Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko olla mahdollista että mies ei lyö enää koskaan?
02.08.2020 |
Eilen mies pimahti ja alkoi riehua, heitteli tavaroita ja muksaisi minuakin.
Lasta ei onneksi satuttanut. Lähdin pojan kanssa vanhemmilleni.
En haluaisi erota, olen tietenkin hirveän järkyttynyt, mutta ymmärrän tavallaan että mies on ollut stressaantunut perheasioita, esikoinen 2,5 vuotias ja toinen tulossa, talous tiukilla jne...
Onko kellään kokemuksia että väkivalta jää yhteen kertaan?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"ymmärrän tavallaan että mies on ollut stressaantunut perheasioita, esikoinen 2,5 vuotias ja toinen tulossa, talous tiukilla jne..."
Ap, olet kova selittelemään ja puolustelemaan.
Mitä tuo puolustaa mitään, jos on tressiä. Etkö sinäkin ole tressaantunut perheasioista ja 2.5v ja uudesta tulevasta lapsesta.
Oletko monta kertaa lyönyt miestä??
Miksi olet raskaana, jos tilanteenne on valmiiksi tressaantunut ja taloutenne tiukka.
Tätä aina jaksan ihmetellä: huonosti menee, mutta ei muuta kuin uutta lasta tulemaan.
On kuin T. Nieminen, joka valittaa lehdissä kuinka on rahaa vähän ja nälkä, mutta uutta lasta vaan pukkaa. Oletteko te todella näin kyvyttömiä elämänhallintanne suhteen.
Ovat kyvyttömiä.
Niemisellekin tulossa taas uusi lapsi.
Seiska: Toni Niemisen ympärillä kuohuu: Poliisit, perheriita, uusi vauva…
https://www.como.fi/uutiset/seiska-toni-niemisen-ymparilla-kuohuu-polii…
Voi hyvää päivää tuota niemistä.
Ostakaa joku sille kortonkeja. (Tuon kielipoliisimäntin ei tarvitse valittaa sanasta kortonki = kondoomi. Tämäkin on murresana.)
Hups. Jäi kesken...
Kortonki = kondoomi = kondomi.
On hyvä selventää noille eri kirjoitustyyleistä (murteista yms.) huomauttaville mänteille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mahdollista mutta käsittääkseni melko epätodennäköistä. Itse valitsin jäädä eikä kaduta, mutta en kehottaisi ketään muuta tekemään samoin.
Vierailija kirjoitti:
On mahdollista mutta käsittääkseni melko epätodennäköistä. Itse valitsin jäädä eikä kaduta, mutta en kehottaisi ketään muuta tekemään samoin.
Miksi jäit väkivaltaisen miehen luo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On mahdollista mutta käsittääkseni melko epätodennäköistä. Itse valitsin jäädä eikä kaduta, mutta en kehottaisi ketään muuta tekemään samoin.
Miksi jäit väkivaltaisen miehen luo?
En halunnut lähteä, ei kai siihen sen kummempaa syytä lopulta ole.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten nämä ihmiset elämässään pärjää jotka uskovat että kerta jotain asiaa tarkoittaa jonkinlaista hallitsemattomuutta ja sen suhteen ollaan täysin ehdottomia. Ihan järjetön ajatuskin.
Mieheni löi minua vuosia sitten, ei ole sen jälkeen koskenut. Olemme 3 kymppisiä ja olleet yhdessä lähes 20 vuotta.
Eikö se että kaikesta voidaan keskustella ja sopia ole tärkeämpi oppi kuin se että vaikeuksia juostaan karkuun.
No kun se yksi kerta voi tietää hengenmenoa. Ja jo se yksi käsiksi käyminen kertoo asioita joilla on merkitystä oman hyvinvoinnin kannalta, tässä tapauksessa myös lasten kannalta.
Minua höykytettiin montakin kertaa verbaalisesti (pari kertaa myös fyysisesti) mutta ajattelin että lapsen takia on lähdettävä NYT. En saa itsekkäästi ajatella omaa parisuhdettani miehen kanssa. Se yksi kerta on myös lapselle riittävän järkyttävä kokemus. Olen sitä mieltä että jos ei ole lapsia eikä halua erota niin siitä vain, mutta lapsilla on vain yksi lapsuus ja sen hakattavan osapuolen velvollisuus on lähteä ja näyttää esimerkillään lapselle mallia toisten arvostamisesta ja ennen kaikkea yrittää taata heille turvallinen lapsuus. Ei ole kyse enää sinusta ja ”mutta ku se on muuten niin ihana”-miehestä/naisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä riippuu todella paljon miehen suhtautumisesta.
