Onko englannin osaaminen yliopisto-opinnoissa tärkeää?

Joo, mut on joitain aineita, joissa englantia tarvitsee hyvin vähän. Ne ovat yleensä sellaisia, joiden nimessä on joku muu kieli tai maantieteellinen alue. Esim germanistiikan tai suomalaisen kirjallisuuden pääaineopinnoisssa ei joudu lukemaan englanniksi kuin pari yleistä teoriakirjaa ja rehelliseesti sanottuna, niitäkään ei ole pakko lukea, koska niiden sisällön voi kyllä päätellä muiden kirjojen pohjalta.

Kielitaitoa kyllä tarvitaan. Jännittävää kuitenkin on, miten tässä ketjussa monet pitävät sitä itsestään selvänä opiskelutaitona. En tiedä, missä tämä joukko yliopistossa on, sillä me opettajat pääsääntöisesti joudumme surkuttelemaan ja paikkaamaan ja kiertämään opiskelijoiden kielitaidon puutetta esim harjoituksia laatiessamme ja tenttikirjoja valitessamme ja patistamaan sen hankkimiseen.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 11:59"]

Joo, mut on joitain aineita, joissa englantia tarvitsee hyvin vähän. Ne ovat yleensä sellaisia, joiden nimessä on joku muu kieli tai maantieteellinen alue. Esim germanistiikan tai suomalaisen kirjallisuuden pääaineopinnoisssa ei joudu lukemaan englanniksi kuin pari yleistä teoriakirjaa ja rehelliseesti sanottuna, niitäkään ei ole pakko lukea, koska niiden sisällön voi kyllä päätellä muiden kirjojen pohjalta.

[/quote]

Ei ole oppiainetta 'suomalainen kirjallisuus' vaan se on 'kotimainen kirjallisuus'. Kotimainen kirjallisuus voi olla myös ruotsin- tai saamenkielistä.

Kirjallisuuden tai suomen kielenkään opinnoissa ei tosiaan englanninkieliseltä kirjallisuudelta välty. Teoreettinen kirjallisuus on molemmissa englanniksi, tosin on tietysti varmaan mahdollista mennä siitä, mistä aita on matalin. Mutta siis jos yhtään on kunnianhimoa tai kiinnostuneisuutta omaa alaa kohtaan, englanninkielinen kirjallisuus tulee vastaan ja avartaa oman alan tietämystä.

Toisaalta ne tärkeät englanninkieliset artikkelit löytyy yleensä vähemmän tärkeinä suomeksi jonkun toisen sanomana. Suomessa ylipäätään pannaan ihan liikaa painoa angloamerikkalaiselle tutkimusperinteelle, jolloin suuri osa Aasiassa tehtyä tutkimusta jää unholaa. Oikeastiko luulette, että vain englanniksi tehdään hyvää tiedettä?

Akateemisen työpaikkakin saattaa sitten olla yritys, joka toimii monikansallisesti. Esimerkiksi yrityksessä, joka on vain pohjoismainen, on kuitenkin  yhteinen kieli englanti ja johto- ja asinatuntijatasolla pitää pystyä kommunikoimaan englanniksi.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 12:24"]

Toisaalta ne tärkeät englanninkieliset artikkelit löytyy yleensä vähemmän tärkeinä suomeksi jonkun toisen sanomana. Suomessa ylipäätään pannaan ihan liikaa painoa angloamerikkalaiselle tutkimusperinteelle, jolloin suuri osa Aasiassa tehtyä tutkimusta jää unholaa. Oikeastiko luulette, että vain englanniksi tehdään hyvää tiedettä?

[/quote]

Ei kai niin varsinaisesti luulla, englanti vain on kaikkein lähestyttävin ja helpoin kieli, jonka avulla on saanut tietoa. Esimerkiksi kun Esa Itkonen opetteli sanskriittia ja tutustui monta sataa vuotta tehtyyn kielenkuvaukseen, ns. Paninin kielioppiin, kävi selville, että länsimaiset teoriat eivät ole kyenneet kuvaamaan kieltä sen kummemmin kuin mitä on tehty jo satoja vuosia sitten Intiassa. Tietenkin se, mitä kieliä osaa, rajaa sitä, mihin tutkimustraditioon voi tutustua.

En kuitenkaan lähtisi väheksymään angloamerikkalaista tutkimustraditiota, vaikka minulla ei olekaan tarvetta ajatella, että se olisi ylivertainen.

