Lue keskustelun säännöt.
Lapseni kutsuvat minua etunimellä eivätkä äidiksi, miten muutos tähän?
04.08.2020 |
Muita saman kokeneita? Onko teille ok että lapset puhuttelevat teitä etunimellä eikä isäksi/äidiksi? Jos ei ole, oletteko saaneet tavan muutettua? Onko tämä nykyään yleistäkin? Lapseni väittävät, että näin heidän kaverinsakin kutsuvat vanhempiaan mutta en itse mielestäni ole mitenkään laajasti törmännyt ilmiöön.
Kommentit (34)
Olen kuullut tästä asiasta jo 80-luvulla mutta se oli yleisempää isäpuolten kanssa. Ovatko he pienestä pitäen kutsuneet sua etunimellä? Sano ettei tuntu hyvältä ja kutsukaa äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset ovat kutsuneet ensimmäisistä sanoista lähtien isäänsä etunimellä. Kyllähän se vähän oudolle tuntuu ja muut pitävät isää isäpuolena. Heille se on ollut jostain syystä luontevampaa vaikka läheisiä ovatkin isän kanssa
On varmaan yleistynyt, kun on niin paljon uusioperheitä ja sitä kautta enemmän perheissä sinun, minun ja meidän lapsia. Isä- ja äitipuolia enemmän ja niitä varmaan on ainakin vähän vanhempien lasten luonnollisempi kutsua etunimellä ja sitä kautta sitten ne muutkin perheen lapset alkavat käyttää etunimiä. Itse en kyllä tykkäisi ihan ydinperheessä kun ollaan, että lapset nimittäisivät mua etunimellä.
No mua ne sanoo jonneks, et et... Eikä ole edes vielä teini-iässä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset ovat kutsuneet ensimmäisistä sanoista lähtien isäänsä etunimellä. Kyllähän se vähän oudolle tuntuu ja muut pitävät isää isäpuolena. Heille se on ollut jostain syystä luontevampaa vaikka läheisiä ovatkin isän kanssa
Kun puhuit lapselle isästä, niin kutsuitko isää isäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä itse puhuin äidistäni muille etunimellä, päin naamaa tosin aina kutsuin äidiksi. Jotkut jopa hämmästyi, kun kuulivat mun sanovan "äiti" :D
Kertoo että lapset etäännyttävät sinua jostain syystä. Jotain on pielessä ja pahoin. Etäännytetään kun ei tykätä tai pelätään tai manipuloit liikaa. Juttele asiasta lasten asiantuntijoitten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse puhuin itsestäni pienelle lapselle tyyliin "odota äiti tulee ihan pian" sen sijaan että olisin sanonut "odota tulen ihan pian". Samoin mieheni kutsui itseään isäksi.
Minkäs ikäisi nämä lapset ovat. Teinithän häpeävät vanhempiaan ja haluavat ajatella ettei niitä ole edes olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat siis jo isompia (4-5v +)? Kutsuivatko aikaisemmin äidiksi ja on muuttunut yhtäkkiä? Silloin kyse on mitä luultavimmin tosiaan ystävien vaikutus ja ystäväpiirissä sattuu vaan olemaan perheitä joissa käytetään vanhemmista etunimiä. Itsekään en koe sitä yleiseksi tavaksi (omassa ystäväpiirissä jossa 14 perhettä vain yhdessä on näin ja heillä se tulee omasta lapsuudenperheestä).
Ihan pienellä lapsellahan taas kyse on sitten siitä miten kuulee muuten vanhempiensa nimitettävän. Jos lapsen isä/äiti/muut läheiset sanovat toistuvasti lapselle "äiti/isi/mummi/vaari auttaa", "mene äidin/isän luokse", "äiti/isä pukee", "äiti/isi on nyt kiireinen" jne jne niin lapsikin nappaa siitä aikuisen nimeksi sen isä/äiti/mummi/ukki jne. Jos sen sijaan esim. lapsen äiti/isä sanoo lapselle toistuvasti "Leena (äiti)/Matti (isi) auttaa", "mene Leenan/Matin luokse", "olen/Leena/Matti on nyt kiireinen" sen äiti/isä nimityksen sijaan niin tokihan lapsi nappaa siitä sitten sen nimen itsekin käyttöön.
Eli kun usein puhutaan että parisuhteelle on paha jos vanhemmat rupeavat puhumaan toisistaan "äiti/isä" termeillä niin sen välttäminen toisaalta lasten läsnäollessa vaikuttaa sitten siihen että eivät ne lapsetkaan niitä äiti/isä termejä käytä. Tietenkään. Mistäpä lapsi sen termin nappaisi ellei vanhemmiltaan.
Eli jos isommista lapsista on kyse niin sano vaan että "minä olen äiti, ihan sama miksi muut äitiään kutsuvat, ok". Jos pienistä lapsista niin varmista että käytät ja muut ihmiset käyttävät sinusta nimitystä äiti lapselle. Jos kyseessä on isompi (teini/esiteini) anna olla. Voit sanoa että "minusta on kyllä kiva olla äiti" mutta turha teinin kanssa on asiasta kättä vääntää. Tilanne muuttuu ennemmin tai myöhemmin.
