Missä vaiheessa se anoppi muuttuu inhottavaksi?
Ei kai eka tapaamisella?
T. En ole vielä tavannut.
Kommentit (16)
Kun mentiin kihloihin. Kai sitten vein ainoan pojan..
Aina ollu, jo ennen mua. :) joten en välitä, elän omaa elämääni. :)
Siinä vaiheessa, kun kuvittelee etten ole kuulemassa, buahahaa :D Mokomakin ryökäle.
Ei vielä, 20 vuotta ollaan tunnettu.
ei ne muutu jos olet itse ok fiksunainen on se kahden kauppa..
Nyt kun 20 vuotta hänen poikansa kanssa tuli täyteen, on anoppi alkanut heittämään ihan ihme kommenttia. Minusta hän on ihan kiva ihminen, ja hän on sanonut minua mm fiksuksi, hyvin kunnolliseksi, mieluisaksi miniäksi jne.
Hän on alle 60-v vielä, että ei kai se dementiakaan päätä liene vielä pehmentänyt, en tiedä. Tosi veemäiset kommenttinsa koskevat esim matkoja, autoja, lastenvaatteita ja kodin hankintoja. Anoppi aukoo päätään onneksi ihan poikansa kuullen, eli minun ymmärtämättömyyteni piikkiin niitä ei voi laittaa. Penniäkään emme ole koskaan anopilta saaneet tai lainanneet, eli yritän olla välittämättä pottuilustaan, ja elän omaa elämääni. Ja jatkossakin aion polttaa omia rahojani kuten itse parhaaksi katson.
Jos minä on aikuinen, tervejärkinen nainen niin ei ollenkaan. :)
Alun alkaen anoppi vastusti liittoa, koska hänen mielestään meidän 12 vuoden ikäero on liian suuri. Anoppi nyt vastustaa kaikkea, on saanut tyttärensäkn kanssa välit huonoksi, kun suoraan ja rehellisesti sanottuna vittuilee päin näköä. Ei siis edes piilovittuilua. On ollut ankara ja vaativa ihminen aina, ja vanhemmiten on vaan meno kuulemma pahentunut.
Kaikkien kanssa ei vain voi tulla toimeen. Exäni anoppi oli mitä ihanin ja olin hänen kanssaan tekemisissä eron jälkeenkin.
Ei vielä ole, yhdessä ollaan oltu 15 vuotta joista 12 naimisissa. Ja mieheni on vielä ainoa lapsi ja appiukkokin on jo kuollut. Anoppi ehkä ymmärtää vaistomaisesti, että mun kanssa on oltava väleissä jos mielii nähdä lapsenlapsiaan tai poikaansa? Ei suinkaan, ollaan tosi hyvät ystävät. Hyvä anoppi on tärkeä juttu.
Huomasin ekaa kertaa silloisen poikaystävän kotona käydessäni ja vain kuulemani perusteella, etten halua olla naikkosen kanssa missään tekemisissä. Niin olikin. Nyt ko. ämmä työntää koiranputkea ja olen hänen poikansa kanssa naimisissa neljättä vuosikymmentä.
Sitten kun tuli lapsia. Vauva-aika meni vielä ihan jees, mutta kun muksut tuli isommaksi niin neuvominen pahentunut koko ajan. Mitään ei osata ja miehen kanssa naurettu sitä et kas kun muksut yleensä on vielä hengissä meidän tavalla kasvattaa.
Monta vuotta jaksoin hammasta purren, mutta nykyään sanon mielipiteeni asioihin aina kun sanottavaa on niin sekös anoppia korpeaa. Ennen niin ujo miniä on oppinut pitämään puolensa ja toki se väleihin vaikuttaa kun en ole enää vietävissä...
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 21:11"]
Kaikkien kanssa ei vain voi tulla toimeen. Exäni anoppi oli mitä ihanin ja olin hänen kanssaan tekemisissä eron jälkeenkin.
[/quote]
Siis äitisi :)
Ei missään vaiheessa! Anoppi on aina tervetullut sukulainen.
Ei mun anoppi ainakaan ole inhottava. Kovin omanlaisensa, eikä meillä kovin käheiset välit ole. Mutta ihan hyvin voisi olla anopin kanssa läheiset ja lämpimät välitkin jos meillä olisi anopin kanssa enemmän yhteistä. Eli ei sekään mikään mahdoton ajatus olisi.
Kyllä se ensimmäisellä tapaamisella koitti olla ihmisiksi. Oli kyllä haukkunut minut selän takana sukulaisilleen sen jälkeen. Nyt tilanne on 20 vuoden jälkeen sellainen, että minä olen muuttunut, anoppi ei. Hän on oma veemäinen itsensä. Jaksoin 18 v kuunnella kaikenlaista hänen suustaan, mutta en jaksa enää. Olen tämän myös sanonut hänelle. Vastaus oli, että kaikkihan me vittumaisia akkojen loppujen lopuksi ollaan. Niin kai me sitten ollaan. Muiden kanssa minulla ei ole ongelmia.