Lue keskustelun säännöt.
IS: Miksi ylipainosta ei saa puhua? Lääketieteen tohtori lataa suorat sanat vaietusta ongelmasta
01.08.2020 |
Lääketieteen tohtori TellervoSeppälän vuonna 2017 julkaistussa väitöskirjassa kävi ilmi, että 42 prosenttia potilaista oli sitä mieltä, etteivät elämäntavat tai ylipainosta puhuminen kuulu lääkärin vastaanotolle.
Asiasta mainitseminen koetaan usein hyökkäyksenä. Monet painonsa kanssa kamppailevat ajattelevat, etteivät he voi mitään asialle. Hyvin usein he kuitenkin syövät enemmän kuin kuluttavat. – Vastaanotolla käy hyvin usein ihmisiä, jotka ajattelevat että heidän jatkuvan lihomisensa taustalla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Monesti ihmiset tuntuvat vähän pettyneiltä, kun otetaan kokeet ja kaikki onkin kunnossa, Seppälä kuvaa ristiriitaista tilannetta.
Ylipainosta puhuminen on tabu myös palstalla ja johtaa yleensä ketjun poistoon. Sen sijaan täällä on jatkuvasti pitkiä keskusteluketjuja suklaista, roskaruoasta jne.
Kommentit (884)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni 1970-luvulla ei syöty pienempiä annoksia.
Silloin ruoka oli vielä perusruokaa ja se tehtiin kotona, ruoka-ajat olivat säännölliset ja ruokaa oli määrällisesti enemmän, koska se oli vähäkalorista ja kasvispainotteista. minäkin muistan että lautaset oli ihan kukkuroillaan ruokaa, mutta suurin osa siitä oli salaattia (esim. ainakin meillä raastesalaatteja oli "aina" pöydässä) ja lihaa oli vain pieni siivu, sitten pari perunaa. Se oli kasvisvoittoista ruokaa.
äitini oli tietoinen terveellisestä ruoasta, oli saanut monipuoliseen ruokaan kasvatuksen jo kotoaan. sitten oli vielä lounaan ja illallisenpäätteksi lähestulkoon aina jälkiruoka, käytännössä jotain marjakeittoa, kiisseliä tai pulla, jos oli leivottu lauantaina. meillä äiti ei lisännyt koskaan ruokaan sokeria, siis me söimme eitot ja kiisselitkin ilman sokeria. pullassa oli sokeria ja muistan vieläkin miten makealta se maistui ja yksi pulla riitti ihan hyvin siihen, että tuli ähky olo.
1980-luvulla alkoi ruoka muuttua enemmän lihapainotteiseksi. ja siellä loppupuolella alkoi yleistyä meilläpäin pizzat ja hampurilaiset ja grilliruoka
ns.roskaruokien annoskoot kyllä ovat kasvaneet vuosien yötä, esim. sipsipussit, karkkipussit.
Meillä kyllä syötiin paljon pienempiä määriä kuin nykyään. Esim sellainen tavallinen pyrex vuoka (2,3l?) riitti makaronilaatikkoa 4 hengelle 2 päiväksi. Nyt hädintuskin kolmelle 2 päiväksi.
Tosin itse olen edelleenkin pieniruokainen, mun annos on 1-2 kananmunan kokoista perunaa ja 3 lihapullaa. Päivän mittaan kaloreja tulee ruuasta vähän yli 1000 kcal. Tänään söin lisäksi mansikkakakkua joten kaloreita tuli 1250. Treenaan, liikun, teen fyysisiä hommia eikä väsytä yhtään. Kun ruuan koostumus on kohdallaan vähempikin riittää
Tämä on totta. Tyttöystäväni on lihonut suhteemme aikana reilusti ainakin 15 kiloa ja pääsyynä on valtavat annoskoot sekä jatkuva napostelu. Itse en ole lihonut kiloakaan. Hän mättää ruokaa lautaselle kuin tukkimies ja santsaa joka kerta. Jos syön keittoa lautasellisen, hän syö aina vähintään kaksi. Ja leipää. Ja jälkiruokaa. Ja sitten karkkeja. On lyhyt, ei liiku, valittaa kaikesta. Jos kannustaa liikkumaan, loukkaantuu syvästi. Jos ehdottaa pienempiä lautasia, loukkaantuu syvästi. On selkeästi ylipainoinen ja todella huonokuntoinen, mutta terveys ei kiinnosta. Loukkaantuu syvästi, yrittipä kannustaa mihin tahansa terveellisiin valintoihin. Olen kyllästynyt. Mikään ei auta, sillä mitään ei halua tehdä. Selitys on aina, että ihminen muuttuu, hyväksy se. Olen surullinen tilanteesta, en voi tehdä mitään enkä kannustaa mitenkään. Tilanne on mennyt huonommaksi kehopositiivisuuskampanjoiden myötä. Lihavuus on tabu.
