Onkohan kaverilla ongelmia, vai onko 'vaan niin rankkaa' 3 lapsen kanssa?

Kuten itsekin totesit, olet pihalla normaalin lapsiperheen elämästä.

Tällä hetkellä olen yksin ja on kuin kaatopaikka. Otan viikolla itseäni niskasta ja alan siivoskeleen. Ei ole MT ongelmia, sulaa laiskuutta.

Noin monen lapsen kanssa joutuu jo vähän valitsemaan. Joko puunaa kotia ja lapset on itsekseen tai sitten touhuaa lasten kanssa ja koti räjähtää :) Jos ei kuitenkaan ole likaista (siis paskaa ympäriinsä) niin mitäpä väliä sillä, että tavaraa on jokapuolella. Hygienian puutteesta olisin enemmän huolissani. 

Meillä varmaankin vähän samanlainen siivo kuin ap:n kavereilla, olen todennut, että 4 lapsen kanssa on ihan turha kovin usein siivota, kun viiden minuutin jälkeen kaikki on taas yhtä kaaosta. Toki siivotaan jos on vieraita tulossa, mutta arkena, kun vanhemmat ollaan töissä, niin vapaa-aikana siivous ei ole prioriteetti nro 1.

Sotkuun kantaa ottamatta: Minä en ole oikeastaan koskaan elämässäni pedannut petiäni (paitsi lapsena). En ole elämässäni vielä keksinyt sille mitään erityistä tarvetta. Lapsen huoneessa toisinaan, koska siellä vietetään aikaa päivälläkin, mutta en ole nähnyt mitenkään tarpeellisena pedata vanhempien sänkyä.

Nousen siitä aamulla, laitan vaatteet päälle ja menen muihin huoneisiin. Päivällä saatan käydä siellä, jos vaihdan vaatteita tai vien pyykkiä kaappiin, muuten huoneessa ei käy kukaan koko päivänä ennen kuin menen nukkumaan ja peiton alle. En ole keksinyt syytä miksi minun pitäisi pedata sänky, jota kukaan ei näe. (Ja tuulettuuhan se myös noin paremmin.) Samasta syystä meillä on myös yleensä aina makuuhuoneen verhot kiinni: En minä koskaan katsele siellä ikkunasta ulos, kun en vietä siellä hereilläoloajastani kuin minuutteja.

petaamisesta. itse en myöskään petaa ikinä, ainosastaan jos on juhlat, silloin ei tiedä mihin huoneeseen vieraat kävelevät vahingossa. niin luin joskus että sänky pitää ensin tuulettaa eli ei heti petausta, mutta huoneessa kuitenki pöly liikkuu, esim juuri kun viet pyykit tms. niin se laskeutuu sänkyy ja näin päiväpeitto suojaa sun sänkyä.

mut joo meilläkin aina kaikki sekaisin, ei likaista, mutta omat kalsarini kyllä heitän aina pyykkikoppaan!

Mulla on vain kaksi alle 3v lasta, mutta kämppä on useimmiten sotkuinen. En petaa sänkyjä ikinä. Pimennysverhoja en ota makkarin ikkunalta auki, koska emme oleile siinä huoneessa ja vauva nukkuu siellä kahdet päikkärit, ellei olla ulkona, ja isompi yhdet. Saisin koko ajan olla säätämässä verhoja. Lattiapinta sotketaan tavaralla helposti viidessä minuutissa. Mies jättää likaiset vaatteensa mihin sattuu. En silti tykkää, että meillä olisi elämänhallinnassa ongelmia! Sotku vähenee pakostakin, kun lapset kasvavat.

Ei ainakaan vähene... Koululaisten äiti

No kaikkia ei vain kiinnosta siivoaminen. :) Meilläkin on oikeastaan aina kaamea sotku, johtuen siitä että tavaraa on liikaa, eikä ole aikaa eikä mielenkiintoa hankkiutua siitä eroon. Pääasiassa koitan pitää lattiat suht vapaina mutta lasten(kin) jäljiltä sinne kuitenkin aina jää kaikenlaista ja jos joku vieras sattuu väärään aikaan paikalle niin siellä kyllä vallitsee melkoinen kaaos. Mutta siis jos ehdin niin yritän jossain vaiheessa päivää kyllä katsoa että pystyy kävelemään melko vapaasti.

