Lue keskustelun säännöt.
IS: Miksi ylipainosta ei saa puhua? Lääketieteen tohtori lataa suorat sanat vaietusta ongelmasta
01.08.2020 |
Lääketieteen tohtori TellervoSeppälän vuonna 2017 julkaistussa väitöskirjassa kävi ilmi, että 42 prosenttia potilaista oli sitä mieltä, etteivät elämäntavat tai ylipainosta puhuminen kuulu lääkärin vastaanotolle.
Asiasta mainitseminen koetaan usein hyökkäyksenä. Monet painonsa kanssa kamppailevat ajattelevat, etteivät he voi mitään asialle. Hyvin usein he kuitenkin syövät enemmän kuin kuluttavat. – Vastaanotolla käy hyvin usein ihmisiä, jotka ajattelevat että heidän jatkuvan lihomisensa taustalla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Monesti ihmiset tuntuvat vähän pettyneiltä, kun otetaan kokeet ja kaikki onkin kunnossa, Seppälä kuvaa ristiriitaista tilannetta.
Ylipainosta puhuminen on tabu myös palstalla ja johtaa yleensä ketjun poistoon. Sen sijaan täällä on jatkuvasti pitkiä keskusteluketjuja suklaista, roskaruoasta jne.
Kommentit (884)
Vierailija kirjoitti:
Ylipainosta pitää voida puhua, kyllä siitä olen samaa mieltä. Ongelmaksi muodostuu vain se, että siitä tehdään helppo syntipukki kaikkiin vaivoihin liittyen. Ihottumaa? Laihduta! Laihduta! Masennus? Laihduta! Sisäänpäin kasvanut varpaankynsi? Laihduta!
Olen aika paljon kuullut tätä että monia vaivoja ei ylipainoisilta haluta tutkia, koska ne mielellään luetaan vain ylipainosta johtuviksi. Toki asia erikseen nämä "50kg ylipainoa ja lääkäri kehtasi väittää sen olevan syy polvikipuun!" Pitäisi löytää se kultainen keskitie.
Joskus se iho-ongelma tai masennus voi johtua myös elämäntavoista, yllättäen tulee vaivoja jos ei huolehdi itsestään. Naisethan ne alkuperäisen jutun mukaan loukkaantuvat, kyllä lääkärin pitää mielestäni asiallisesti ottaa ylipaino puheeksi, aivan kuten jos havaittavissa selkeä alipaino, alkoholiongelma jne. Monilla voi olla myös epätyypillinen syömishäiriö. Miksi suuttua jos lääkäri sanoo että on ylipainoinen ja asiaan pitäisi löytyä syitä ja ratkaisuja? Potilaan etuahan siinä vain ajetaan, ettei tulisi sairauksia ennen aikojaan kun kuvitellaan ettei ne itseä koske.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin ensimmäiset 3 riviä aloituksesta ja pysähdyin. Miten ei voi elämäntavat kuulua lääkärin vastaanotolle? Jos olisin lääkäri toteaisin että mitä sitten teette täällä. ULOS.
Pahintahan on, että nuorten lihavuus on yleistynyt. Lihavuuden seuraukset, kuten esimerkiksi nivelrikko vain 30-vuotiaana ei tiedä todellakaan hyvää elämänlaadulle, puhumattakaan esimerkiksi rasvamaksasta.
No siis ihan oikeasti joku melkein kaksi kertaa normaalipainon tulee vastaanotolle ja valittaa terveydestään. Mitä teidän mielestänne sitten pitäisi sanoa? "No ota vitamiinejä... lupaan oman kaulani kautta että auttaa kaikkeen." Hä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaa kun yhteiskunta tulee vastaan esim. mahdollistamalla kaikille hyvät lenkkarit vaikka verovähennyksen tai liikuntatukiavustusten avulla, tarjoamalla hyvin halpaa ohjattua kuntosaliharjoittelua myös muille kuin eläkeläisille, laskemalla terveellisen ruoan ALVia ja korottamalla epäterveellisen ruoan verotusta, sekä vaatimalla kaikilta työnantajilta ajantasalla olevaa työhyvinvointisuunnitelmaa, jossa huomiodaan liikuntamahdollisuudet työajalla, ja tarjoamalla enemmän matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita, niin voidaan ruveta aidosti keskustelemaan siitä, miksi jotkut eivät siltikään laihdu.