Kuulostat jotenkin ärsyttävältä valmentajalta. Jos käytät yhtään alkoholia (oletettavasti et tupakoi etkä käytä nuuskaa, koska muuten koko hommasi on hurskastelua), yritä tehdä diili, että itse olet tipaton kun tyttöystävä terveennyttää elintapojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen kommentti vielä kuinka yhteiskunta on muuttunut. Mummini kertoi että hänen koulussaan (alakoulu-aikoina) jumppaa oli joka päivä iltapäivisin. Kun itse aloitin koulun 90-luvulla, sitä oli enää kerran viikossa. Ainakaan tuo koulujumppa ei riitä enää täyttämään yhdenkään lapsen liikunnantarvetta.
Työpaikkaruokailu kiinnostaa itseäni eniten koska sen piirissä on niin suuri osa aikuisista. Olin yhden kesän töissä Salon Nokialla. Siellä työpaikkaruokalassa yllätyin kun ruokalautaset olivat semmoisia ison pizzalautasen kokoisia. Suurin osa työntekijöistä oli miehiä ja lappasivat lautaset täyteen kermaperunaa ja lihaa. Itse tiedostin ettei tuo koko ollut normaali, mutta jos olisi mennyt jonossa ja seurannut vaan edellistä niin olisi varmasti onnistunut tuon kesänkin aikana lihomaan kiloja!
Lautasista vielä sen verran että kerään vanhoja Arabian sarjoja. Joistain malleista on vaikea saada täydennystä kun lautaskokoja on vuosien aikana muutettu isommiksi. Esimerkiksi Arctica sarjan normaalia ruokalautasta ei enää tehdä sillä koolla kun lapsuudessani (minulla on lapsuuskotini lautaset), vaan nykyinen koko on halkaisijaltaan 3cm isompi... Tämäkin hämää varmaan ihmisiä jos on tottunut täyttämään lautasen vaikkapa lautasmallin mukaan.
olisin lapsena tehnyt harakirin, jos olisiollutkoululiikunta joka päivä. tämä sen vuoksi, että liikunnanopettajamme oli kuin n a t s i ja koululiikunta oli pakkopullaliikunta, ei käytetyt yhtään hyväksi lapsen omaa sisäistä intoa liikku. Pinnasin lähes kaikki koululiikuntatuntimme ja liikuin vain silloin kun opettaja katsoi. Silti olin kovakuntoinen ja kova liikkumaan, olin vapaa-ajalla jatkuvasti liikkumassa. isoisäni oli kilpaurheilija eräässä kestävyyslajissa, joten usein hänen kanssaan ja tein jo lapsena poikien treenejä ja nuorena sitten miesten treenejä. Muistan koululiikunnasta vain sen miten vihasin tyttöjen liikuntatunteja hernepussitreeneineen (opettajan mielestä tyttöjen piti osata kulkea täydellisessä ryhdissä) ja kaikkine saamarin nauhanheilutusjumppineen. tykkäsin treenata ukin kanssa, koska ukki kannusti minua koko ajan kehittymään ja toitotti ettei tyttöjen tarvitse opetella sipsuttelemaan koko elämäänsä, pitää löytää se kohta missä juuri oma keho toimii optimaalisimmin. ukkini sai sitten vielä joskus yhdeksänkymppisenä näyttää nuoremmilleen miten papparainen edelleen voittaa nuoret kollit leuanvedossa.