Aika pöyristyttävää ajatella että joillain tieteenaloilla pääsee kandiin asti ennen kuin tulee englanti kunnolla vastaan. Elääkö nämä tieteet enää nykymaailmassa? Omalla tieteenalallani ei olisi mitään järkeä edes opiskella ilman englantia, koska vaikka sattuisit pääsemään joitain opintoja lävitse, et koskaan voisi työskennellä alalla koska ymmärryksesi olisi liian suppea siihen nähden mitä maailmalla tapahtuu. Opiskelen tietotekniikkaa Aalto-yliopistossa.

Englannin kielisissä tieteellisissä julkaisusarjoissa on esillä myös muilla mantereilla tehtyjä tutkimuksia.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 12:24"]

Toisaalta ne tärkeät englanninkieliset artikkelit löytyy yleensä vähemmän tärkeinä suomeksi jonkun toisen sanomana. Suomessa ylipäätään pannaan ihan liikaa painoa angloamerikkalaiselle tutkimusperinteelle, jolloin suuri osa Aasiassa tehtyä tutkimusta jää unholaa. Oikeastiko luulette, että vain englanniksi tehdään hyvää tiedettä?

[/quote]

Kyllä se yllättävän tärkeää on mutta todistetusti huonollakin kielitaidolla pärjää. Itse olen ollut englannissa aina huono, kirjoitin siitä A:n ja luottamus taitoihin oli täysi nolla. En vieläkään osaa tuottaa tekstiä englanniksi mutta kuuntelen ja luen sitä tarvittaessa. Keväällä yllätyin havaitessani, että kielitaitoni on kohentunut huomattavasti. Pystyin lukemaan englannin kielisiä artikkeleita suhteellisen sujuvasti ja sanavarasto oli kehittynyt. Toki se on edelleenkin hyvin yksipuolinen, lähinnä omaan alaan keskittyvä mutta parannusta silti. Romaania en edelleenkään pystyisi englanniksi lukemaan.

Itselleni helpostusta toi e-lukijan hankkiminen. Omassani (Sonyn e-reader) on sisäänrakennettu sanakirja, tosin englanniksi mutta se on hyvälaatuinen ja  sen sijaan, että oppisin käännöksen suoraan, opin sen mitä sana tarkoittaa. Lataankin kaikki luettavaksi annetut artikkelit lukijaan ja luen ne sillä. Aiemmin lukeminen oli tuskaa, kun jatkuvasti piti päästä nettiin ja artikkelia ei voinut lukea vaikka junassa. Lukeminen oli myös hidasta, kun se keskeytyi jatkuvasti.

Lukemista helpotti myös kiinnostavat aiheet. Usein yliopistolla luettavat artikkelit ovat alan lehdestä ja niitä löytyy netistä ilmaiseksi. Artikkelien haasteena tietysti on, että niitä on hyvin eri tasoisia. Ei siis kannata masentua, jos ensimmäinen valittu teksti ei aukea. Jos alaasi opetetaan avoimessa yliopistossa, voit käydä katsomassa sieltä mitä kirjoja he käyttävät ja lainata itsellesi yhden niistä. Siitä saa myös käsitystä mitä edessä on. Turha kuitenkin pelätä liikaa. Kirjoja lukiessa sinulla tulisi olla käsitys siitä mitä luet, joten ihan tyhjin käsin et tekstejä joudu lukemaan.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 12:35"]

Aika pöyristyttävää ajatella että joillain tieteenaloilla pääsee kandiin asti ennen kuin tulee englanti kunnolla vastaan. Elääkö nämä tieteet enää nykymaailmassa? Omalla tieteenalallani ei olisi mitään järkeä edes opiskella ilman englantia, koska vaikka sattuisit pääsemään joitain opintoja lävitse, et koskaan voisi työskennellä alalla koska ymmärryksesi olisi liian suppea siihen nähden mitä maailmalla tapahtuu. Opiskelen tietotekniikkaa Aalto-yliopistossa.

[/quote]

No öhöm, kai ymmärrät, että fennistiikka voi olla aika itseriittoista tietyillä alueilla? Jos haluaa esimerkiksi kuvata kandissaan oman kotiseutunsa murretta, siinä ei kansainvälisiä teorioita tarvitse runsain mitoin. Eikä se tee siitä vähemmän tieteellistä. Huomautan silti, että fennistiikassa on eri osa-alueita ja riippuu ihan omasta orientaatiosta, kuinka paljon tulee englanninkielistä tekstiä vastaan ennen kandia.

Riippuu paljon opinnoista. Mutta yleensä ainakin opintojen jossakin (viimeistään niiden myöhäisemmässä) vaiheessa pitää tutustua alan kansainväliseen tutkimukseen, eikä kaikkea teitysti löydy käännettynä.