Huutonaurua. Jopa toimeentulotuella saa hyvät lenkkarit ostettua kunhan ei vaan käytä kaikkia rahoja kaljaan ja roskaruokaan
Joo. Toimeentulotuella saa ihan hyvät lenkkarit, jos jättää ruokaa ostamatta.
Et tosin kommentoinut mitenkään kirjoittajan muita ehdotuksia? Esim ohjattu kuntosaliharjoittelu on kaikkea muuta kuin edullista. Pitäisikö ihmisen olla esim kuukausittain viikko syömättä, että on varaa käydä ohjatussa saliharjoittelussa?
-eri
Ohjattua kuntosaliharjoittelua ei todellakaan tarvita painonhallintaan. Normaali kävely tms kelpaa ihan hyvin liikunnaksi. Ruokavalio on se avainsana ja siinä nimenomaan järkevät annoskoot. Jotkut pienet naisevat syövän samanlaisia annoksia kuin teinipojat tai isokokoiset miehet, joilla jo perusaineenvaihdunta on ihan eri luokkaa.
Loppujen lopuksi laihtuminen ei ole vaikeaa, jos vain tunnustaa, että mitään poppakonstia ei ole, pitää vain syödä vähemmän. Olen tämän itse kokenut. Ja voitte uskoa, että vuosia meni lihavasta nuoruudesta laihdutteluun ja kaikenlaisiin höpödieettien kokeiluun ja pettymyksiin kun paino palasi ennätysvauhtia ja nousi aina vain korkeammalle. Laihduttaesa kilpikonna voittaa jäniksen, hitaasti hyvä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpompaa kuin laihdutus on se ettei päästä itseään lihomaan.
Tuohon sopii kilpirauhasongelmat.
No siihen sopii myös jos tippuu 200kg kivi päälle, sitte painee +200kg.
Meinaatko oikeasti että jokaisella lihavalla on tuo kilppari ja hoito täysin epätasapainossa ja että heillä on ruokavalio täysin kunnossa ja urheilevat säännöllisesti?
Kyllä ne kilot tulee siitä mitä kaupasta kannetaan kotiin.
Ehkä se ei satu niin paljoa, jos päälle tippuu hyöheniä samalla voimalla
Vierailija kirjoitti:
No siis ihan oikeasti joku melkein kaksi kertaa normaalipainon tulee vastaanotolle ja valittaa terveydestään. Mitä teidän mielestänne sitten pitäisi sanoa? "No ota vitamiinejä... lupaan oman kaulani kautta että auttaa kaikkeen." Hä?
No kyllähän se tulon syy aika olennaisesti vaikuttaa siihen mitä lääkäri sanoo. Jos poskessa on haava joka pitää tikata niin tarviiko siinä ensin pitää tunnin palopuhe lihavuudesta ja sitten vasta tikata vai olisko järkevämpää ensin tikata se haava ja sitten kysäistä että josko varattais aika yleiseen terveystarkastukseen ja juteltais terveydestä. Sen seuraavan päivystyspotilaankin tarvis odotella vähän vähemmän aikaa oman akuutin vaivansa kanssa. Vai onko se tosiaan niin että lääkärin tulee ihan joka kerta puuttua lihavuuteen vai voisko käyttää sitä omaa pelisilmää. Ja tosiaan varata se oma aika tälle läskisaarnalle. Jolloin olis aikaa yhdessä miettiä miten asiaa alettais hoitamaan. Se että ohimennen sanoo, että oot muuten lihava ja jotain tarttis tehdä ei vielä kovin pitkälle kanna. Ongelmana on juur se, että lääkärit kyllä huomauttelee. Mitään muuta ei sitten tehdäkään. Mitään apua ei oikeasti ole saatavilla. Harvat vaivat ja sairaudet pelkällä huomauttelulla paranee. Ja kun tätä huomauttelua kritisoit niin sitten lääkärit itkee, että kun ei saa ylipainoon puuttua. Saa puuttua, mutta puutu asiallisesti ja niin että potilaskin siitä ihan oikeasti hyötyy. Turha lätinä on turhaa lätinää. Jos muuta annettavaa ei ole niin sitten kannattaa olla ihan hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuntosalit ovat kalliita, samoin terveellinen ruoka. Oletteko ikinä katsoneet avokadon hintoja?