Meillä väkivalta alkoi ihan tavaroitten heittelyllä, sitten mies tönäisi minua, yhden kerran löi avokämmenellä kasvoihin. Tämä oli se kerta, kun sanoin, että nyt riittää ja lähdin kotoa.
Puheyhteys tietysti säilyi (oltiin oltu jo vuosia yhdessä ja kyllä, minäkin olin heitellyt tavaroita vihaisena) ja mies halusi olla yhdessä. Lähdimme parisuhdeterapiaan miehen aloitteesta. Kävimme asioita läpi. Hoidimme suhdettamme.
Tästä on nyt kaksi vuotta ja riitelemme joskus vieläkin, mutta kaikki uhkaavat tekijät ovat poissa. Eli kyllä asiat voivat muuttua, mutta ei se ihan noin vain yhdessä yössä ihmeen tavalla tapahdu, vaan vaatii tekoja ja vastuunkantoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten nämä ihmiset elämässään pärjää jotka uskovat että kerta jotain asiaa tarkoittaa jonkinlaista hallitsemattomuutta ja sen suhteen ollaan täysin ehdottomia. Ihan järjetön ajatuskin.
Mieheni löi minua vuosia sitten, ei ole sen jälkeen koskenut. Olemme 3 kymppisiä ja olleet yhdessä lähes 20 vuotta.
Eikö se että kaikesta voidaan keskustella ja sopia ole tärkeämpi oppi kuin se että vaikeuksia juostaan karkuun.
No kun se yksi kerta voi tietää hengenmenoa. Ja jo se yksi käsiksi käyminen kertoo asioita joilla on merkitystä oman hyvinvoinnin kannalta, tässä tapauksessa myös lasten kannalta.
Minua höykytettiin montakin kertaa verbaalisesti (pari kertaa myös fyysisesti) mutta ajattelin että lapsen takia on lähdettävä NYT. En saa itsekkäästi ajatella omaa parisuhdettani miehen kanssa. Se yksi kerta on myös lapselle riittävän järkyttävä kokemus. Olen sitä mieltä että jos ei ole lapsia eikä halua erota niin siitä vain, mutta lapsilla on vain yksi lapsuus ja sen hakattavan osapuolen velvollisuus on lähteä ja näyttää esimerkillään lapselle mallia toisten arvostamisesta ja ennen kaikkea yrittää taata heille turvallinen lapsuus. Ei ole kyse enää sinusta ja ”mutta ku se on muuten niin ihana”-miehestä/naisesta.
Sanottiinko jossain, että lapsi olisi ollut läsnä tilanteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten nämä ihmiset elämässään pärjää jotka uskovat että kerta jotain asiaa tarkoittaa jonkinlaista hallitsemattomuutta ja sen suhteen ollaan täysin ehdottomia. Ihan järjetön ajatuskin.
Mieheni löi minua vuosia sitten, ei ole sen jälkeen koskenut. Olemme 3 kymppisiä ja olleet yhdessä lähes 20 vuotta.
Eikö se että kaikesta voidaan keskustella ja sopia ole tärkeämpi oppi kuin se että vaikeuksia juostaan karkuun.
No kun se yksi kerta voi tietää hengenmenoa. Ja jo se yksi käsiksi käyminen kertoo asioita joilla on merkitystä oman hyvinvoinnin kannalta, tässä tapauksessa myös lasten kannalta.
Minua höykytettiin montakin kertaa verbaalisesti (pari kertaa myös fyysisesti) mutta ajattelin että lapsen takia on lähdettävä NYT. En saa itsekkäästi ajatella omaa parisuhdettani miehen kanssa. Se yksi kerta on myös lapselle riittävän järkyttävä kokemus. Olen sitä mieltä että jos ei ole lapsia eikä halua erota niin siitä vain, mutta lapsilla on vain yksi lapsuus ja sen hakattavan osapuolen velvollisuus on lähteä ja näyttää esimerkillään lapselle mallia toisten arvostamisesta ja ennen kaikkea yrittää taata heille turvallinen lapsuus. Ei ole kyse enää sinusta ja ”mutta ku se on muuten niin ihana”-miehestä/naisesta.
Sanottiinko jossain, että lapsi olisi ollut läsnä tilanteessa?
Samassa asunnossa eli joo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On mahdollista mutta käsittääkseni melko epätodennäköistä. Itse valitsin jäädä eikä kaduta, mutta en kehottaisi ketään muuta tekemään samoin.
Miksi jäit väkivaltaisen miehen luo?
