Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä keskosten vanhempia? vertaistuki olisi tarpeen..
13.07.2013 |
useinhan sitä miettii, miks nyt kävi näin? Kaiken piti mennä alusta loppuun hyvin, laskettu aikahan oli vasta elokuun 27 päivä.. Ja yhtäkkiä, toukokuun 1 päivä lapsivedet meni raskausviikolla 23+1.. Lääkärit ja hoitajat sanoi porvoossa ja helsingissä, että nyt se poika tulee, ehkä selviää, ehkä ei, tuntu ku sydän olis pysähtyny.. Siellä sitten viikon oltuani, pääsin kotiin.. Ja alle kahden viikon päästä takaisin.. Nyt vettä ei ollut juuri lainkaan.. Kaksi viikkoa siellä oltuani, taas kotiin..Pelko ei hellittäny..
Tuli maanantai, 17.6.2013, nyt tiesin, ettei kaikki ollu enää hyvin, oli alkanut vuotamaan verta ja paljon.. Hetken odoteltuani ja naistenklinikalle soitettuani kutsuin ambulanssin ja viimeinen reissu naistenklinikalle alkoi..pelotti, en tiennyt mitä oli tapahtumassa.. koko viikko antibioottia suoneen, verikokeita, puhuttiin käynnistämisestä, mitään ei tapahtunut siltikään, turhautti ja pelotti.. Sitten tuli perjantai 28.6, jolloin yritettiin käynnistää synnytys 3 tabletilla alateitse, ei auttanut.. Seuraavana aamuna 29.6 sitten vietiinkin jo synnytysosastolle, poika oli saatava maailmaan. Oksitosiinia suoneen, ja supistukset alkoivat, pelkäsin, jännitin ja olo oli kaikinpuolin sekava.. Sain epiduraalin, samaan aikaan hengitin ilokaasua.. Ja hetkessä pienokainen oli jo maailmassa, sain kuulla ensimmäisen itkun ja nähdä pojan vilaukselta,hänet vietiin samantien lasten teholle.. Tuli epävarma olo, en tiennyt mitä tapahtui..näkisinkö enää lastani? Pääsin katsomaan poikaa parin tunnin jälkeen..Siellä oli vauva, minun vauvani, kaikissa letkuissa,keskoskaapissa..sydäntä repi nähdä oma poika, kaapissa letkujen ja kanyylien varassa.. syntymäpaino oli ollut 1845g ja pituus 43,5cm .. Sitten alkoi paistaa aurinko risukasaankin.. Poika pärjäsi 2 vuorokauden jälkeen ilman nasaalia, sitten alettiin jo puhumaan siirrosta kotipaikkakunnalle.. pärjäisikö lapseni todella ilman laitteita? otettiin keuhkokuvat, ultrat yms, kaikki oli ok.. Pelkäsin silti.. Siirretty kotipaikkakunnalle jatkohoitoon 5 vuorokauden ikäisenä, koska kuulemma sitkeä sissi ja kasvaa hyvin, syö ja nukkuu hyvin.. Miksi minun on sitten niin kamalan vaikea uskoa, että kaikki voisi mennä jatkossakin hyvin? pelottaa saada poikani kotiin, jos jotakin tapahtuu, enkä itse sitä tiedosta.. :( - mama94
Kommentit (12)
Hei,
Keskosvanhempien keskustelupalstalta löydät vertaistukea. Onnittelut vauvasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvat ovat yksilöitä! Poikasi vaikuttaa vahvalta, kyllä hän pärjää!
Oma tyttö ei ollut noin paljon keskonen, mutta parikiloinen rääpäle. Ei tarvinnut muuta kuin lämpölamppua muutaman tunnin. Toisilla taas isommatkin vauvat saattavat tarvita paljon apuja.
Vauvat kasvavat nopeasti ja kohta helpottaa!
Moikka, ei ole keskosta, mutta aika dramaattisesti syntynyt esikoinen.
En ihmettele, että pelkäät. Loppuraskaus on mennyt ihan toisin kuin piti ja olet joutunut pelkäämään paljon. Ei siitä heti pääse irti! Kuitenkaan mikään, mitä olet nyt lapsesta kertonut ei minusta kuulosta siltä, että hänellä olisi hätää. Tosi hienosti kasvanut noissa olosuhteissa! Ja hienoa, että on pärjännyt, eikä ole akuuttia hätää!