Olipa surkea tekosyy. On olemassa paljon ilmaisia / halpoja liikuntamuotoja (esim lenkkeily, pyöräily, youtuben jumppa- ja reenivideot) eikä tarvitse syödä juuri avokadoja elääkseen terveellisesti. Monet kasvikset sekä esim. riisi ja pavut on edullisimpia ruokia mitä löytyy (+sisältää paljon ravintoa). Ei terveellisen ruoan tarvitse olla kallista.
riisissä on arseenia, sitä ei pitäisi syödä kuin korkeintaan kerran viikossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaa kun yhteiskunta tulee vastaan esim. mahdollistamalla kaikille hyvät lenkkarit vaikka verovähennyksen tai liikuntatukiavustusten avulla, tarjoamalla hyvin halpaa ohjattua kuntosaliharjoittelua myös muille kuin eläkeläisille, laskemalla terveellisen ruoan ALVia ja korottamalla epäterveellisen ruoan verotusta, sekä vaatimalla kaikilta työnantajilta ajantasalla olevaa työhyvinvointisuunnitelmaa, jossa huomiodaan liikuntamahdollisuudet työajalla, ja tarjoamalla enemmän matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita, niin voidaan ruveta aidosti keskustelemaan siitä, miksi jotkut eivät siltikään laihdu.
Huutonaurua. Jopa toimeentulotuella saa hyvät lenkkarit ostettua kunhan ei vaan käytä kaikkia rahoja kaljaan ja roskaruokaan
Joo. Toimeentulotuella saa ihan hyvät lenkkarit, jos jättää ruokaa ostamatta.
Et tosin kommentoinut mitenkään kirjoittajan muita ehdotuksia? Esim ohjattu kuntosaliharjoittelu on kaikkea muuta kuin edullista. Pitäisikö ihmisen olla esim kuukausittain viikko syömättä, että on varaa käydä ohjatussa saliharjoittelussa?
-eri
YouTube on täynnä ilmaista ohjattua liikuntaa. Ennen sinne salille menoa tai sitä korvaamaan voi harjoitella todella tehokkaasti, ihan vaan sillä oman kehon painolla katsomalla noita videoita. On sekä ennen ja jälkeen videoita ihmistä ja treeneistä. Yksi suosituimmista on Chloe Ting, mutta on kymmeniä muita mistä valita. On painoilla ja ilman. On haasteita ja johonkin kehon osaan keskittyviä. On painonpudotukseen, kehonmuokkaukseen tai lihasten kasvattamiseen erikoistuneita videoita. Joten tuon ohjatun liikkunnan hinta on vain tekosyy. Koska sitä on saatavilla ihan ilmaisesti vaikka kuinka paljon.
Ja mikä parasta, kotona voit jopa treenata ihan ilman kenkiä, vaikka paljasjaloin jollei sukkiin ole varaa. Jopa alusvaatteisillaan, jos treenivaatteita ei ole. Niin ja noita videoita on jopa tehty heille, jotka treenaavat kerrostalossa. Hypyt on jätetty pois.
Otat sieltä jonkun 21 päivän haasteen ja seuraat sitä ja sen jälkeen tule kertomaan vieläkö tarvitset kuntosalin ohjattua liikuntaa?
