa! :)

Kiitos kaikille. Ja ollaan miehen kanssa puhuttu, että hän jää heti lapsen synnyttyä pariksi viikoksi isyyslomalle ja on sitten enemmän esikoisen kanssa ettei hän koe jäävänsä ihan huomiotta yhtäkkiä. Jos se sekin sitten helpottaisi mustasukkaisuutta. Ja nukke ja sille maitopullo ja vaippoja on lapselle jo hankittu, että saa siinä sitten samalla kun minä vaikka syötän vauvaa niin tulla itse viereen syöttään nukkea tms. Ja olen ajatellut, että kunhan siitä sitten voimistuu niin alkaisin käydän lapsen kanssa kaksistaan sitten uimassa vaikka kerran viikossa ja isä olisi vauvan kanssa kotona sen aikaa. Saisi aina hetken täysin jakaumatonta huomiota lapsi myös äidiltä. Ja sitten yhdessä touhuiltaisiin vauvaa hoitaessa yms. :)

Uimareissut on ihan hyvä suunnitelma mutta kannattaa järkätä niitä kahdenkedkisiä hetkiä ihannperusarkeen. Esim käytte kahdestaan viemässä roskat tai käytte kahdestaan ruokakaupassa(jossei ihan koko viikon ostoksia jaksa kahdestaan tehdä niin ainakin maidonhakureissut). Tai kahdestaan kirjastoon, pihalle ulkoilemaan. Otat esikoisen mukaan laittamaan pyykkiä, siivoamaan ruokapöytää vaihtamaan vauvan vaippaa laittamaan vauvalle rasvaa jne. Meillä oli hoitoalusta lattialla kuopuksen ollessa pieni niin esikoinen pysty siinä rasvailemaan ja laittamaan vaippaa eikä vauva päässsy putoamaan.. 

Esikoinen todennäköisesti tulee vaatimaan huomiosi, jos ei hyvällä, niin sitten pahalla, vaikkapa uhmalla.