Miten paljon työtä teit jotta löysit nykyisen miehesi?

Pärjäsin nuoruuden eliksiirillä. Junnuna tavattiin, 18v.

En tainnut tehdä yhtään työtä. Sinkkuna olin ollut kolme vuotta. Lapseni oli tuolloin kolme (exä päätti raskausaikana ettei hänestä olekaan leikkimään perhettä vaikka oli itsekin halunnut lapsen joten jäin totaaliyh:ksi).

No joo, tosiaan en tehnyt mitään. Mies oli tuttu ennestään. Muistan, että minulla oli lapsivapaa ilta pitkästä aikaa ja lempibändini esiintyi kaupungissa. En saanut seuraa sinne enkä halunnut lähteä yksinkään.

Kuinkas ollakaan (tuleva) anoppini istuskeli paikallisessa kuppilassa (minä olin siellä kahvilla) äitipuoleni kanssa ja he saivat minut lähtemään miehen kanssa keikalla. Hänellä kun oli yksi ylimääräinen lippu keikalle kun kaveri oli perunut menon.

Pari päivää myöhemmin tuli tekstari, että lähtisinkö treffeille (numeroita emme olleet vaihtaneet mutta mies oli saanut yhteiseltä tutultamme numeroni). Siitä se sitten lähti =)

Myöhemmin paljastui, että mies oli ollut ihastunut minuun jo viimeiset pari vuotta mutta ei ollut uskaltanut tehdä aloitetta koska pelkäsi pakkeja. Keikkailta hälvensi pelkoja kun osoitinkin kiinnostusta.

Pitkä sepustus, joka menee suurilta ohi aiheen mutta pikkuvikoja :D

En yhtään mitään, törmättiin sattumalta keskellä päivää, ei ollut meikin hiventäkään, siitä se lähti ja aviossa oltu jo aika kauan!

Ihan sikapaljon!

Pitkään kävin rimpsalla ja itseni tälläämiseen muutamana iltana viikossa meni aikaa, rahaa ja vaivaa.

Mutta kyllä kannatti. Hyvä mies löytyi.

5 vuotta ankaraa itsekasvatusta, että osasin valita toisella kierroksella paremmin. Tällä kertaa en valinut ulkonäön perusteella ja valinta onkin osoittautunut oikein hyväksi. Erilasiin henkisen kehityksen rientoihin paloi sekä rahaa että aikaa melko tavalla. Hyöty on kuitenkin ollut pysyvä ja auttanut myös muilla elämänalueilla.

Enpä tehnyt muuta kuin menin yökerhoon ja pyysin kivannäköistä miestä tanssimaan. 

Olin sinkkuna varaam kahdeksan vuotta (tietty jotkut saattais laskea jotkut parin kk:n tapailut seurusteluksia, joita siis tuona aikana oli). Sitten aloin yksi syksy treffailemaan vähän enemmän, kävin treffeillä ehkä viiden tyypin kanssa. Samoihin aikoihin laihdutin 14kg normaalipainon sisällä ja urheilin paljon. Alkutalvesta sitten tärppäsi. Laihduttaminen ei ollut merkittävä tekijä, miehen mielestä olin silloin liian laiha ja nyt olen lihonut 2/3 takaisin kuuden vuoden aikana

En mitään :) Seisoskelin bussipysäkillä, kun mies bongas mut ohi ajaneesta bussista.

Opiskelin seitsemän vuotta ja menin töihin kolmekymppisenä, töissä olin iloinen ja juttelin hölmöjä juttuja kahvitunnilla. Työkaveri uskalsi lähestyä pikkujouluissa ja nyt ollaan naimisissa ja kahden lapsen vanhemmat. Sitä ennen olin aina ns. haku päällä, vaikka jotain juttuja olikin. Ulkonäkö mulla on ok, kauniit kasvot. Tosin silloin oli muutama liikakilo, bmi joku 27, mutta ei haitannut miestä. Nyt bmi on 23 ja mies tykkää vartalostani enemmän, mutta pyöreys ei siis lievänä haitannut mitään.