Ja kyllä ne Lidlin 13€ lenkkarit ovat ihan tarpeeksi hyvät, että niillä voi tehdä sen päivittäisen kävelylenkin. Sen kun voi tehdä jopa farkuissa ja vaikka tavis kengissä, jos muuhun ei ole varaa.Ai ne samat Lidlin lenkkarit, jotka myytiin heti loppuun ja joista kiskotaan moninkertaisia hintoja?
Sulla ei taida muutenkaan olla minkäänlaista käsitystä millaisia ongelmia ja suoranaisia kipuja reilusti ylipainoinen saa, jos lähtee vaikka vain kävelylenkille vääränlaisilla kengillä?
Mutta jospa palataan asiaan sitten, kun otat itse ensin haasteen vastaan ja lihotat itseäsi 20-30kg, pidät painoa yllä tarpeeksi pitkään eli olet esim vuoden tekemättä mitään ja sitten yrität laihduttaa noilla omilla opeillasi.
Toki vuosi on hieman lyhyt aika, mutta kyllä se jo suuntaa antaa.
Mitä ihmettä luulet sen ohjatun liikunnan olevan siellä kuntosalilla? Ihan samaa, kuin joku beginners ohjelma YouTubessa. Ihan sama. Joten jos et kykene niihin, et kykene kyllä kuntosalillakaan.
Ja kai sinulla nyt jotkut kengät on, mitkä jalassa voit ensin kävellä puoli tuntia ja siitä sitten pidentää sitä lenkkiä? Ja ehkä Lidl lenkkarit jää saamatta, koska ei aamulla ehdi kauppaan, mutta noita alennusmyyntejä on kahdet joka vuosi ja hyviä kenkiä halvalla on saatavissa sekä netissä, että kaupoissa.
Kuten sanoin, niin jostain syystä noita muutosvideoita on tarjolla vaikka kuinka paljon. Paljon suuremmista lähtökohdista alottaneista kuin 20-30kg liikaa ja niin vaan vetävät noita treenejä ja laihtuvat. Ja uskon, että niitä tekemällä laihtuisin minäkin. Mutta vain tekemällä, en selittämällä.
Kukaan ei sano, että lähde kipua aiheuttavissa kengissä, mutta ihan peruskävelykengätkin käy jos lenkkareita ei ole. Luulen, että jopa crocseissakin saa puolituntia käveltyä, jos halua on. Ja jos ja kun olet työttömyystoimeentulolla, niin ensikerralla kun niitä halpoja lenkkareita tulee myyntiin, niin heti aamusta sinne oven taakse jonoon ja sinäkin saat sellaiset. Noita lenkkareita tulee myyntiin varmasti kerran kuussa.
Ei, enkä tarkoittanut noita Lidlin mainoslenkkareita, vaan ihan heidän urheilumalliston lenkkareita.
Vierailija kirjoitti:
riisissä on arseenia, sitä ei pitäisi syödä kuin korkeintaan kerran viikossa
No, eipä sitä tarvitse syödä kuin kerran viikossa. Voi myös syödä papuja, kaalia, perunaa, porkkanaa, kesäkurpitsaa, pastaa, herneitä, lanttua, ohraa, maissia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sairauksia mihin tarvitaan lääkitystä,mutta painonpudotuksella on iso merkitys ja siinä kun onnituu voi päästä lääkkeistä eroon.On haastellista toisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis ihan oikeasti joku melkein kaksi kertaa normaalipainon tulee vastaanotolle ja valittaa terveydestään. Mitä teidän mielestänne sitten pitäisi sanoa? "No ota vitamiinejä... lupaan oman kaulani kautta että auttaa kaikkeen." Hä?
