Lue keskustelun säännöt.
Voi mitä katkeruutta tunnen muiden ihanista vanhemmista :(
12.07.2013 |
Mun vanhemmat on kuolleet jo vuosia sitten, ja vaikka olisivat hengissä, viinanjuonti suurella todennäköisyydellä kiinnostaisi enemmän kuin minä tai mun perhe...Aina välillä tulee juuri tämä kamala katkeruus kun kuuntelen ystävieni vanhemmista juttua. osallistuvat lapsenlapsien harrastuksiin, hoitavat, matkustelevat lastensa ja heidän perheidensä kanssa, täyttävät pakastinta marjoilla jne jne jne. Ei voi mitää, olen katkera kun mulla, ja varsinkaan mun lapsilla, ei ole sellaisia isovanhempia :(
Kommentit (10)
Suinulla on varmaan oikeita ystäviä, joista kukaan ei ole yrittänyt iskeä miestäsi, puhunut pahaa selkäsi takana. Varmaan kiva anoppikin, joka ei keskity kälysi kanssa elämänne parjaamiseen. Saatat jopa olla terve, moni ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä tilanne sinulla. Kaikilla ei tosiaan ole osallistuvia vanhempia tai vanhempia ollenkaan. Asia nousee kipeäksi nyt, kun itselläsi on lapsia ja perhe. Näet ja kuulet ympäristöstäsi juuri nuo asiat, kun joku saa apua vanhemmiltaan ym. ja susta tuntuu, että KAIKILLA on niin. Kaikilla ei kuitenkaan ole ja et ole ainut tuossa tilanteessa.
Joillakin on vanhat ja sairaat vanhemmat, joita pitää auttaa ja hoitaa omien lasten ohella. Tunnen parikin tällaista tapausta. Joillakin on ihan terveet eläkeläisvanhemmat, joilla ei ole mitään kiinnostusta auttaa omia lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Varmaan tosi monessa perheessä on erilaisia ristiriitoja vanhemman sukupolven kanssa.
Toivottavasti sinulla on muunlaista turvaverkkoa. Muista lapsiperheistä, ystävistä ja sukulaisista voi rakentaa turvaverkkoa ja auttaa vuoronperään. Tiedän useita tällaisia tapauksia, kun esim. omat vanhemmat ovat vanhoja ja sairaita tms.
Voimia sinulle ap tässä raskaassa asiassa! Mutta meillä jokaisella on kyllä omat ikävät juttumme kannettavana. Kaikki ei näy ulospäin. Sinulla on ehkä jotain, mikä puuttuu monelta muulta? Katkeruutta ei kannata ruokkia, tunne mielummin surua asiasta. Ja koeta olla kiitollinen kaikesta muusta hyvästä, mitä sinulla on.
Mulla on ystävätär jonka äiti ajaa eri kaupungista siivoamaan perheellisen tyttärensä kotia, samalla toki tekee ja tuo ruokaa taloon, niin vaan tämäkin ystävätär valittaa kun on niin rankkaa kun on niin iso talo (siis tavallisen paritalon puolikas)!
Aivan samaa mieltä kakkosen kanssa. Joillekin ei mikään määrä apua tunnu riittävän. Aina pitäisi vaan saada enemmän. Meillä ei myöskään ole kahdelle lapsellemme osallistuvia isovanhempia. Näemme kolme-neljä kertaa vuodessa mukaan lukien lasten syntymäpäivät. Lapset eivät ole mitenkään kiintyneitä isovanhempiinsa kun eivät edes tunne näitä kunnolla.
Sitten on näitä, joiden lapset ovat ainakin kerran kuussa yökylässä isovanhemmillaan, isovanhemmat hakevat lapsia hoidosta ja tekevät ruokaa, tulevat suunnilleen milloin tahansa lastenvahdiksi, jos on tärkeää menoa. Silti valitetaan, kun ei ole tarpeeksi omaa aikaa. Huoh.
