Lue keskustelun säännöt.
Muutama kaunis sana minulle, elämä potkii..
15.07.2013 |
harmittaa valtavasti, kun rakkaus on kadonnut kokonaan avioliitosta. Meillä ei enää keskustella mistään, ei unelmoida, ei suunnitella tulevaisuutta. Muutamia sanoja minun, tekojeni ja lähipiirini nälvimiseen kyllä riittää, mutta mitään kaunista ei kuulu miehen taholta.
Meillä ei myöskään tehdä enää mitään yhdessä, kun toisen naamaa ei oikein siedä katsella;siispä mies viettää ruutuaikaa ja minä pyykkään, siivoan, laitan ruokaa ja hoidan lapset. Minun toiveita/vaatimuksia ei miehen kuulemma tarvi totella. Meillä on sun-ja-mun -rahat ja työssäkäyvä mies on viime kuukaudet pyrkinyt ostattamaan kaikki (aivan liian kiltillä) minulla, siis olen maksanut hänen merkkivaatteitaan säkkitolkulla kotihoidontuella ja hän on aina rahat luvannut siirtää myöhemmin tililleni, vaan eipä ole kuulunut. Muutenkaan ei suostu keskustelemaan laskujen maksamisesta tulojen mukaan, koska hänhän siinä häviäisi (sairaalloisen pihi). Ei kuitenkaan ole aivan narsismia, mutta jotain sinne päin.
En lasten läsnäolon vuoksi oikein kovasti viitsi riidelläkään, joten tilanne on tällainen, eikä näytä paremmaksi muuttuvan. miten voikaan mies kääntyä poispäin ja laittaa tyynyn korvalleen, kun hänelle iltamyöhällä yritän surullisuuttani kertoilla :(. Joten jos joku nyt jotain nättiä minulle sanoisi, niin jaksaisin taas.
tiedän kyllä, että pärjäisin lasten kanssa (ilman miestä talossa) paljon paremmin, mutta en halua olla se, joka vie heiltä isin arkipäivistä.
Kommentit (12)
Kuule, nyt sä olet se, joka näyttää lapsille, että tällainen on isä, tällaisia miehiä teistäkin kuuluu tulla tai tällä tavalla mies sitten teitäkin kohtelee, ottakaa lapset oppia. Nyt sun lapsesi elävät rakkaudettomassa kodissa. Senkö he ovat ansainneet? Ja sinä! Ei sulla ole velvollisuutta eikä edes oikeutta elää onnettomana, kun elämä olet lahjaksi saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa neuvoa. Mut mun mielestä sun pitäis arvostaa itseäsi enemmän.
Miksi maksat hänelle säkkitolkulla vaatteita?
Jos teillä on erilliset rahat, niin tottakai mies maksaa omat vaatteensa. Sano hänelle ei.
Jos muuttaisitte erillenne, raha-asiasi kenties paranisivat..
Kiitokset te ihanat vastaajat! Tosiaan, minä käyn (kouluikäisten) lasten kanssa keskusteluja siitä, miten jokaisen pitää perheessä tehdä oma osansa. Teoriassa poikakin tietää kaiken kotitöistä ja oman osansa tekeekin jo nyt, toivottavasti vie tämän käytännössä oppivansa mallin (eikä näkemänsä perheen miehen mallin) tuleviin suhteisiinsa. Rakkautta kodissa kyllä riittää, sitä minä ylitsepursuavana kohdistan lapsiin.
Jaksaisin vielä enemmän, jos ei olisi miestä huollettavana (vastaa rasittavuudeltaan useaa erityislasta) :) mutta lähtee jo siitä, ettei hän voi viedä likaisia astioitakaan tiskipöydälle (saati koneeseen), vaan jättää ne ruokapöydälle minun hoidettavaksi.
ap
Ja miksi maksan hänen vaatteensa, no ihan tämä klassinen; aina hän huomaa kaupassa, että kortti on jäänyt kotiin, maksahan, niin laitan sitten tilillesi. Ja aina menen lankaan. ei mitään halvinta, vaan tyyliin kahteen vaatteeseen menee minun kuukauden kotihoidontukeni. Ja sen jälkeen ei niistä rahoistakaan sitten enää keskustella.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 00:16"]
Ja miksi maksan hänen vaatteensa, no ihan tämä klassinen; aina hän huomaa kaupassa, että kortti on jäänyt kotiin, maksahan, niin laitan sitten tilillesi. Ja aina menen lankaan. ei mitään halvinta, vaan tyyliin kahteen vaatteeseen menee minun kuukauden kotihoidontukeni. Ja sen jälkeen ei niistä rahoistakaan sitten enää keskustella.