No kyllähän se tulon syy aika olennaisesti vaikuttaa siihen mitä lääkäri sanoo. Jos poskessa on haava joka pitää tikata niin tarviiko siinä ensin pitää tunnin palopuhe lihavuudesta ja sitten vasta tikata vai olisko järkevämpää ensin tikata se haava ja sitten kysäistä että josko varattais aika yleiseen terveystarkastukseen ja juteltais terveydestä. Sen seuraavan päivystyspotilaankin tarvis odotella vähän vähemmän aikaa oman akuutin vaivansa kanssa. Vai onko se tosiaan niin että lääkärin tulee ihan joka kerta puuttua lihavuuteen vai voisko käyttää sitä omaa pelisilmää. Ja tosiaan varata se oma aika tälle läskisaarnalle. Jolloin olis aikaa yhdessä miettiä miten asiaa alettais hoitamaan. Se että ohimennen sanoo, että oot muuten lihava ja jotain tarttis tehdä ei vielä kovin pitkälle kanna. Ongelmana on juur se, että lääkärit kyllä huomauttelee. Mitään muuta ei sitten tehdäkään. Mitään apua ei oikeasti ole saatavilla. Harvat vaivat ja sairaudet pelkällä huomauttelulla paranee. Ja kun tätä huomauttelua kritisoit niin sitten lääkärit itkee, että kun ei saa ylipainoon puuttua. Saa puuttua, mutta puutu asiallisesti ja niin että potilaskin siitä ihan oikeasti hyötyy. Turha lätinä on turhaa lätinää. Jos muuta annettavaa ei ole niin sitten kannattaa olla ihan hiljaa.
Monet vaikuttavat tietävän hyvinkin syyn lihavuudelleen, mutta eivät kuitenkaan hae apua siihen ongelmaan, vaan odotellaan, että lääkäri keksii sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On helppoa syyllistää yksilöitä, mutta jos katsotaan tilannetta kauempaa niin ymmärretään että joku on pielessä mikäli noin puolet väestöstä "elää väärin". Jokin ympäristössä on pielessä mikäli normaalitiedolla varustettu ihminen elää jopa itseään vahingottaen. Toki voimme pitää näitä muutamaa miljoonaa suomalaista typerinä ja voivotella heidän tilanteelleen, mutta se ei muuta mitään. Sen sijaan kannattaisi miettiä oikeasti mitkä rakenteet ylläpitävät ja pahentavat kansan lihavuutta, ja mitkä toimenpiteet ehkäisisivät sitä.
Omia huomioita elinaikanani tapahtuneista muutoksista, joiden uskon vaikuttavan lihomisen lisääntymiseen:
- Energiajuoma- ja limuautomaatteja on jopa kouluissa, antaen lapsille kuvan että on ok juoda limua tai energiajuomaa välipalaksi tai janoon
- Lapsilla ja nuorilla enemmän rahaa käytössä kuin ennen, jotka pistetään karkkiin, energiajuomiin ja mäkkäriin
- Lapset ja nuoret eivät hyötyliiku kuin ennen (lapsuudessani lapset "pistettiin ulos" leikkimään välitunneilla ja viikonloppuisin vaikka pariksi tunniksi. Pihalla oli aina kavereita ja leikittiin pihaleikkejä. Nykyään on ok jopa 10v möllöttää kotona pleikan edessä koko päivä)
- Harvinaisempaa perheissä että jompikumpi vanhempi on kotona tai tekee lyhennettyä päivää: vanhemmat uupuneempia työelämässä kuin ennen. Nykyään tehdään aika paljon vuorotöitä, esim kaupat auki iltamyöhään ja viikonloppuisin, eikä esim kotona illalla ole väldesti ketään tekemässä ruokaa
- Kaupoissa on myytävänä yhä vähemmän peruselintarvikkeita, ja enenevissä määrin puolivalmisteita. Marinoimaton liha on kalliimpaa kuin se valmiiksi maustettu, ja puolivalmisteet/valmisateriat voi saada samaan hintaan kuin terveellisemmät perusainekset jotka vaatii vaikkapa tunnin valmistuksen
