Mistä tämä näköalattomuus, motivaation puute ja kyynistyminen johtuu?

Olet ilemisesti masentunut. Käy lääkärissä, saat nappuloita ja pääset vähitellen  takaisin "jaloillesi" henkisesti. Luonnosta saa voimaa, on hyvä jos sen verran olet kuitenkin kiinnostunut ympäristöstä.

Epäilen että et tunne Jumalan rakkkautta ja armoa <3 Hän antaa elämälle toivon ja merkityksen. Tsemppiä!

Lääkkeet auttaa jaksamaan oravanpyörässä.

Mua ituttaa aivan suunnattomasti tää määräaikaisuuskierre, pirstaloitunut maailma. Jopa opiskelussa pitää olla kirjautuneena ties mihin. Salasanoja sinne ja tänne, kokoajan pitää selvittää asioita. En jaksa enää!

Tämä suorittamisen tekniikka yhteiskunta ei voi kiinnostaa pätkäkään!

Tuossa iässä kuljetaan kriisistä kriisiin välillä. Sinun tuntemuksesi kuulostaa lievältä tai keskivaikealta masennukselta. Käy perusteellisessa lääkärintarkastuksessa veriarvolabroineen: rauta, vitamiini ja kilpirauhashormoonitasot on syytä mitata, samoin estrogeeni.

Ota iisisti. Asioilla on yleensä taipumus järjestyä. Tuossa iässä pohdin opiskelu- ja uravalintaani aika rankasti. Koin myös kolmenkympin kriisin, mutta pian sitten sain esikoiseni ja elämä mullistui sekä malliintui nykyiseen kuosiinsa.

Olet vielä nuori. Saat voimaa luonnosta eli sinulla on aito kiinnostuksen kohde. Se on positiivista. Kiinnostaisiko sinua harrastus tai työ sen parissa? Metsät ovat nyt täynnä sieniä ja marjoja, joten hakeudu sinne.

Joo, sama. Yliopistossa aattelin vielä että saan joskus aikaan jotain suurta, nyt olen ymmärtänyt että työntekijät ovat alinta pohjasakkaa ja pelkkä ärsyttävä kuluerä yrityksille. Ajattelin että löytäisin elämänkumppanin ja hankittaisiin talo ja 1,8 lasta, deittimarkkinoilla vaan paljastui että kaikki haluaa vaan seksiä, ghostaa, jne. ja jo olemassaolevat omat ja kavereiden suhteet kaatuu pettämisiin, katkeruuteen, sotkuihin.

Tuntuu että koko lapsuuden ruusuiset unelmat ja edes mielikuvat keskiluokkaisesta elämästä on vaan hirveetä petosta. Mutta ei kai kukaan mene sanomaan alakoululaiselle että 15 vuoden päästä pääset sitten tappelemaan pätkätöistä ikiomaan anteeksi riistovuokrattuun itsemurhayksiöösi, ja deittimarkkinoilla tulee vastaan pelkkää sontaa! Jos saat lapsia niin varmaan jäät myös yksinhuoltajaksi, ja työttömyys on aina yhden uusimattoman sopimuksen takana. Tätäkö tämä aikuiselämä oikeasti on?

Voin kertoa mistä suunnilleen kaikkien teidän ongelmat nykypäivänä johtuu. Ette uskalla saattaa itseänne naurunalaiseksi ja voittaa sen kautta jotain. Se Berliinin muuri ja Kiinan muuri ja lasikatto ja kaikki koetut esteet on jotakuinkin siinä. Joka ei myönnä valehtelee itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Joo, sama. Yliopistossa aattelin vielä että saan joskus aikaan jotain suurta, nyt olen ymmärtänyt että työntekijät ovat alinta pohjasakkaa ja pelkkä ärsyttävä kuluerä yrityksille. Ajattelin että löytäisin elämänkumppanin ja hankittaisiin talo ja 1,8 lasta, deittimarkkinoilla vaan paljastui että kaikki haluaa vaan seksiä, ghostaa, jne. ja jo olemassaolevat omat ja kavereiden suhteet kaatuu pettämisiin, katkeruuteen, sotkuihin.

Tuntuu että koko lapsuuden ruusuiset unelmat ja edes mielikuvat keskiluokkaisesta elämästä on vaan hirveetä petosta. Mutta ei kai kukaan mene sanomaan alakoululaiselle että 15 vuoden päästä pääset sitten tappelemaan pätkätöistä ikiomaan anteeksi riistovuokrattuun itsemurhayksiöösi, ja deittimarkkinoilla tulee vastaan pelkkää sontaa! Jos saat lapsia niin varmaan jäät myös yksinhuoltajaksi, ja työttömyys on aina yhden uusimattoman sopimuksen takana. Tätäkö tämä aikuiselämä oikeasti on?

Ja sitten koronan tuhoamat tulevat vuodet / vuosikymmenet tähän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Joo, sama. Yliopistossa aattelin vielä että saan joskus aikaan jotain suurta, nyt olen ymmärtänyt että työntekijät ovat alinta pohjasakkaa ja pelkkä ärsyttävä kuluerä yrityksille. Ajattelin että löytäisin elämänkumppanin ja hankittaisiin talo ja 1,8 lasta, deittimarkkinoilla vaan paljastui että kaikki haluaa vaan seksiä, ghostaa, jne. ja jo olemassaolevat omat ja kavereiden suhteet kaatuu pettämisiin, katkeruuteen, sotkuihin.