Koska liikunnanopettajille ei ole soveltuvuustestejä, ja kouluissa ei tahdota puuttua esimerkiksi kiusaamiseen ja erottaa kiusaajia koulusta, minusta koululiikunta tulisi kieltää kokonaan, koska siellä tuhotan monen lapsen psyyke.
Sen sijaan voisi kodin ja koulun yhteistyötä tässä asiassa parantaa ja oppilas voisi vaikka liikkua vanhempiensa kanssa tai jos jo harrastaa jtain liikuntaa, voisi saada liikkuntasuorituksista merkinnät valmentajiltaan.
En jaksanut lukea ihan kaikki kommentteja mutta henkilökohtaisesti ei siihen liikkumiseen ja painonhallintaan "yhteiskunnan rahallista tukea" tai ylimääräistä vapaa-aikaa työnantajalta tarvitse.
Itse olen keski-ikäinen mies ja teen konttorityötä, hyvä ruoka maistuu ja samoin välillä hyvä viinikin puhumatta muutaman kerran viikossa saunaoluesta.
Minulla jatkuva, jopa pävittäinen liikunta on ainoa tapa pitää paino kurissa joten kyllä sen tunnin tai kaksi saan päivässä otettua vaikka mistä siihen. Välillä aamuisin, välillä iltaisin ja pidemmät lenkit viikonloppuisin.
Harrastan kävelyä, sauvakävelyä, pyöräily ja nykyään kun on paljon ulkotreenipaikkoja niin ei juurikaan tule salilla käytyä vaan käytän ulkotreenipaikkoja.
Jos en tekisi mitään niin paino nousisi nopeasti mutta sen lisäksi liikunnasta ja ulkoilusta saa myös sitä hengen ravintoa eli voin henkisesti paremmin. Positiivisena tulee mukaan automaattisesti se että alkaa hieman miettiä mitä sinne suuhunsa laittaa (tarkoitan ruuan ja raaka-aineiden laatua).
Jotain rahaa urheilu- ja liikunta välineisiin menee mutta ne vaatteet, jalkineet, fillari jne eivät ole muutamien viikkojen investointeja jos ei osta halvinta, kyllä niitä käyttää pidempään.
Eli kyllä liikkumiseen Suomessa on kaikilla mahdollisuudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni 1970-luvulla ei syöty pienempiä annoksia.
Silloin ruoka oli vielä perusruokaa ja se tehtiin kotona, ruoka-ajat olivat säännölliset ja ruokaa oli määrällisesti enemmän, koska se oli vähäkalorista ja kasvispainotteista. minäkin muistan että lautaset oli ihan kukkuroillaan ruokaa, mutta suurin osa siitä oli salaattia (esim. ainakin meillä raastesalaatteja oli "aina" pöydässä) ja lihaa oli vain pieni siivu, sitten pari perunaa. Se oli kasvisvoittoista ruokaa.
äitini oli tietoinen terveellisestä ruoasta, oli saanut monipuoliseen ruokaan kasvatuksen jo kotoaan. sitten oli vielä lounaan ja illallisenpäätteksi lähestulkoon aina jälkiruoka, käytännössä jotain marjakeittoa, kiisseliä tai pulla, jos oli leivottu lauantaina. meillä äiti ei lisännyt koskaan ruokaan sokeria, siis me söimme eitot ja kiisselitkin ilman sokeria. pullassa oli sokeria ja muistan vieläkin miten makealta se maistui ja yksi pulla riitti ihan hyvin siihen, että tuli ähky olo.
1980-luvulla alkoi ruoka muuttua enemmän lihapainotteiseksi. ja siellä loppupuolella alkoi yleistyä meilläpäin pizzat ja hampurilaiset ja grilliruoka
ns.roskaruokien annoskoot kyllä ovat kasvaneet vuosien yötä, esim. sipsipussit, karkkipussit.
Meillä kyllä syötiin paljon pienempiä määriä kuin nykyään. Esim sellainen tavallinen pyrex vuoka (2,3l?) riitti makaronilaatikkoa 4 hengelle 2 päiväksi. Nyt hädintuskin kolmelle 2 päiväksi.