- Pikaruoan ja herkkujen mainonta on paljon agressiiivsempaa kuin ennen: kotimatkalla töistä ei voi olla törmäämättä Grandiosa, ElMaco, Magnum, Raffel, jne mainoksiin -> nälkäisenä aivot reagoi näihin mainoksiin mainostajien toivomalla tavalla
- Kauppojen kassoille on vaikea päästä kulkematta kilometrien karkkihyllyjen ohi: väsynyt äippä/iskä ei väldesti jaksa joka kauppakerralla taistella omia ja lasten mielihaluja vastaan (kultaisella kasarilla ruokakaupan seinällä oli pari pastillirasiaa ja muutama pussi)
- Useimmat stressaavaa elämää näennäisesti helpottavat keksinnöt ovat epäterveellisiä: valmisruoka, kotiinkuljetettu ruoka (pääosin pizzaa), ravintolakäynnit (vaikea löytää ravintolalistalta oikeasti ravintoopillisesti terveellistä annosta koostumukseltaan ja sisällöltään)
- Työpaikkaruokailua ei säännöstellä tarpeeksi: joudun itse syömään työni takia lähikuppiloissa ja niiden annokset on suunniteltu kovaa työtä tekeville raksamiehille! Lähes mahdotonta löytää mistään keittoa tai salaattia, tai edes normaalinkokoista annosta (kaikki on jotenkin superia ja megaa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla on ketjun alussa mainittu, että lihavuus on yhteiskunnan synnyttämä ilmiö. Se on totta. On turha syyttää yksilöä, jos hänelle ei anneta tilaisuutta korjata ruokavaliossaan sitä mikä on pielessä. Lisäksi yksilön syyllistäminen on väärin ja sivistymätöntä kiusaamista. Kunpa kiusaajat pakotettaisiin hoitoon (esim. psykoterapia), niin maailma olisi heti piirun verran parempi paikka.
Ruokavaliot pitää suunnitella nykyisin yksilöllisesti. Siinä ihminen itse on paras asiantuntija, olipa hän lihava tai laiha. Ei naapurin setä eikä joku vauvapalstan ääliökiusaaja.
Vai ei sinusta Suomessa yksilölle anneta tilaisuutta korjata ruokavaliotaan ja sitä mikä siinä on pielessä? Emme me nyt sentään Pohjois-Koreassa asu, jossa on ehkä käytössä ruokakortit ja säännöstelyt. Jokainen suomalainen voi ihan itse netistä, kirjastosta tai palkkaamalla jonkun tehdä täysin mieleisen ruokavalion itselleen ja on myös aivan vapaa noudattamaan sitä.
Ensin kirjoitat kuinka jokainen on itse itsensä paras asiantuntija, mutta silti jonkun ulkopuolisen pitäisi telepaattisesti sitten kuitenkin suunnitella se ruokavalio hänelle.
Tämä uusavuttomuus on mennyt jotenkin aivan käsittämättömiin korkeuksiin, kun jopa yhteiskunnan pitää alkaa miettimään ihmisten ruokavaliot.
Alan vahvasti uskomaan, että osalle tosiaan pitäisi olla kouluruokala tyyppinen ruokailu. Aamiaiselle, lounaalle, välipalalle ja päivälliselle ja siinä samalla annetaan kotiin mukaan se iltapala. Joku muu päättää mitä syödään ja paljonko lautaselle laitetaan sitä ruokaa. Ihan kuten lapsille.
Sinun ruokavaliosi on vaikka heti suuniteltu yksilöllisesti, kunhan vaan sen suunnittelet. Kuka olisi uskonut? Ei sitten tarvita yhteiskuntaa, vaan oma-aloitteisuutta ja se näyttää jostain syystä olevan todella vaikeaa monelle.
En pidä nalkuttavasta sävystäsi, mutta olen sitä mieltä että tuo idea kouluruokalasta olisi loistava! Itse ainakin maksaisin ilosta syödä oikeasti terveellistä ruokaa vaikka töiden ohella. Ehkä koulukeittiöt voisivat tehdä extrahommia vuoron jälkeen ns. maksullisena ravintolana? Ja ruokaa voisi myydä kotitalouksille uloskin?