Sänkyjä en petaa kuin silloin kun vaihdan lakanat, miksi ihmeessä?? Jos joskus kutsun jonkun kylään niin harvemmin kuitenkaan makuuhuoneeseen. Ja kaihtimet on meillä aina alhaalla, pääasiassa siksi ettei koirat kyttäisi koko aikaa ikkunasta ulos vs. naapureiden lapset sisään.

Tietääkseni minulla ei ole mielenterveysongelmia, riippuu nyt toki mitä sillä tarkoitetaan. Se mitä ennenvanhaan sanottiin vitutukseksi on kai nykyään masennus. Varmaan jonkun diagnoosin saisin jos haluaisin, kyllähän sitä joskus on huonolla tuulella ja väsyttääkin.

Meilläkin on kolme lasta mutta en ole ollut yhtään kiinnostuneempi siivoamisesta ennen lapsiakaan. Nykyään se ei kannata senkään vertaa.

Niin ja me ollaan oikeastaan aina ulkona, joten sotku ei pahemmin haittaa ketään. Hävettää kyllä jos joku vieras tulee yllättäen sisälle asti, mutta kun tavaraa on niin paljon niin siivottunakin näyttää sotkuiselta.

Kuulostaa ihan meidän huushollilta. Mulla ei (tietääkseni) ole mielenterveysongelmia, en vain jaksa olla koko ajan siivoamassa. Lapset sotkee kämppää toisesta päästä sitä mukaa kun siivoan toisesta päästä. Sängyn petaan silloin kun tulee vieraita, eli jos joku tulee yllättäen niin se on petaamatta. Sälekaihtimetkin on yleensä kiinni makkarissa, ei niitä jaksa koko ajan ees taas veivata kun siellä on kolme ikkunaa. Vaikea yksin pitää huushollia järjestyksessä, kun mieskin lukeutuu siihen sotkijaporukkaan, jättää vaatteitaan pitkin ja poikin jne. Jos on tulossa vieraita, niin siivotaan ja ehkä kerran viikossa yritetään saada lattiat tyhjäksi roinasta.

Harvoin petaan sänkyä, sama syy kuin nro 8. Meillä on aina jossain vaiheessa päivää kauhea kaaos, vaikka siivoan melkein koko ajan jotain. Astianpesukone päällä 2-3 kertaa päivässä ja ainakin kerran päivässä on hetki, jolloin on iso kasa tiskipöydällä. Lattiat täyttyy leluista hetkessä ja siivotaan yleensä vasta illalla kaikki pois. Aamiaisen jälkeen en ehdi heti siivota ruokapöytää ja syöttötuolia (tosi sotkeva vauva), koska on kiire vaipan vaihdoille, vessa käynneille, vaatteiden vaihdolle yms ja siitä päiväunille. Tuosta suoraan pihalle ja kotiin vasta lounasta tekemään. Aikuisten vaatteita ei ole ikinä missään lojumassa, mutta lapset saattavat riisua omiaan miten sattuu välillä. Toisella puolella asuntoa kesällä pimennysverhot kiinni, koska sinne paistaa koko päivän aurinko ja muuten tulee tosi kuuma. Kesällä meillä ei kuitenkaan vietetä aikaa sisällä juurikaan. Lattiat ovat sen väriset, että niissä näkyy heti kaikki lika ja meillä kävellään paljain jaloin ulkona, joten likaa tulee. Illalla näyttää, ettei niitä olisi pesty kuukausiin, vaikka pesen lattiat joka ilta.

Kolmen kanssa sitä kaaosta on helposti aina jossain vaiheessa päivää. Meille anoppi sattuu aina kaaos aikaan ja muut tasaisesti molempina aikoina. :) Toiset ei myöskään välitä sotkusta. Minulla on sinkku ystävä, jolla on aina kuvaamasi kaaos (ei tietenkään niitä leluja, mutta muuten). Häntä ei vain kiinnosta siivota ja pystyy hyvin rentotuta kaaoksen ja lian keskellä.

Meillä kolme lasta, enkä ole todellakaan mikään siivousintoilija. Kuitenkaan koskaan meillä ei ole lattiat täynnä tavaraa, paitsi lastenhuoneissa. Makkarin verhot on aina päivisin auki ja sänkykin pedattu ainakin jokatoinen päivä=)

Ei meilläkään siistiä ole, 3 lasta, vanhin 6 v. Mietipä: aamulla noustaan ylös, syödään aamupala, etsitään vaatteet ja puetaan. Jos siinä aletaan petaamaan sänkyjä, siivoamaan keittiötä ja laittamaan vaatteita paikoilleen niin ulkona ollaan ehkä klo 11. Ainakin meillä. Enkä muutenkaan näin kesällä halua harrastaa mitään natsimeininkiä kun sitten koko loppuvuosi pitää herätä päiväkotiin ajoissa ja joutua valmiiksi hirveää vauhtia.