En halunnut lähteä, ei kai siihen sen kummempaa syytä lopulta ole.
Millä tavalla arvostat itseäsi? Katsotko ettet ansaitse parempaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten nämä ihmiset elämässään pärjää jotka uskovat että kerta jotain asiaa tarkoittaa jonkinlaista hallitsemattomuutta ja sen suhteen ollaan täysin ehdottomia. Ihan järjetön ajatuskin.
Mieheni löi minua vuosia sitten, ei ole sen jälkeen koskenut. Olemme 3 kymppisiä ja olleet yhdessä lähes 20 vuotta.
Eikö se että kaikesta voidaan keskustella ja sopia ole tärkeämpi oppi kuin se että vaikeuksia juostaan karkuun.
No kun se yksi kerta voi tietää hengenmenoa. Ja jo se yksi käsiksi käyminen kertoo asioita joilla on merkitystä oman hyvinvoinnin kannalta, tässä tapauksessa myös lasten kannalta.
Minua höykytettiin montakin kertaa verbaalisesti (pari kertaa myös fyysisesti) mutta ajattelin että lapsen takia on lähdettävä NYT. En saa itsekkäästi ajatella omaa parisuhdettani miehen kanssa. Se yksi kerta on myös lapselle riittävän järkyttävä kokemus. Olen sitä mieltä että jos ei ole lapsia eikä halua erota niin siitä vain, mutta lapsilla on vain yksi lapsuus ja sen hakattavan osapuolen velvollisuus on lähteä ja näyttää esimerkillään lapselle mallia toisten arvostamisesta ja ennen kaikkea yrittää taata heille turvallinen lapsuus. Ei ole kyse enää sinusta ja ”mutta ku se on muuten niin ihana”-miehestä/naisesta.
Sanottiinko jossain, että lapsi olisi ollut läsnä tilanteessa?
Samassa asunnossa eli joo.
Eli ei sanottu. Lapsi on voinut olla vaikka nukkumassa. Eikä me tiedetä minkä kokoinen asunto ap:lla on.
Samaa mieltä muiden kanssa. Jos tulee kukkapuskan ja suklaiden kanssa pyytelemään anteeksi, mutta mitään apua ei hae, kynnys lyömiseen seuraavan riidan yhteydessä on jo paljon pienempi.
Mutta jos hakee apua, menette yhdessä terapiaan ja asiat tuntuvat selviävän, niin yhteen paluuta voi harkita. En suosittele asumaan saman katon alla ennen kuin muutama terapia kerta on käyty ja itsekin huomaat edistystä. Lapsille on parempi ympäristö sellainen, jossa ei ole väkivaltaa. Jokaisessa suhteessa on on riitaa ja tunteita pitää saada näyttää, mutta henkinen ja fyysinen väkivalta ei kuulu lapsen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten nämä ihmiset elämässään pärjää jotka uskovat että kerta jotain asiaa tarkoittaa jonkinlaista hallitsemattomuutta ja sen suhteen ollaan täysin ehdottomia. Ihan järjetön ajatuskin.
Mieheni löi minua vuosia sitten, ei ole sen jälkeen koskenut. Olemme 3 kymppisiä ja olleet yhdessä lähes 20 vuotta.
Eikö se että kaikesta voidaan keskustella ja sopia ole tärkeämpi oppi kuin se että vaikeuksia juostaan karkuun.
No kun se yksi kerta voi tietää hengenmenoa. Ja jo se yksi käsiksi käyminen kertoo asioita joilla on merkitystä oman hyvinvoinnin kannalta, tässä tapauksessa myös lasten kannalta.
Minua höykytettiin montakin kertaa verbaalisesti (pari kertaa myös fyysisesti) mutta ajattelin että lapsen takia on lähdettävä NYT. En saa itsekkäästi ajatella omaa parisuhdettani miehen kanssa. Se yksi kerta on myös lapselle riittävän järkyttävä kokemus. Olen sitä mieltä että jos ei ole lapsia eikä halua erota niin siitä vain, mutta lapsilla on vain yksi lapsuus ja sen hakattavan osapuolen velvollisuus on lähteä ja näyttää esimerkillään lapselle mallia toisten arvostamisesta ja ennen kaikkea yrittää taata heille turvallinen lapsuus. Ei ole kyse enää sinusta ja ”mutta ku se on muuten niin ihana”-miehestä/naisesta.
Sanottiinko jossain, että lapsi olisi ollut läsnä tilanteessa?
Samassa asunnossa eli joo.
Eli ei sanottu. Lapsi on voinut olla vaikka nukkumassa. Eikä me tiedetä minkä kokoinen asunto ap:lla on.