Toivottavasti menisi läpi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lihava, koska ruoka maistuu liian hyvältä. Saan melkein henkisen orgasmin siitä. Ja ei, esim. pikaruoka ei ole mielestäni hyvää. Söin äsken täysjyväspagettia tomaattikastikkeella, joukossa vihanneksia ja vähän makkaraa, loraus kaurakermaa. Maistui niin hyvältä että söin kolme annosta eli aivan liikaa. Yritin lopettaa jo yhden jälkeen, mutta tarve maistaa se ruoan maku uudestaan ja uudestaan oli suurempi voima. En tiedä nimeä tälle touhulle, enkä ole lukenut kenenkään kuvailevan ongelmaansa vastaavanlaiseksi.
Itsekurista jos puhutaan, pystyn paastoamaan helposti yli vuorokauden pelkän veden voimin. Samoin olen mielummin nälässä kuin syön epämieluisaa ruokaa. Eli ei se mielestäni ihan pelkkää itsekurin puutettakaan ole.
Onko olemassa mitään lääkettä, mikä vähentää ruuasta tulevan mielihyvän tunnetta? Onhan tuo kamalaa, että syö ja syö vaan. Tässä on kyllä työnsarkaa tutkijoille ja lääkkeiden kehittelijöille.
No ainakin adhd-lääkkeet vähentää ruokahalua ja siten ruoasta saatavaa nautintoa ja niitä käytetään ahmimishäiriön helpotukseNa esim. Iso-Britanniassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän mielelläni keskustelisin lääkärin kanssa ylipainostani ja kuulisin oikeita neuvoja ja ohjeita. Olenkin varmaan viimeiset 10v jokaisella lääkärikäynnillä ottanut ITSE asian puheeksi. Jokainen lääkäri on vain ohittanut asian mutisemalla jotain "pieniä muutoksia" . Kun olen kertonut kaikista suurista muutoksista mitä olen ruokavalioon tehnyt ja liikuntamääristä, ilman että painoa on lähtenyt kiloakaan 6 kk -1v aikana, lääkäri menee sanattomaksi eikä kommentoi enää mitenkään, ohittaa asian. Miten tuollaisessa tilanteessa sitten pitäisi toimia kun kukaan ei suostu kuuntelemaan eikä auttamaan? Diabetesepäilyn vuoksi kävin diabeteshoitajalla jolle vein 2 vk ruokapäiväkirjani luettavaksi. Käytiin yhdessä läpi ja hän laski kone sauhuten kaloreita ja näytti kuvia, joista kerroin että en syö noin paljon aterialla, kerroin mitä en syö ollenkaan, mitä olen vaihtanut toiseen ruoka-aineeseen, mitä kalorittomampiin, sokerittomiin jne. Sanoi että erinomaisen hyvä ruokavalio. Hän taputteli lähtiessä selkään että kyllä nyt näillä HÄNEN ohjeilla varmasti paino alkaa putoamaan. Kahden kuukauden päästä menin takaisin, intoa puhkuen. Hänen vaakansa näytti täsmälleen samaa painoa kuin 2 kk aiemmin. Siitä alkoi syyttely että en ole noudattanut ohjeita, valehtelen, napostelen, pitäisi käydä ammattilaisen kanssa juttelemassa jne. Totesi viimein että hän ei osaa minua auttaa. Itkien lähdin kotiin. Tätä tämä auttaminen on tässä maassa. Itse olen ollut se aktiivinen osapuoli tässä painonpudotuksessa jo 10v ajan mutta aina "lyödään ovi nenän edestä kiinni". Nytkin syön edelleen vhh ja taulukoiden mukaan kaloreita 1200-1500 eli noin 500 kcal vähemmän kuin peruskulutus. Yhtään kiloa ei ole lähtenyt vuodessa pois, liikun sitten lisäksi paljon tai tosi paljon. Yritän koko ajan vähentää kaloreita mutta kun pitäisi jaksaa myös pysyä jaloillaan ja toimia, kotia hoitaa ja kulkea kaupungilla. Kurniva maha pitää hyvin hereillä myös yöllä. On sanottu että syön liian vähän mutta jos lisään ruokamääriä, lihon lisää. Kertokaapa nyt te viisaat että missä vika?