Päästät heidät oikean äitinsä luokse, etkä pidä heitä enään vankina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päästät heidät oikean äitinsä luokse, etkä pidä heitä enään vankina.
Mikähän ihmeen yläpeukku tällekin, en ymmärrä mikä cooli juttu se joidenkin mielestä on vaan olla toisille mahdollisimman ilkeä, on se niin älykästä ja korkean sivistyksen merkki! Olen näiden lasten biologinen äiti kyllä. Lapseni ovat kyllä jo vähän isompia ja vanhempi jo teinikin, mutta kyllähän teinitkin yleensä äitiä äidiksi kutsuu ja isää isäksi, vaikka heitä häpeäisivätkin...
Vierailija kirjoitti:
Itse puhuin itsestäni pienelle lapselle tyyliin "odota äiti tulee ihan pian" sen sijaan että olisin sanonut "odota tulen ihan pian". Samoin mieheni kutsui itseään isäksi.
Puhutko miehellekin itsestäsi kolmannessa persoonassa? Entä töissä työkavereille? "Riitta lähtee nyt tästä palaveriin".
En tajua mikä aloittajan ongelma on, onko koko identiteetti rakennettu pyhän äitiyden varaan ja se murenee jos ei koko ajan kuulu ympäriltä äitiäitiäiti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika pitkälle riippuu ihan siitä miten olet itseäsi nimitellyt ja siitä, oletko puhunut itsestäsi ensimmäisessä vai kolmannessa persoonassa (minä kokkaan nyt vs. äiti kokkaa nyt). Mitä enemmän äidittelet itseäsi sitä paremmin lapsikin kutsuu sinua äidiksi.
Koska tapa pitää "opettaa" jo ennen kouluikää niin etenkin uusioperheissä lapset käyttävät nimiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset ovat kutsuneet ensimmäisistä sanoista lähtien isäänsä etunimellä. Kyllähän se vähän oudolle tuntuu ja muut pitävät isää isäpuolena. Heille se on ollut jostain syystä luontevampaa vaikka läheisiä ovatkin isän kanssa
Kun puhuit lapselle isästä, niin kutsuitko isää isäksi?
Kyllä puhuin ja lapsia kannustettiin puhumaan isästä isänä
Jos lapset ovat jo vanhempia, anna kutsua sinua etunimellään. Sehän on sinun nimesi!
Itse en juuri kutsunut vanhempiani isäksi ja äidiksi lapsuuden jälkeen, vaan oikeilta nimiltään. Niinhän muutkin ihmiset heitä kutsuvat. Ei se mitenkään tehnyt väleistämme vähemmän lämpimiä, omaan suuhuni "äiti" ja "isä" ovat jotenkin liian lällyjä, teininä kutsuin mutsiksi ja faijaksi jos tarvitsi painottaa sukulaissuhteita.
Niin kauan kun ei käytetä halventavia lempinimiä tms ilkeää niin anna käyttää oikeita nimiänne. Outoa jos identiteettisi on äidiksi kutsumisesta riippuvainen.
Kutsuuko lasten isä sinua etunimellä lasten kanssa puhuessaan? Lapsi nappaa nimen käyttöön hyvin tehokkaasti ympäröivien aikuisten käyttäessä sitä.
Mulla on tästä ihan omakohtaista kokemusta mummoni kanssa. Isäni on aina kutsunut äitiään etunimellä, ja niin teki myös vaari, sedät, äitini -- oikeastaan koko suku. Joten heti puhumaan opittuani aloin minäkin kutsua mummoa etunimellä. Mummo oli tästä pitkään tosi harmissaan, mutta en vain koskaan oppinut kutsumaan häntä mummoksi kun kerta kukaan muukaan ei tehnyt niin. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse puhuin itsestäni pienelle lapselle tyyliin "odota äiti tulee ihan pian" sen sijaan että olisin sanonut "odota tulen ihan pian". Samoin mieheni kutsui itseään isäksi.
Puhutko miehellekin itsestäsi kolmannessa persoonassa? Entä töissä työkavereille? "Riitta lähtee nyt tästä palaveriin".
En tajua mikä aloittajan ongelma on, onko koko identiteetti rakennettu pyhän äitiyden varaan ja se murenee jos ei koko ajan kuulu ympäriltä äitiäitiäiti?
Sinulla on ilmeisesti joku ongelma... vanhemmuuteen liittyen 🙄
Ööö....pistää mietityttämään että ketkä teidän perheessä on auktoriteettejä?? Eikö enää uskalleta edes lapsiaan ojentaa missään asiassa?
Korjaat joka kerta, että olet äiti. Että olet ylpeä kun saat olla heidän äitinsä ja haluat sinua puhuteltavan äidiksi.