ap
[/quote]
Miksi sinä et voi jättää korttiasi kotiin? Nosta vaan käteistä, niin et joudu aina maksumieheksi.. Tai osta istellesi ja lapsillesi kaikkea tärkeää etukäteen, niin sitä kotihoidontukea ei ole enää tilillä.
Miehesi kuulostaa tosi itsekkäältä tyypiltä.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 00:16"]
Ja miksi maksan hänen vaatteensa, no ihan tämä klassinen; aina hän huomaa kaupassa, että kortti on jäänyt kotiin, maksahan, niin laitan sitten tilillesi. Ja aina menen lankaan. ei mitään halvinta, vaan tyyliin kahteen vaatteeseen menee minun kuukauden kotihoidontukeni. Ja sen jälkeen ei niistä rahoistakaan sitten enää keskustella.
ap
[/quote] Keraat kaikki ostamasi vaatteet ja piilotat. Sanot miehelle etta huomenna rahat tilille tai olen pakotettu myymaan ryysyt kirppiksella. Jos ei viitsi laittaa astioita koneeseen saa syoda seuraavan aterian niilta likaisilta.
Ethan sina anna lastenkaan kayttaytya miten tahansa, ryhdistaydy nyt miehenkin suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletko kuullut, että toisella ihmisellä on sinuun juuri niin paljon valtaa kuin sinä hänlle annat? Sinä annat hänen käyttää sinua hyväkseen. Tiedät myös, ette toista voi muuttaa. Sinun siis pitää muuttaa itseäsi. eli ala ajattelemaan omaa hyvinvointiasi. Jos et pidä itsestäsi huolta, niin kohta sinulla ei ole sitä rakkautta annettavaksi lapsellekaan.
tee lista asioista, joihin haluat muutosta. Kirjoita niistä kirje, jos mies ei kuuntele. Varaa aika pariterapiaan.
Mun eksä on nykyään parempi isä, kun se saa viettää sitä saamarin 'laatuaikaa' lasten kanssa. Kun jäi väännöt läksyistä, ulkoilusta ja siitä ettei hänellä ole koskaan itsellään aikaa tehdä mitään niin oho, sielläpä on se iskä joka ulkoilee, juttelee, ja jolla on rahaa panostaa lapsiin.
Erossa se sai siis ottaa sen kivan roolin, mä hoidan tämän arjen. MIkä sopii mulle.
Joo, ottaahan se pannuun että itse elin ydinperheunelmaani, ajattelin ihan oikeasti että perhe tekee ihmisen kuin ihmisen onnelliseksi. No ei näemmä tee. Parempi sitten näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elin samanlaisessa tilanteessa vuosia, sitten mies lähti. Nyt olen onnellinen ja minulla on kaikki mitä tarvitsen (ihana lapsi, koti, hyvä toimeentulo ja aikaa). Tsemppiä sinulle. Ei sinun tarvitse hoitaa miestä kuin lasta. Arvosta itseäsi, tiedän kyllä ettei se ole helppoa kun itsetunto on viety.
Uskomatonta että suostut naisena tuohon, ja vielä vastenmielisempää on että lapsesi saavat tuon perhemallin. Lapset todellakin ottavat mallin ympäriltään, eivät siitä että äiti sanoo " tee näin niinkuin sanon, älä niinkuin isäsi tekee". Vahvasti veikkaan että kotitöitä tekevä lapsesi on alle 14 v...
Mieti oikeasti mitä elämällä olisi vielä sinullekin annettavana. Toki jos tilanne on aina ollut tuo ja olet silti useampia lapsia tuon miehen kanssa tehnyt, niin ehkä tuo on se mitä haluat.
en nyt oikeen tieda mita kivaa tassa voisi sanoa paitsi etta olet kylla viestin perusteellla aivan mukava tyyppi. tsemppia!