Joten sanoisin, että 95% opintosuuntauksista pitää osata englantia tuon vuoksi. Mutta siihen tottuu pikku hiljaa. Parasta alkaa lukea englanninkielistä oman alan kirjallisuutta jo varhaisessa vaiheessa (todennäköisesti pitääkin), niin se on helpompaa sitten myöhemmin.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2013 klo 10:43"]

Kuinka paljon yliopistossa pitää lukea tieteellisiä tekstejä englanniksi? Onko se vaikeaa? Miten sitä voisi harjoitella?

[/quote]

Riippuu kyllä alastakin, mutta viimeistään gradua tehdessä enemmän sääntö kuin poikkeus.

Vähän kiinni pääaineesta. Osassa suurin osa kirjoista on englanniksi, mutta ei varsinaisesti tieteellistä tekstiä.

Välttämätöntä on

Omalla luonnontieteellisellä alallani oli vain pari kirjaa suomeksi ja osa kirjallisista töistä tehtiin suoraan englanniksi yhdessä vaihtareiden kanssa.

Kuten jo sanottu riippuu pääaineesta, ns. eksaktit tieteet ovat sellaisia joiden julkaisut ja oppimateriaalit ovat pääsääntöisesti englanniksi.

Jos et ole täysin kielitaidoton niin ei sinulla ole isoja ongelmia tiedossa. Lukemalla oppii lukemaan. Eli lue nyt vaikka alkuun jotain kaunokirjallisuutta englanniksi, netistä uutisia bbc/cnn tyylisiltä sivustoilta yms. Kevyellä hommalla startti ja sitten kun tuntuu että ei tarvitse aina olla sanakirjaa käyttämässä niin katselevat vähän sitä tulevaa kurssitarjontaa ja etsit vaikka googlella niihin liittyviä juttuja netistä.

Luulisin, että monilla aloilla on todella tärkeää osata englantia, nimenomaan ymmärtää tieteellistä tekstiä englanniksi. Minun opiskelemallani alalla lähes kaikki opiskeltava materiaali oli englanniksi, kirjoja ja tieteellisiä artikkeleita. Pari vuosikurssilaistani oli alkuun aika hukassa englannin kanssa, mutta molemmat selvisivät opinnoistaan lopulta todella hyvin ja korkein arvosanoin. Alkuun se kuulemma vaati paljon työtä ja totuttelua, mutta helpotti ajan myötä. Kuten jo sanottu, voisin kuvitella että minkä tahansa englanninkielisen tekstin lukeminen on hyvää treeniä. Jo ennen opintoja on hyvä kehittää kielitaitoa, ja kyllä se opiskelujen aikana varmaan nopeastikin lähtee kohentumaan.

Englannin osaaminen on yliopisto-opinnoissa oikeastaan pakollista. Tämä pakollisuus alkaa kuitenkin vasta myöhemmin opinnoissa, ensimmäisen kerran tulee varmaan tosissaan vastaan kandidaatin tutkielmaa tehdessä (opintojen kolmantena vuonna standardiopintovauhtia noudatettaessa). Oikeastaan kaikki peer reviewed tutkimusartikkelit ovat englanniksi tai saksaksi (huomattava enemmistö englanniksi, itse en tarvinnut saksaa opinnoissa ollenkaan). Myös monet maisterivaiheen kurssit järjestetään nykyään kokonaan englanniksi. Kirjallisuus johon kurssit perustuvat on käytännössä aina myös englanninkielistä, mutta yleensä kurssin pohjamateriaaliin ei tarvitse tutustua jos käy kurssin luennot (ainakaan oman kokemukseni mukaan).

Yliopistolla on kuitenkin runsas tarjonta englannin kursseja eri lähtötasoille. Näitä vaan kasaat opintoihin niin paljon kun mahtuu heti alusta lähtien niin tarvittava englannintaito varmasti löytyy vaatimusten tullessa vastaan. Myös kielten opiskelijat tarjoavat yleensä halpaa tuutorointia lisätienestin toivossa.

En usko, että huono/puuttuva englannin taito on este yliopisto-opinnoille jos on opintojen kanssa tosissaan ja opiskelee ahkerasti.

Englannin osaaminen on elämässä ylipäätään tärkeää.