Tosin itse olen edelleenkin pieniruokainen, mun annos on 1-2 kananmunan kokoista perunaa ja 3 lihapullaa. Päivän mittaan kaloreja tulee ruuasta vähän yli 1000 kcal. Tänään söin lisäksi mansikkakakkua joten kaloreita tuli 1250. Treenaan, liikun, teen fyysisiä hommia eikä väsytä yhtään. Kun ruuan koostumus on kohdallaan vähempikin riittää
Tämä on totta. Tyttöystäväni on lihonut suhteemme aikana reilusti ainakin 15 kiloa ja pääsyynä on valtavat annoskoot sekä jatkuva napostelu. Itse en ole lihonut kiloakaan. Hän mättää ruokaa lautaselle kuin tukkimies ja santsaa joka kerta. Jos syön keittoa lautasellisen, hän syö aina vähintään kaksi. Ja leipää. Ja jälkiruokaa. Ja sitten karkkeja. On lyhyt, ei liiku, valittaa kaikesta. Jos kannustaa liikkumaan, loukkaantuu syvästi. Jos ehdottaa pienempiä lautasia, loukkaantuu syvästi. On selkeästi ylipainoinen ja todella huonokuntoinen, mutta terveys ei kiinnosta. Loukkaantuu syvästi, yrittipä kannustaa mihin tahansa terveellisiin valintoihin. Olen kyllästynyt. Mikään ei auta, sillä mitään ei halua tehdä. Selitys on aina, että ihminen muuttuu, hyväksy se. Olen surullinen tilanteesta, en voi tehdä mitään enkä kannustaa mitenkään. Tilanne on mennyt huonommaksi kehopositiivisuuskampanjoiden myötä. Lihavuus on tabu.
Kuulostat jotenkin ärsyttävältä valmentajalta. Jos käytät yhtään alkoholia (oletettavasti et tupakoi etkä käytä nuuskaa, koska muuten koko hommasi on hurskastelua), yritä tehdä diili, että itse olet tipaton kun tyttöystävä terveennyttää elintapojaan.
tyypillinen naisen kommentti, tuo tarkoittaa että jos yks ei saa herkutella niin sitte ei saa kukaan muukaan, ei nekään joille se ei ole ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni 1970-luvulla ei syöty pienempiä annoksia.
Silloin ruoka oli vielä perusruokaa ja se tehtiin kotona, ruoka-ajat olivat säännölliset ja ruokaa oli määrällisesti enemmän, koska se oli vähäkalorista ja kasvispainotteista. minäkin muistan että lautaset oli ihan kukkuroillaan ruokaa, mutta suurin osa siitä oli salaattia (esim. ainakin meillä raastesalaatteja oli "aina" pöydässä) ja lihaa oli vain pieni siivu, sitten pari perunaa. Se oli kasvisvoittoista ruokaa.
äitini oli tietoinen terveellisestä ruoasta, oli saanut monipuoliseen ruokaan kasvatuksen jo kotoaan. sitten oli vielä lounaan ja illallisenpäätteksi lähestulkoon aina jälkiruoka, käytännössä jotain marjakeittoa, kiisseliä tai pulla, jos oli leivottu lauantaina. meillä äiti ei lisännyt koskaan ruokaan sokeria, siis me söimme eitot ja kiisselitkin ilman sokeria. pullassa oli sokeria ja muistan vieläkin miten makealta se maistui ja yksi pulla riitti ihan hyvin siihen, että tuli ähky olo.
1980-luvulla alkoi ruoka muuttua enemmän lihapainotteiseksi. ja siellä loppupuolella alkoi yleistyä meilläpäin pizzat ja hampurilaiset ja grilliruoka
ns.roskaruokien annoskoot kyllä ovat kasvaneet vuosien yötä, esim. sipsipussit, karkkipussit.
Meillä kyllä syötiin paljon pienempiä määriä kuin nykyään. Esim sellainen tavallinen pyrex vuoka (2,3l?) riitti makaronilaatikkoa 4 hengelle 2 päiväksi. Nyt hädintuskin kolmelle 2 päiväksi.