Järjestelen sisällä lounaan jälkeen kun on hetken rauhallisempaa, ainakin siivoan keittiön ja raivaan pahinta kaaosta. Lapset kuitenkin sekoittavat sen minuutissa taas, pari lelulaatikkoa kun kipataan lattialle niin sehän on jo siinä.

Illalla uudelleen kun ovat nukkumassa enimmät rojut kerätään pois. Sänkyjä ei aamulla pedata, peitot vaan oiotaan. Ei meillä oikeastaan koskaan ole siistiä kun lapset ovat kotona ja hereillä. Ehkä sitten kun ovat isompia, vanhin jo korjaa jälkiään käskystä mutta pienemmät eivät. En itsekään ole mikään nipottaja, mutten mt-ongelmainenkaan tietääkseni.

Meillä on 5 lasta ja koskaan ei ole talo ollut kuvailemasi kaltainen. Siis missä ihmeen kaatopaikoissa te oikeen elätte jos tuo kuulostaa normaalilta perhe-elämältä??

Ei meilläkään aina niin siistiä ole. Imurinletku on yleensä lattialla. Vaatteita (varsinkaan aikuisten) ei tod loju lattioilla. Täällä kodissa on myös mies joka tekee osansa. Ei todellakaan ole kova homma laittaa edes tiskit ja pyyhkiä pöytä ennen uloslähtöä.

Leluja kyllä saattaa olla levällään nuorimmaisen huoneessa ja pedit joskus petaamatta. Sellanen perussiisteys löytyy. Välillä tulee villakoirat vastaan niin imuri vaan päälle.

Khh/kylpyhuone on kyllä välillä hieman epäsiisti. Uikkareita ja pyyhkeitä siellä täällä+lasten vaatteita. Ravaavat uimassa altaassa.

Mulla on yks tuttu joka on ap:n kuvailema henkilö. Hän on aina ollut sellanen. Siitä asti kun heillä ei edes ollut lapsia. Nyt heillä taitaa olla 8. Ei vaan välitä tehdä mitään sen eteen että olis vähän siistimpää. Mua monesti ällöttää käydä siellä kun aina saa tarkistaa että ei istahda jonku ruuan jämien päälle.

minulla on kaksi pientä lasta, mutta taloa pidetään siistinä. Astiat koneeseen, pöytä puututaan monta kertaa päivässä, tavaraan on sen verran vähän että emme ui siinä. Vaatteilla on pari paikkaa johon niitä päivän mittaan kertyy, pyykkikone pyörii ja vaatteita viilataan päivittäin. Sängyt pedataan joka aamu ja tuuletetaan.

Onko tosiaan niin että kaikki av-mammat asuvat sotkun ja epäjärjestyksen keskellä? Meillä siisteydestä ei tingitä edes pikkuvauva-aikana ja lapset osallistuvat järjestelyyn ja kotitöiden tekoon enemmän kuin mielellään. Silti ulkoilemme ja vietämme aikaa lasten kanssa.

Puhtaus on puoli ruokaa, ja epäjärjestys lisää likaa.lapset oppivat epäsiisteiksi eivätkä opi kotitöitä. Kukin tavallaan.

Silloin kun pojat oli pieniä niin kämppä oli aina sekaisin. Nehän levitti hetkessä kaiken. Se kertoo paljon, että lapset on siistejä. Itse inhosin sitä sotkua. Sun tuttava on sopeutunut siihen että ei voi asialle mitään. Tilanne muuttuu kyllä sitten, kun nuorin on koulussa. Me ei pedata sänkyjä vieläkään, mutta siistiä meillä on. Kesällä kun ei siirrä verhoja syrjään niin ei pääse helle sisälle.

Vaikuttaa siltä, että on MT-ongelmia äidillä. Suosittelen ls-ilmon tekemistä, jotta perhetyöntekijä voi käydä katsomassa, mikä tilanne kodissa oikeasti on. Jos tilanne on tarpeeksi paha, voidaan lapset tarvittaessa huostaanottaa. Myös äidille voidaan tarjota tarvittavia palveluja, esimerkiksi aikaa psykiatrille.