Tuntuu että koko lapsuuden ruusuiset unelmat ja edes mielikuvat keskiluokkaisesta elämästä on vaan hirveetä petosta. Mutta ei kai kukaan mene sanomaan alakoululaiselle että 15 vuoden päästä pääset sitten tappelemaan pätkätöistä ikiomaan anteeksi riistovuokrattuun itsemurhayksiöösi, ja deittimarkkinoilla tulee vastaan pelkkää sontaa! Jos saat lapsia niin varmaan jäät myös yksinhuoltajaksi, ja työttömyys on aina yhden uusimattoman sopimuksen takana. Tätäkö tämä aikuiselämä oikeasti on?

Hirveää nihilismiä täällä... Yliopistomaailmassa käyneenä eipä sieltä mitään kovin syvällistä löytänyt. Mutta ei se ole koko maailma. Se on yliopistomaailma.

Meinasin ehdottaa burnoutia, mut ehkä nuo tosiaan kielii myös masennusoireista.

Vähän sama. Aika turhaa ja tylsää kaikki. 30v olen myös, parisuhde on mutta voisin olla sinkkukin, ihan sama.

Oho, mulla teini-ikä oli nimenomaan sitä aikaa kun kaikki asiat kiinnosti, ja maailma oli loputtomien ovien jatkumo jotka vain odottivat avaamistaan.

Sama täällä, mietin että miten voisi erakoitua lopullisesti? Katto ja ruoka kuitenkin tarvitsen.

Vierailija kirjoitti:

Oho, mulla teini-ikä oli nimenomaan sitä aikaa kun kaikki asiat kiinnosti, ja maailma oli loputtomien ovien jatkumo jotka vain odottivat avaamistaan.

Sama. Nyt jos pääsisi samaan tilaan kuin millaisessa teininä oli, se olisi niin hienoa. Mutta kun ei mikään enää kiinnosta ja olen muuttunut tyhmäksi.

up

Vierailija kirjoitti:

Oho, mulla teini-ikä oli nimenomaan sitä aikaa kun kaikki asiat kiinnosti, ja maailma oli loputtomien ovien jatkumo jotka vain odottivat avaamistaan.

Jep sama juttu. Silloin sitä ajatteli, että kun hoitaa koulut ja muut asiat fiksusti, saa aikuisena hyvän työpaikan ja tyttöystävän.

Aikuisuus on kuin ansa! Liikaa pettymyksiä, en jaksa enää yrittää. Minäkin haluan erakoitua.Mun puolesta noi some ja ura ihmiset saavat kaiken kunnian. Mä haluan vain olla luonnossa ja rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Mua ituttaa aivan suunnattomasti tää määräaikaisuuskierre, pirstaloitunut maailma. Jopa opiskelussa pitää olla kirjautuneena ties mihin. Salasanoja sinne ja tänne, kokoajan pitää selvittää asioita. En jaksa enää! Tämä suorittamisen tekniikka yhteiskunta ei voi kiinnostaa pätkäkään!

Tämä on kyllä niin totta. Nykyään ilmoittautuminen työttömäksi vastaa vaikeustasoltaan ehkä ammattikoulun oppimäärää 80-luvulla, kun vielä säädät verokortit ja kaikki kohdalleen samalla.

Ilmoittauduin eilen elämäni ensimmäistä kertaa työttömäksi netissä, ja voi ristus mikä säätäminen ja mä olen siis vanha gubbe. Varmaan 20 sivua dataa täytyi täyttää, tilinumerotkin kaikkineen vaikka Kelalla on ollut mun tilinumero 30 vuotta. Täytyi katsoa opasvideo että edes löysi Kelan saitilta sen sivun missä ilmoitetaan työttömyyspäivät. Täytyy sanoa että kyllä paperiaikaan oli helpompaa. 90-luvulla leimattiin sininen kortti puolen vuoden välein työkkärissä, ja siinä se. Ei pankkitunnuksia, aktiivisuuspakkoa, nada.

Mä inhoan asua välipitämättömyyden planeetalla, eli maapallo. Tämä on jo mennyt vaarallisella tasolla. Tuntuu että ihmiskunnan älykkyystaso on romahtanut ja olemme kaikki kuin aivottomia s imppansseja. Glorifiodaan huumeet, arvostetaan katiska tyypit, ollaan uhmarohkeita.

Mihin rakkaus ittensä, muita kohtaan ja yleinen huolehtiminen on kadonnut?

Mullekin on iskenyt joku kyynistyminen ja elämän merkityksettömyyden tajuaminen. Töissäkin on hirveän vaikea innostua jostain jutuista, kun heti mietin että miten merkityksetöntä tollasen kanssa nyhrääminen on. Ehkä oon jotenkin tylsistynyt, enkä keksi miten innostua taas asioista.

Yritin aloittaa uusia harrastuksia, mutta kaikki tuntui tylsiltä ja mietin mitä järkeä tässä on. En oikein jaksa sosialisoidakaan tai tutustua uusiin ihmisiin (en oo ikinä jaksanut). Oon matkustellut ihan tarpeeksi. Avioliitto voi hyvin, mutta seksistäkään en jaksa innostua ku kerran kahteen viikkoon. Ei oo oikein mitään, mitä odottaa. Ei mulla mitään hinkua toisaalta ole kuollakaan, kun tuntuu että elämä on ihan kesken ja eläminen on kivaa.

Mut jotain on kadonnut jonnekin, enkä tiedä miten saisin sen takaisin.