Avioerosi syy

22 vuotta. Mies oli kusipää. Ero heti kun lapset omillaan ( niin eivät joutuneet vuoroviikoilla exän armoille)

Miehen vuosia jatkunut ja haitari hitaasti pahentunut alkoholinkäyttö ja siitä johtuvat asiat.

Yhdessä 18 vuotta josta naimisissa 13. Lapsi 11 v.

15 vuotta. Kahden toisilleen parisuhteeseen sopimattoman ihmisen onneton liitto. Rakastuin toiseen ja silloin tiesin, ettei avioliitosta tule mitään, vaikka en pettänytkään. Avioero vireille ja erilleen muutto, lapset tuolloin 5 ja 8.

Nykyään eksän kanssa hyvät ja lämpimät välit, meidät oli tarkoitettu kavereiksi, ei pariksi.

16 vuotta. Masennuin suhteessa, ja ero oli keino parantumiseen. Mies oli työnarkomaani, ja tunsin olevani vain kotiapulainen, ja mitä itse asiassa olinkin. Ei minulla muuta virkaa ollut siinä suhteessa.  Nyt on paljon mukavampi olla ihan yksin. 

Mies oli kamala, pakkomielteinen ja ylimielinen, empatiakyvytön, alistava ja vaaraksi minulle. Suhde kesti neljä vuotta, avioliitto puolivuotta. Ei lapsia, onneksi.

No se oli se normaali, viina ja vieraat naiset.

Vierailija kirjoitti:

15 vuotta. Kahden toisilleen parisuhteeseen sopimattoman ihmisen onneton liitto. Rakastuin toiseen ja silloin tiesin, ettei avioliitosta tule mitään, vaikka en pettänytkään. Avioero vireille ja erilleen muutto, lapset tuolloin 5 ja 8.

Nykyään eksän kanssa hyvät ja lämpimät välit, meidät oli tarkoitettu kavereiksi, ei pariksi.

Tämä kuulostaa hyvin vahvasti tulevaisuudeltani. 13v naimisissa, ei mitään yhteistä, paitsi yksi 6v lapsi. Meillä on vaikeaa olla jopa saman katon alla. Ero on vahvasti tulossa. Hirveä ahdistus on koko ajan päällä, vaikka välit puolison kanssa on ok. Kun toisaalta kuvittelen elämää ilman ahdistusta ja nyksää, tuntuu jotenkin vapauttavalta. Pahinta on tunne etten pysty ajattelemaan selkeästi. Pitää vain yrittää selvitä eteenpäin. :(

16 vuotta, joista ekat 10 vuotta oli ihan ookoo, vaikka luottamuksen kanssa oli jo silloin vähän ongelmaa. Meitä ei vain koskaan ollut oikein tarkoitettu toisillemme, ja vähän mysteeri onkin, miksi edes päädyttiin yhteen. Lapset erotessa 6 ja 7.

Ex-vaimo:

- veti viinaa about joka päivä

- poltti röökiä

- veti huumeita (jouduin hakemaan kadulta aamuyöllä)

- petti useamman kerran

- oli väkivaltainen

- käyttäytyi halveksivasti minua kohtaan vieraiden läsnäollessa

- oli usein myöhään yöhön poissa arki-iltoinakin

- ei osallistunut yhteisen talouden pitoon millään tavalla (ei maksanut siis mitään laskuja tms)

- veti hirveät kilariraget siitä että muka "kontrolloin" häntä

- kasvatti läskimahan

- valehteli lukemattomia kertoja

Elämäni paras päätös oli pistää tuo järkyttävä ämmä luiskaan.

Ihastuin toiseen mieheen. Taustalla oli se, että ex ei rakastanut minua. Olin aina yksin ja yksinäinen viimeiset avioliittovuodet. Exällä oli ihan oma elämä, johon en kuulunut. Hyvä, kun joskus sanan sanoi. Liitto kesti 20 vuotta. Kolme teini-ikäiset lasta.

Jälkeen ymmärsin kuinka huono koko suhde oli ollut alusta asti. En vain paremmasta tiennyt ennen kuin aloin suhteen rakkaani kanssa.

Sama kuin 1/11. Naimisissa 22 vuotta. Ex-mies täysi kusip ä ä. Petti kaikin tavoin, niin fyysisesti, psyykkisesti kuin taloudellisestikin. Erosin, kun lapset omillaan, niin eivät joudu vuoroviikoilla hänen luokseen.