Voi 4, kiitos kauniista viestistäsi, niinhän se on että raskaana ollessaan sitä näki vain muita raskaana olevia, ja nyt tosiaan tuntuu että suunnilleen kaikilla muilla on ihanat ja osallistuvat vanhemmat, vaikka niinhän ei tietysti oikeasti ole! Kyllä se suru ja katkeruus sekoittuvat, en niin katkera kuitenkaan ole että velloisin siinä ja antaisin vaikuttaa elämääni sen kummemmin, aina välillä vaan tulee juuri tällainen supersurukatkeruusolo ;(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2013 klo 11:33"]
Voi 4, kiitos kauniista viestistäsi, niinhän se on että raskaana ollessaan sitä näki vain muita raskaana olevia, ja nyt tosiaan tuntuu että suunnilleen kaikilla muilla on ihanat ja osallistuvat vanhemmat, vaikka niinhän ei tietysti oikeasti ole! Kyllä se suru ja katkeruus sekoittuvat, en niin katkera kuitenkaan ole että velloisin siinä ja antaisin vaikuttaa elämääni sen kummemmin, aina välillä vaan tulee juuri tällainen supersurukatkeruusolo ;(
[/quote]
Haluaisin lisätä nelosen viestiin, että voisitko yrittää taklata katkeruutta luomalla itsellesi uudenlaisen perheen. Olen joskus esim. lukenut varamummoista, jotka haluavat alkaa läheiseksi/mummoksi perheelle, jolta syystä tai toisesta puuttuu mummo. Jos löytäisit uuden mummon/tädin/mummo+vaari pariskunnan tms. osaksi arkeanne, voisit saada kokea läheisyyttä ja huolenpitoa, josta itse olet jäänyt paitsi ja lapsesi saisivat elämäänsä heistä kiinnostuneen aikuisen (sinun ja miehesi lisäksi). En tiedä mikä yhdistys varamummoasiaa hoitaa, mutta voisit varmaan kysellä neuvolasta, MLL:ltä, Pelastakaa Lapset ry:stä, lisovanhempien yhdistyksistä, lasten suojelusta, jne jne. Kenties myös elämässäsi löytyisi "mummo", jonka ei suinkaan tarvitse olla mummoikäinen. Kummi, naapuri tms. jolla ei ole omia lapsia, tai lapset ovat jo aikuisia, voisi haluta osallistua teidäen elämäänne.
Kenties voisit saada perheneuvolasta keskusteluapua ainakin katkeruuden käsittelyyn.
Iloa elämään sulle!
Minullakin on vanhemmat, joita en pidä arvossa. En kuitenkaan tunne minkäänlaista katkeruutta muitten vanhemmista tai heidän osallistumisestaan lastenhoitoon tms. - ei vaan voisi vähempää kiinnostaa. Meillä on pärjätty aivan mainiosti ilman että vanhemmillani olisi roolia elämässämme, ja tämä on oma valintani. Kertaakaan ei ole käynyt mielessä että olisipa toisetkin isovanhemmat. Asiat ovan niin kuin ne ovat, ja koen että meidän perheellä on asiat nimenomaan paremmin kuin monilla muilla (joilla on jotain muita ongelmia). Sinä koet että elämästäsi puuttuu jotain. Minusta taas tuntuu, että on ihanaa kun saamme olla rauhassa eikä tarvitse ylläpitää ei-toivottuja yhteyksiä ei-toivottuihin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli olet kateellinen materiaalisista asioista etkä suinkaan siitä, että isovanhemmat ovat lastenlasten kanssa ilman hoitovastuuta ja velvollisuutta elättää lapsensa perhe.
En ymmärrä isovanhempia, jotka eivät anna lastensa elää omaa elämää vaan täyttävät näiden pakastimet, kasvattavat lapset, huolehtivat lastensa riittävästä ja monipuolisesta seksielämästä ja kaiken tämän lisäksi maksavat lastensa perheiden lomamatkat. Minusta siinä ei ole mitään kadehdittavaa, että omat lapset jäävät teinipissistasolle.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2013 klo 11:27"]
Minua taas ärsyttää näiden onnekkaiden valitus. Kauhean raskasta on, vaikka oma äiti ja parhaassa tapauksessa myös anoppi kuskaavat lapsia milloin mihinkin, kokkaavat koko porukalle jne. Hyväosaiset eivät ollenkaan tajua, millaista on, kun itse joutuu tekemään oikeasti kaiken. Siinä ei jotkut nurkissa pyörivät pölypallot paljon ehdi häiritä...
[/quote]
Täysi komppi tälle!
Minua taas ärsyttää näiden onnekkaiden valitus. Kauhean raskasta on, vaikka oma äiti ja parhaassa tapauksessa myös anoppi kuskaavat lapsia milloin mihinkin, kokkaavat koko porukalle jne. Hyväosaiset eivät ollenkaan tajua, millaista on, kun itse joutuu tekemään oikeasti kaiken. Siinä ei jotkut nurkissa pyörivät pölypallot paljon ehdi häiritä...