Itse opettelin lukemaan hyvää englantia siten, että aloin katsomaan sarjoja englanninkielisin tekstityksin tai ilman, lukemaan sanomalehtiä tai aikakauslehtiä netistä englanniksi (esim. the guardian, the independent, the atlantic, the daily beast (newsweek), the new york times, the new yorker, slate jne), sekä ennen kaikkea lukemaan tasokkaita romaaneja, joissa on hyvää kieltä englanniksi jne. Itseä kiinnostavaa aihepiiriä, jota jaksaa kahlata ja vieraita sanoja selvittää koska itse lukeminen on niin nautinnollista. Siitä se sitten lähtee! Nykyään luen jo alan teoriakirjallisuutta ilman ongelmia. Jos enkku on oikein kömpelöllä tasolla, voit aloittaa vaikka vähän helpommilla kirjoilla, joillain dekkareilla tai naistenlehdillä tms, ja aktiivisesti siirtyä koko ajan kohti "vaikeampaa" sekä oman alan tieteellistä tekstiä. Luet ensin vaikka lempikirjasi alkuperäisversiota (tai englanninnosta, heh).

Kyllä siihen äkkiä sopeutuu, jos ei vaan kampita itseään koko ajan ajattelemalla, että voi voi kun on vaikeaa ja en mä tätä vierasta kieltä osaa ja voi kamala.

Teknillisissä yliopistoissa osa kursseista luennoidaan englanniksi.

Mulla on kokemusta Helsingin valtiotieteellisestä ja Aalto-yliopistolta (entiseltä kauppikselta) ja ainakin noissa vähintään englannin osaaminen on ehdottoman välttämätöntä alusta saakka. Suomi on niin pieni kielialue, että tieteellisen kirjallisuuden kustantaminen/kääntäminen suomeksi ei ole kannattavaa, joten englanninkielinen tenttiraamattu tuli eteen jo ensimmäisenä vuonna. Graduun mulla on materiaalia englanniksi, ranskaksi, ruotsiksi ja suomeksi. Joillain aloilla myös muiden kielten kuin englannin osaaminen voi olla välttämätöntä opinnoissa etenemiseksi. Jos omat kiinnostuksenkohteet suhtautuvat ei-englanninkielisiin ilmiöihin tai alueisiin tai aiheisiin, joista käyty tieteellinen keskustelu johtuu muualta kuin angoamerikkalaisesta tiedeyhteisöstä, kannataa alkaa kehittää luetunymmärtämistään tuolla kielelle mahdollisimman pian.

Itse olin jo lukiosta tullessa hyvä englannissa - kirjoitin ällän heittämällä ja luin vapaa-ajalla englanniksi - mutta olin silti akateemisen tekstin kanssa vähän helisemässä alkuun. Siitä pääsi kuitenkin nopeasti yli terävällä alulla. Luini ekaa tieteellistä artikkeliani ison sanakirjan (kannattaa ottaa kirjastosta käyttöön kunnon sanakirja, nettisanakirjoissa ja perussanakirjoissa on vään heikosti akateemisia ilmaisuja) kanssa rinnan ja mulla on muistaakseni vieläkin tallessa 5 molemminpuolista aanelosta täynnä sanoja, joita en ymmärtänyt ollenkaan tai jouduin arvaamaan merkityksen kontekstista. Sen jälkeen en ole kuitenkaan joutunut turvautumaan sanakirjaan kuin satunnaisesti. Akateemisessa tekstissä on yleensä kullakin alalla tietty perussanasto, jonka hanskaamalla pärjää pitkälle. Sen opettelussa ei kuitenkaan kannata fuskata. Jos arvaa ja arvaa vähän epätarkasti voi tulla ongelmia pidemmällä aikavälillä eli kaikki sanat, joista ei ole 100% varma kannattaa tarkistaa sanakirjan kanssa, vaikka tekstin merkitys aukeaisi ilmankin.

Perusenglantia ja lukunopeutta englanniksi voi parantaa aiempien kirjoittajien mainitsemilla tavoilla, mutta akateemista englantia oppii vain tankkaamalla sitä itseään.

Riippuu toki yliopistosta ja alasta, mutta en usko, että missään pärjää täysin ilman englantia. Ainakin Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksella se on tärkeää. Sen lisäksi, että artikkelit ja kirjat ovat englanniksi, tutkintouudistuksen myötä myös monet aineopintojen ja etenkin syventävien opintojen kurssitkin ovat täysin englanninkielisiä oppimateriaaleja ja luennointia myöten. Toki käpistely on vähän erityinen tässä suhteessa, mutta taustalla on EU:n tutkintorakenteiden yhdenmukaistaminen vuonna 2005, jonka tähden ulkomaalaisten opiskelijoiden osuus on kasvanut huimasti.