Laitoin vanhanaikaisella, silloisella tietokoneellani treffi-ilmoituksen nettiin ja unohdin sen saman tien. Parin viikon kuluttua muistin sen ja unohtuneiden salasanojen metsästyksen jälkeen huomasin, että varteenotettavia  vastauksia oli monta. Tämä kolahti heti. 

Olin eronnut 7 vuotta aiemmin, ja minulla oli jonkinlainen "ystävä", jonka kanssa ei ollut tulevaisuutta. Eli en ollut ollut ns. Haku päällä ennen tuota ilmoitusta. Ilmoitus poiki ensin ystävyyden, joka kolmen kuukauden kuluttua vaihtui romanssiksi. Olemme olleet naimisissa 5 vuotta. Miestäni parempaa ei voi olla. Hieno käytös, hyvä koulutus, menestyvä oma yritys, fiksuin ja tasapainoisin tapaamani ihminen, hyvä ulkonäkö. Ja kohtelee minua kuin kuningatarta. :)

Luin pääsykokeisiin (mies löytyi yliopistolta) ja erosin edellisestä poikaystävästä (puoli vuotta ennen kuin tapasin mieheni). Juttelin iloisesti ja tein selväksi että olin kiinnostunut.

Tapasimme opiskelijoiden luontoretkellä, kummallakin päällä erinäisiä ulkoiluvaatteita ja kumisaappaat, mulla ei meikistä tietoakaan ja tukka varmaan ponnarilla.

Hyvä kysymys :)

Itse asiassa aika paljon töitä, toistakymmentä vuotta huonossa parisuhteessa itseä kasvattaen (ajattelin silloin vain, että olen ollut liian kauan sinkkuna ja pitää oppia kompromisseja - paskat, opin vaan alistumaan)

Ja sitten kun tajusin että olen oikeastaan ollut yksin koko sen suhteen ajan muutin omilleni. Pulleana, tavallisena keski-ikäisenä. Ja jonkun ajan kuluttua keksin kirjautua deittipalstalle. Parit huonot treffit, muutamat oharit - ja sitten se olikin siinä.

Sen kymmenen vuotta aiemmin olisin pitänyt tätä miestä tylsänä ja vähän arkisen näköisenä, mutta nyt näin sen läpi - kaikki aina kertoivat niistä aarteista joita netin kätköissä on, ja nyt minä voin kertoa saman tarinan!

Pusi, oma rakas!

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 01:53"]

siis kauanko olit sinkkuna ja mitä kaikkea teit miehen metsästyksen vuoksi?

Esim satsasitko vaatteisiin/meikkeihin, kuntosaliin tms, jotta näyttäisit paremmalta?

[/quote] En yhtään. Enkä todellakaan pyrkinyt muuttamana habitustani ollakseni jotenkin jollekin houkuttelevampi. Olin ollut kaksi vuotta "winkkuna", kun menin jälkimmäiseen 8(a toivottavasti viimeiseen) avioliittooni.

En usko "metsästykseen". Uskon kohtaamisiin ja hyvin hoidettuihin parisuhteisiin, jotka kestävät kunnes kuolema erottaa.

Kyllä mä aika paljon töitä tein. Olin ollut sinkku lähes kolme vuotta avioeron jälkeen, ja parisen vuotta kävin treffeillä erilaisten miesten kanssa.

Pidin muutaman kuukauden tauonkin treffien kanssa kun ne tyypit alkoivat olemaan niin outoja jo. Ja kun "palasin" deittailun pariin, näin nykyisen mieheni ilmoituksen joka oli lyhyt ja ytimekäs. Laitoin hänelle viestiä ja siitä se ajatus sitten lähti.

Nyt syksyllä 3 v yhdessä.

Mut mihinkään kuntosalijuttuihin sun muihin en oo lähtenyt, voin kyllä sanoa että se käy jo ihan työstä kun deittailee erilaisten miesten kanssa. Ja mä oon oikeasti ollut kahvilla kaikenlaisten miesten kanssa.