Mitä höpöpuhetta. Aivan sama onko lapsi nukkumassa, hän voi hyvin herätä jos kotona riehutaan ja rikotaan tavaroita ja pahoinpidellään ihmistä. Kamala tilanne.
On mahdollista, mutta se vaatii että mies ottaa tilanteen tosissaan ja hakee apua. Pelkkä anteeksipyyntely ja lupailu ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On mahdollista mutta käsittääkseni melko epätodennäköistä. Itse valitsin jäädä eikä kaduta, mutta en kehottaisi ketään muuta tekemään samoin.
Miksi jäit väkivaltaisen miehen luo?
En halunnut lähteä, ei kai siihen sen kummempaa syytä lopulta ole.
Millä tavalla arvostat itseäsi? Katsotko ettet ansaitse parempaa?
Miten niin parempaa? Ihan hyvä mies se on, vaikka tekikin yhden valtavan ison virheen. Ei se yksi virhe määrittele häntä eikä varsinkaan minua.
Tietysti voi olla lyömättä enää. Kuten moni muu on sanonut, niin se vaatii omaa halua hakea apua, mutta kyllä se mahdollista on. Jotenkin ihan älytöntä, miten tällaisiin ketjuihin tullaan aina kiĺvan huutamaan että kerran lyönyt lyö väistämättä aina uudestaan. Ei se perheväkivalta valehtelemalla mihinkään katoa.
Meillä väkivalta jäi kahteen kertaan. Ex-mies pelästyi itsekin sitä toista kertaa niin, että hakeutui terapiaan. Sen jälkeen ei enää käynyt käsiksi, muista syistä erottiin myöhemmin. Tosiaan vaatii usein itsetutkiskelua, jos väkivaltaisuutta esiintyy, ja sen haluaa lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On mahdollista mutta käsittääkseni melko epätodennäköistä. Itse valitsin jäädä eikä kaduta, mutta en kehottaisi ketään muuta tekemään samoin.
Miksi jäit väkivaltaisen miehen luo?
En halunnut lähteä, ei kai siihen sen kummempaa syytä lopulta ole.
Millä tavalla arvostat itseäsi? Katsotko ettet ansaitse parempaa?
Miten niin parempaa? Ihan hyvä mies se on, vaikka tekikin yhden valtavan ison virheen. Ei se yksi virhe määrittele häntä eikä varsinkaan minua.
Hakiko hän apua? Mistä päättelet ettei hän tee samaa uudestaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On mahdollista mutta käsittääkseni melko epätodennäköistä. Itse valitsin jäädä eikä kaduta, mutta en kehottaisi ketään muuta tekemään samoin.
Miksi jäit väkivaltaisen miehen luo?
En halunnut lähteä, ei kai siihen sen kummempaa syytä lopulta ole.
Millä tavalla arvostat itseäsi? Katsotko ettet ansaitse parempaa?
Miten niin parempaa? Ihan hyvä mies se on, vaikka tekikin yhden valtavan ison virheen. Ei se yksi virhe määrittele häntä eikä varsinkaan minua.
Hakiko hän apua? Mistä päättelet ettei hän tee samaa uudestaan?
No ei ole tehnyt yli kymmeneen vuoteen. Tietysti kaikki on mahdollista - myös se, että mies joka ei ole koskaan ennen lyönyt lyö ekaa kertaa 15 vuoden jälkeen. Ei tässä elämässä mikään ole varmaa. Jokainen tekee itse omat valintansa ja elää niiden kanssa. Sillä, onko ne jonkun ulkopuolisen kriteerien mukaan vääriä on lopulta aika vähän merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On mahdollista mutta käsittääkseni melko epätodennäköistä. Itse valitsin jäädä eikä kaduta, mutta en kehottaisi ketään muuta tekemään samoin.
Miksi jäit väkivaltaisen miehen luo?
En halunnut lähteä, ei kai siihen sen kummempaa syytä lopulta ole.
Millä tavalla arvostat itseäsi? Katsotko ettet ansaitse parempaa?
Miten niin parempaa? Ihan hyvä mies se on, vaikka tekikin yhden valtavan ison virheen. Ei se yksi virhe määrittele häntä eikä varsinkaan minua.
Kylla se, etta rakkaintaan kohtaan on vakivaltainen. aikalailla maarittelee kys henkilon henkista tasoa.
Ja sinun diagnoosisi on laheisriippuvuus?
Alue: Aihe vapaa
Hups. Jäi kesken...
Kortonki = kondoomi = kondomi.