Tosin itse olen edelleenkin pieniruokainen, mun annos on 1-2 kananmunan kokoista perunaa ja 3 lihapullaa. Päivän mittaan kaloreja tulee ruuasta vähän yli 1000 kcal. Tänään söin lisäksi mansikkakakkua joten kaloreita tuli 1250. Treenaan, liikun, teen fyysisiä hommia eikä väsytä yhtään. Kun ruuan koostumus on kohdallaan vähempikin riittää
Tämä on totta. Tyttöystäväni on lihonut suhteemme aikana reilusti ainakin 15 kiloa ja pääsyynä on valtavat annoskoot sekä jatkuva napostelu. Itse en ole lihonut kiloakaan. Hän mättää ruokaa lautaselle kuin tukkimies ja santsaa joka kerta. Jos syön keittoa lautasellisen, hän syö aina vähintään kaksi. Ja leipää. Ja jälkiruokaa. Ja sitten karkkeja. On lyhyt, ei liiku, valittaa kaikesta. Jos kannustaa liikkumaan, loukkaantuu syvästi. Jos ehdottaa pienempiä lautasia, loukkaantuu syvästi. On selkeästi ylipainoinen ja todella huonokuntoinen, mutta terveys ei kiinnosta. Loukkaantuu syvästi, yrittipä kannustaa mihin tahansa terveellisiin valintoihin. Olen kyllästynyt. Mikään ei auta, sillä mitään ei halua tehdä. Selitys on aina, että ihminen muuttuu, hyväksy se. Olen surullinen tilanteesta, en voi tehdä mitään enkä kannustaa mitenkään. Tilanne on mennyt huonommaksi kehopositiivisuuskampanjoiden myötä. Lihavuus on tabu.
Kuulostat jotenkin ärsyttävältä valmentajalta. Jos käytät yhtään alkoholia (oletettavasti et tupakoi etkä käytä nuuskaa, koska muuten koko hommasi on hurskastelua), yritä tehdä diili, että itse olet tipaton kun tyttöystävä terveennyttää elintapojaan.
tyypillinen naisen kommentti, tuo tarkoittaa että jos yks ei saa herkutella niin sitte ei saa kukaan muukaan, ei nekään joille se ei ole ongelma.
Jos alkaa perheessä terveysnatsiksi, ei ole kohtuutonta odottaa, että elää kuten opettaa. Perheen terveysnatseja vihataan muutenkin. Innostava motivaattori ja trendsetteri saa paremman hoitovasteen.
naisesi syö enemmän soppaa kuin sinä, koska on seksuaalisesti turhautunut kanssasi eikä kehtaa sitä sanoa eikä voi sen vuoksi myöskään lopettaa suhdetta, koska alkaisit kyselemään miksi ja sitten hänen pitäisi kertoa totuus ettet riitä hänelle seksuaalisesti. case closed.
voi syödä myös siksi, että on huomannut, että kyttääät koko ajan hänen tekemisiään ja haluaa näpäyttää sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parempi, että ehdotat naisellesi, että jos hän ottaisi itselleen sivusuhteen. sitten näet kun naisesi alkaa laihtua, kukoistaa ja olla onnellinen.
Sehän menee niin että jos yhdellä naisella ei ole hauskaa,niin sen pitää pilata muidenkin hauskuus sitten.
Kun nainen laihduttaa niin silloin pitää koko kylän laihduttaa ja tukea kaikin tavoin .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
naisesi syö enemmän soppaa kuin sinä, koska on seksuaalisesti turhautunut kanssasi eikä kehtaa sitä sanoa eikä voi sen vuoksi myöskään lopettaa suhdetta, koska alkaisit kyselemään miksi ja sitten hänen pitäisi kertoa totuus ettet riitä hänelle seksuaalisesti. case closed.
voi syödä myös siksi, että on huomannut, että kyttääät koko ajan hänen tekemisiään ja haluaa näpäyttää sinulle.
Hienosti joku lihava nainen loukkaantui kun puoliso on huolissaan naisensa terveydestä :,D voi että.. sääliksi käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
naisesi syö enemmän soppaa kuin sinä, koska on seksuaalisesti turhautunut kanssasi eikä kehtaa sitä sanoa eikä voi sen vuoksi myöskään lopettaa suhdetta, koska alkaisit kyselemään miksi ja sitten hänen pitäisi kertoa totuus ettet riitä hänelle seksuaalisesti. case closed.
voi syödä myös siksi, että on huomannut, että kyttääät koko ajan hänen tekemisiään ja haluaa näpäyttää sinulle.
