Kuinka pitkään olet vihainen alle kouluikäiselle?
Hän on raivonnut jo kolme kertaa aamulla, omista syistään (esim. kirjat ei menneet laatikkoon, enkä mennyt auttamaan kun hän raivostui ennen avun pyytämistä)
Itse olen vieläkin vihainen, en halua puhua koko penskalle. En halua leikkiä, tehdä mitään hänen kanssaan. Hän aloitteli tuossa näköjään jo leikit, mutta itsellä kiehuu. Help me?! ;(
Kommentit (5)
En oikein osaa sanoa mitään, kun en ole koskaan suuttunut minuuttia pidemmäksi aikaa, vaikka välillä jo teineiksi kasvaneiden kanssa saa pää punaisena huutaakin.
En tiedä oisko vaikutusta sitten että jotenkin otan huumorilla, ja mulla on pysynyt mielessä että kyse on tietyistä ja ehkä tärkeistäkin kehitysvaiheista, joten en sitten ota mitenkään henkilökohtaisesti enkä raskaasti, vaikka vaikeaa välillä onkin.
Tai sitten just oon tehnyt virheen siinä, kun nyt toi teinix kehtaa haukkua mut pataluhaksi ja uhata mua ties millä, ja kohta on sitten kainalossa istumassa niin kuin ei mitään olis tapahtunut.
No rauhoitu hetki iteksesi, juo vaikka kuppi teetä ja lue lehteä. Mieti sitten haluatko viettää loppupäivän kiukutellen vai mukavasti.
Itse ainakin teen usein tietoisen päätöksen vaihtaa mielialaa. Kun menee ystävällisesti kiukutelleen lapsen luokse ja huomaa lapsenkin olevan pian hyvällä tuulella, niin nopeasti se omakin fiilis vaihtuu ihan oikeasti hyväksi kun se lapsen hyvä tuuli tarttuu.
Mä tosin olen luonnostaankin tosi lyhytvihainen. En jaksa kauan kiukutella. Usein sanon myös ääneen että anteeksi kun olin niin äreä, otetaanko uusi alku. Tämä toimii meillä hyvin ja vanha riita unohdetaan. En jaksa tuhlata koko päivää ärhentelyyn.
No en kovin kauaa. Viimeistään siinä vaiheessa lopetan kun ei ole enää syytä olla vihainen. Mutta jos esim itselläni kiehuu ja lapsi leikkii itsekseen niin saatan itsekin puuhailla jotain itsekseni (kiukkuisena) mutta en siis enää lapseen kohdista tuta kiukkuani.
suutun silloin kun on aihetta, mutta mykkäkouluun ja vihanpitoon en ala, varsinkaan noin pienen kanssa joka hädin tuskin muistaa mistä oli kyse, ala nyt vaan leikkiä sen kanssa ja kun uhma iskee taas niin suutu ja taas elämä jatkuu.
No jos lapsi viihtyy yksikseen hetken niin anna kiukkusi tasaantua, juo vaikka kuppi kahvia. Parempi niin kuin yrittää vääntää väkisin. Koita kuitenkin löytää se ajatus että lapset ovat välillä kamalia kakaroita ihan luonnostaan eikä mikään ole sen pahemmin vialla. Ne koettelevat välillä hermoja viimeiseen asti. Mielestäni lasta ei vahingoita se että vanhempi suuttuu. Kunhan et enää jälkeenpäin syyllistä ja muistuttele menneistä. Kun olet rauhoittunut, mene puhumaan asia selväksi lapsen kanssa ja halikaa sitten ja jatkakaa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.