T. sosiaalityöntekijä

Siivoan, siivoan ja siivoan. Ja silti puhutaan minuuteista, kun leikki-ikäiset on taas lelukopan kimpussa ja sisältö lattialla, tai sohvatyynyt on saanut kyytiä "laivaleikissä". Kevyt matto mene helposti rullalle, sohvapöytänä on lasten leikkipöytä ja sitä siirrellään leikkien mukana.

Jos tulet yllättäen käymään, saatat astua suoraan sotkun keskelle. Jos tulet kutsuttuna, olen ajoittanut siivoamisen niin, että koti on järjestyksessä.

Lapset tykkää olohuoneesta, joten heillä on paljon leluja siellä. Helpointa olisi siirtää kaikki lelut lasten omaan huoneeseen, mutta miksi tekisimme niin? Tämä on lasten koti ja haluamme heidän nauttivan lapsuudestaan ja leikkiä missä päin kotia vain haluavat.

Jos lapset nukkuvat, siivoan perusteellisesti. Nautin kauneudesta ja harmoniasta, jota myös meidän kodista löytyy lelujen alta ;) Sotku on osa tätä elämänvaihetta, asteet vain vaihtelee. En ole missään vaiheessa oppinut tykkäämään sotkusta, mutta jos en halua repiä hiuksia päästäni, sitä on jossakin määrin pystyttävä sietämään. Vaikka heti yhden leikin päätyttyä, olen salamana siivoamassa jäljet.

Tässä pitäis varmaan erotella se onko kodissa vaan sekasotku vai oikeesti paskasta.

Mulla on kaveri joka on aina kovaan ääneen arvostelemassa muiden kasvatusta ja ilmoittelemassa ls:uun. Omat lapset sillä on aina siististi puettu ja suht puhtaina, mutta se koti!! Se on paskainen!! Kylppärin seinillä taitaa olla ihan sitä itteään, keittiön tasot ja altaat on mattaisen paskakerroksen alla, seinät täynnä kädenjälkiä ja roiskeita, kissan kusi haisee, roskpusseja keittiön nurkassa ym! Plus tietenkin ne perus sängyt petaamatta ja tavaroita joka puolella, mitkä on vielä ihan normaalia lapsiperheillä.

Mutta jos eletään paskan keskellä niin jotain täytyy olla pielessä!!!

Mua ällöttää aina käydä siellä kun ei tiedä mihin uskaltaa istu, kun sohvan välissä voi olla juustovoileipä! 

Kaveri on muuten kyllä ihan mukava..

Ihmisillä on eri intressit. Mä olin aika sotkuinen ihminen, ei mikään sotkusotku, mutta kaukana siististä. Sitten maailma räjähti kun ex ilmoitti lähtevänsä. Jäin taloudellisesti lähes ahdinkoon. Kävin juttelemassa ammattilaisen kanssa ja hän pyysi mua tekemään listaa asioista jotka mua ilahduttaa.

Listassa ihan kärjessä oli lasten jälkeen siisti koti. Yhdessä tajusimme että kotona on liikaa tavaraa, joten alkoi iso karsiminen. Tähän meni yli puoli vuotta aikaa, mutta nyt jälki on ollut jo muutaman vuoden suorastaan upea.

Meillä päivisin eletään kuin pellossa, mutta ennen iltapalaa jokainen kerää omat tavaransa ja vie huoneeseensa ja omille paikoilleen. Päivällä robotti-imuri imuroi, joten lattiapinta-ala on tyhjä.

Normaaliin viikkosiivoukseen minulla menee keskimäärin 15 min aikaa. Kerran kuussa otan isomman urakan, johon menee max 3 h, paitsi lasten huoneissa vaatteiden ja lelujen läpikäymisessä voi mennä aikaa niin kauan kun lapset haluavat. Esim kylppärin tehosiivous tapahtuu 1,5 h.

Nyt kun koti on käytännössä aina siisti, se vaikuttaa ihan kaikkeen. Positiivisesti.

Ihan höpöhöpöä kun jotkut puhuvat meillä panostetaan viihtyisyyteen ja leikitään lasten kanssa. Kyllä minäkin olen, 100 % lasten kanssa. Mutta ei se tarkoita sitä että meillä olisi sotkusta, päinvastoin.