Hienosti joku lihava nainen loukkaantui kun puoliso on huolissaan naisensa terveydestä :,D voi että.. sääliksi käy.
Siis joku lihava nainen loukkaantui minun viestistäni? Ei kai... minä pidän pehmeämmistä naisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut mikään yllätys että se eilinen takapuoli-taiteilija on lihava nainen.
Joku pakkomielle heillä tunkea kilojaan mediaan joka päivä.
Kun katsoo noita hengenvaarallisesti lihava-ohjelmiakin, niin kyllä siellä ihmiset jakaantuu niihin, joille saa sanoa asioista niin kuin ne ovat ja toisaalta niihin, jotka ovat kuin pienet lapset: eivät kanna omaa vastuutaan, kiukuttelevat ja suuttuvat, kun heiltä vaaditaan itseltään(kin) jotain.
Selvää on kumpi ryhmä menestyy paremmin tavoitteessaan, jollei radikaalia asenteen muutosta tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainut mikä kelpaa laihdutukseen on kuntosali? Meidän töissä huomaa sen, että minä ja kaks muuta kävellään rappusia. Kaikki muut menee hissillä ihan kerroksen välin. Arkiaktiivisuus kunniaan.
Tuhlaat työaikaa ja energiaasi portaiden kiipeilyyn?
On sanonta,että se on korvien välistä kiinni pystyykö laihduttaa.Mun täytyy sanoa omalla kohdallani on.Vaikka ylipainoa reilu 5 kg mikä näkyy kaikki vyötäröllä.Nyt ruvennut katsoo mitä suuhuni laitan.Ei helvetti niitä herkkuja kukaan mun suuhun laita.En halua alkaa syömään mitään kolesteroli lääkkeittä jos ruokavaliolla pystyn vaikuttaa terveyteeni.Täytyy sanoa on mukavampi olo kun ei turvota ym.Vielä on matkaa ja treenaaminen sujuu kivasti.
Vierailija kirjoitti:
parempi, että ehdotat naisellesi, että jos hän ottaisi itselleen sivusuhteen. sitten näet kun naisesi alkaa laihtua, kukoistaa ja olla onnellinen.
Voi hyvänen aika näitä defenssejä...
Vierailija kirjoitti:
Pitää puhua! Minua katsoi vanhempi lääkäri vakavasti silmiin talvella ja sanoi, että oman itsesi vuoksi sinun pitäisi saada ainakin 5 kg pois. Realistinen tavoite tämän vuoden sisällä on 10 kg laihdutus. Voisitko edes yrittää?
Jotenkin se vaan herätti. Olin jo kolme vuotta tuskaillut painon kanssa, joka vaan nousi ja nousi, mutta tuntui ylivoimaiselta tehdä mitään asialle.
Nyt olen laihduttanut talvesta noin 15 kg. Tavoite on ensi kesään mennessä laihduttaa toiset 15 kg. Sille lääkärille aion laittaa kiitoskortin.
Suosittelen, että laitat. Varmaan saa niin paljon paskaa niskaansa, että uskaltaa sanoa noin ääneen, niin varmaan kiitos on paikallaan! Ja sinulle onnittelut urakastasi
Laiha akka tuo tohtori. Syököhän tuo raukka edes mitään? Luulisi että tuolla on rahaa edes ruokaan. Vai onko niin saita että laittaa ruokarahatkin säästöön?
T. Normaalipainoinen oikeasti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut mikä kelpaa laihdutukseen on kuntosali? Meidän töissä huomaa sen, että minä ja kaks muuta kävellään rappusia. Kaikki muut menee hissillä ihan kerroksen välin. Arkiaktiivisuus kunniaan.
Tuhlaat työaikaa ja energiaasi portaiden kiipeilyyn?
Kerroksen väki hissillä menee varmaan hitaammin ku kävelleen :D
Sitäpaitsi, työtehossa varmaan voittavat! Se niistä "tuhlailuista"..
Ohis, hyötyliikkuja
Emmentalissa on propionibacterium freudenreichii -probioottia.