Kokemuksia uusperheessä kasvaneilta
Kiinnostaa kuulla kokemuksia ihmisiltä, jotka ovat kasvaneet uusperheessä. Tarkoitan sellaisia perheitä, joissa bonusvanhempi asui/asuu samassa kodissa, eli ei viikonloppuvanhemman kumppania.
Millaiset välit sinulla on/oli äiti-/isäpuoleen?
Minkä ikäisenä hän tuli kuvioihin?
Ovatko välit muuttuneet siitä, mitä ne olivat aluksi? Jos kyllä, minkä arvelet olevan syynä siihen.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Viikko-viikko. Olin suunnilleen 11-vuotias kun isän nykyinen vaimo muutti meille. Lapsena siedettävät välit, hän oli nuori eikä ehkä aina oikein osannut suhtautua lapsiin. Ei jäänyt mtiään kaunoja, hän vain oli siellä jossain taustalla. Nykyään hän on minulle tosi läheinen, ikäeroa meillä on vain 10 vuotta ja ehkä sen kautta ollaan löydetty toisemme ystävinä kun olen aikuistunut. Hän on se ihminen, jolta kysyn neuvoa jos lasten kanssa askarruttaa joku asia. Yleensäkin hänen kanssaan tulee juteltua kaikenlaista.
Onpa kiva kuulla, että joillain on onnistunut noin hyvin.
Isä suosi piilottelematta uuden naisensa lapsia, jotka mielellään (kehtasivatkin) ottivat sen vastaan.
Nuoremmasta tuli oikeen lellari. Pisti mielellään omia kolttosiaan minun piikkiin ja kun sain tuntea nahoissani, ei edes yrittänyt selittää tai ottaa vastuuta.
Sen fyysisen kurituksenkin jälkeen se henkinen väkivalta ja se ettet ole enää mitään jätti teini-ikäiseen pahat jäljet.
Olen katkera, kyllä. Isän uusi viis veisasi siitä mitä ympärillä tapahtui. En arvosta.
Itse nykyään eronnut. Joa uuden puolison otan, hänellä ei ole lapsia, eikä yhteen muuteta kunnes mun lapset on jo omillaan.
Itse en usko tasavertaiseen kohteluun uusperheessä.
Vierailija kirjoitti:
Isä suosi piilottelematta uuden naisensa lapsia, jotka mielellään (kehtasivatkin) ottivat sen vastaan.
Nuoremmasta tuli oikeen lellari. Pisti mielellään omia kolttosiaan minun piikkiin ja kun sain tuntea nahoissani, ei edes yrittänyt selittää tai ottaa vastuuta.
Sen fyysisen kurituksenkin jälkeen se henkinen väkivalta ja se ettet ole enää mitään jätti teini-ikäiseen pahat jäljet.
Olen katkera, kyllä. Isän uusi viis veisasi siitä mitä ympärillä tapahtui. En arvosta.
Itse nykyään eronnut. Joa uuden puolison otan, hänellä ei ole lapsia, eikä yhteen muuteta kunnes mun lapset on jo omillaan.
Itse en usko tasavertaiseen kohteluun uusperheessä.
Sulla on hyvin ikävän kuuloiset kokemukset. On varmasti jättänyt syvät arvet. Mutta ei se tarkoita, että jokainen uusperhe olisi paha.
Viikko-viikko. Olin suunnilleen 11-vuotias kun isän nykyinen vaimo muutti meille. Lapsena siedettävät välit, hän oli nuori eikä ehkä aina oikein osannut suhtautua lapsiin. Ei jäänyt mtiään kaunoja, hän vain oli siellä jossain taustalla. Nykyään hän on minulle tosi läheinen, ikäeroa meillä on vain 10 vuotta ja ehkä sen kautta ollaan löydetty toisemme ystävinä kun olen aikuistunut. Hän on se ihminen, jolta kysyn neuvoa jos lasten kanssa askarruttaa joku asia. Yleensäkin hänen kanssaan tulee juteltua kaikenlaista.