Voi kun saisit apua sairaalan kautta, jutteluapua ihan vaikka lastenlääkäriltä tai voisit käydä läpi synnytyksen tapahtumat jonkun kanssa. Juuri noin dramaattisista aluista voi jäädä vuosiakin jäytävä pelko, jolla ei ole kauheasti perustetta. Yhdellä kaverillani kävi niin - ja vasta kun tyttönsä alkoi olla kouluiässä, uskoi, että hätää EI ole. Hirvittävästi se huolehtiminen voi viedä voimia - varsinkin kun keskoset voivat oikeasti olla suuritöisiä hoidettavia ja hengityselinten/keuhkojen pieni tilavuus voi aiheuttaa ekoina vuosina astmatyyppistä oirehdintaa => enemmän sairastelua. Tämä kaikki lisää huolta ja työtä lapsesta (kuitenkin ilman draamaa syntyneellä isommallakin lapsella saattaa olla paljon sairastelua, mutta se ei vaan tunnu niin pelottavalta).
Jos sairaalasta et saa apuja, niin yritä neuvolan kautta. MLL:llä on myös sellainen tukihenkilö-hanke. Mitään ylimääräisiä lässytyksiä kukaan ei tarvitse, mutta olisi hyvä, että saisit vähän purettua mieltäsi ja tervejärkistä kuuntelevaa korvaa. Monella voi eka synnytys ja raskaus jäädä suorastaan traumaksi.
Suosittelen ehdottomasti kevyt.netin foorumia! Siellä on monia samassa tilanteessa tälläkin hetkellä. Siellä keakitytään asuaan eikä kitistä kappalehaoista.
Mulla meni vedet täysin yllättäen rv 29, omin sit nkl:lla vuodelevossa, kunnes tuli infektio ja vauva alkoi oikeasti syntyä. Mullakin meni ensin estolääkkeet ja heti perään käynnistys, ja pieleenhän kaikki meni ja päädyttiin kiireelliseen sektioon rv 31. Kamala tunne kun vauva vietiin heti pois :(. Seuraavana päivänä pääsin katsomaan lasin läpi, parin päivän päästä sain pitää sylissä. Päälle viikko meni teholla ja yhteensä 6 vkoa sairaalassa. Se omi elämäni raskainta aikaa, ja olen vieläkin siitä katkera, koska KAIKILLE muille lapsen syntymä on sitä onnellisinta aikaa (onneksi sitten löytyi se vertaistukipalsta). Kuitenkin lasketusta ajasta lähti ihan tavallinen vauvaelämä liikkeelle, tosin siihen liittyi lisäravinnetta ja pumppausta ja sairaalakontrolmeja ja huolta kasvusta ja syömisestä. Nyt hän on tuikitavallinen 2-vuotias.
Kasi lisää, että meiän keskonen oli muuten melkein saman kokoinen, 1680 g ja 42 cm, ja kortisonien takia vain pari päivää nasaalissa hänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta en voi enää lisätä, kuin että kiitos, kun jaksoitte lukea ja vastata. Olen puhunut monelle ystävälle, kukaan ei vaan osaa oikein ymmärtää mua, eikä oikein jaksa kuunnellakaan. Joten, ehkä se ammattilaiselle puhuminen, olisi sittenkin ihan hyvä ratkaisu, vaikka se tuntuukin niin oudolta pelätä, vaikka kaikki on hyvin. -mama94
Muuta en voi enää lisätä, kuin että kiitos, kun jaksoitte lukea ja vastata. Olen puhunut monelle ystävälle, kukaan ei vaan osaa oikein ymmärtää mua, eikä oikein jaksa kuunnellakaan. Joten, ehkä se ammattilaiselle puhuminen, olisi sittenkin ihan hyvä ratkaisu, vaikka se tuntuukin niin oudolta pelätä, vaikka kaikki on hyvin. -mama94
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni lapsi syntyi 700 g painoisena ja pärjää hyvin nyt! Kyllä pienetkin voi pärjätä, oikein hyvinkin.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 10:39"]
Ystäväni lapsi syntyi 700 g painoisena ja pärjää hyvin nyt! Kyllä pienetkin voi pärjätä, oikein hyvinkin.
[/quote]
Taitaa olla sitkeitä nuo keskoset, olen yrittänyt lukea mahd. paljon keskosista, sekä hyvistä että huonoista kokemuksista.. Helpottavaa kuulla että niinkin pieni on selvinnyt ja voi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa noin isoista keskosista on normaali lapsia parin vuoden kuluttua. Kyllä te pärjäätte, varmasti. Kohta menette kotiin.
korjaan, viimeinen matka naistenklinikalle oli siis 24.6.2013