Ehkä elimistösi on stressitilassa kaikesta liikkumisesta? Oletko kokeillut olla liikkumatta vaikka 2 viikkoa? Mitä rasvaprosenttisi sanoo? Muuttuuko sekään koskaan? Ylös tai alaspäin? Sinun lisäisin lepoa ja vähemmän liikuntaa ja ruokavalio samana.
Olen kokeillut myös sitä lepoa, tuli pakosta pitkä tauko, onnettomuuden vuoksi, mutta ei mitään vaikutusta, paino ei putoa. Välillä nukuin ihan älyttömän hyvin ja pitkiä yöunia, ei silläkään vaikutusta. Nyt nukun muutaman tunnin pätkissä ja olen aina väsynyt, olin myös silloin kun nukuin paljon. Uni ei piristä koskaan. Uniongelmia on ollut lähes 20v ajan. Rasvaprosenttia en tiedä, muuta kuin että suuri se on. Takana on kyllä parikin loppuunpalamista jolloin olen pitänyt ainakin reilun vuoden tauon työnteosta. Viimeisimmästä on aikaa liki 10v. Ehkä se sitten on nuo uniongelmat jotka saa elimistön sekaisin. Unilääkkeitä en ole koskaan syönyt koska aikoinaan jouduin ajamaan paljon autolla. Nyt en aja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän mielelläni keskustelisin lääkärin kanssa ylipainostani ja kuulisin oikeita neuvoja ja ohjeita. Olenkin varmaan viimeiset 10v jokaisella lääkärikäynnillä ottanut ITSE asian puheeksi. Jokainen lääkäri on vain ohittanut asian mutisemalla jotain "pieniä muutoksia" . Kun olen kertonut kaikista suurista muutoksista mitä olen ruokavalioon tehnyt ja liikuntamääristä, ilman että painoa on lähtenyt kiloakaan 6 kk -1v aikana, lääkäri menee sanattomaksi eikä kommentoi enää mitenkään, ohittaa asian. Miten tuollaisessa tilanteessa sitten pitäisi toimia kun kukaan ei suostu kuuntelemaan eikä auttamaan? Diabetesepäilyn vuoksi kävin diabeteshoitajalla jolle vein 2 vk ruokapäiväkirjani luettavaksi. Käytiin yhdessä läpi ja hän laski kone sauhuten kaloreita ja näytti kuvia, joista kerroin että en syö noin paljon aterialla, kerroin mitä en syö ollenkaan, mitä olen vaihtanut toiseen ruoka-aineeseen, mitä kalorittomampiin, sokerittomiin jne. Sanoi että erinomaisen hyvä ruokavalio. Hän taputteli lähtiessä selkään että kyllä nyt näillä HÄNEN ohjeilla varmasti paino alkaa putoamaan. Kahden kuukauden päästä menin takaisin, intoa puhkuen. Hänen vaakansa näytti täsmälleen samaa painoa kuin 2 kk aiemmin. Siitä alkoi syyttely että en ole noudattanut ohjeita, valehtelen, napostelen, pitäisi käydä ammattilaisen kanssa juttelemassa jne. Totesi viimein että hän ei osaa minua auttaa. Itkien lähdin kotiin. Tätä tämä auttaminen on tässä maassa. Itse olen ollut se aktiivinen osapuoli tässä painonpudotuksessa jo 10v ajan mutta aina "lyödään ovi nenän edestä kiinni". Nytkin syön edelleen vhh ja taulukoiden mukaan kaloreita 1200-1500 eli noin 500 kcal vähemmän kuin peruskulutus. Yhtään kiloa ei ole lähtenyt vuodessa pois, liikun sitten lisäksi paljon tai tosi paljon. Yritän koko ajan vähentää kaloreita mutta kun pitäisi jaksaa myös pysyä jaloillaan ja toimia, kotia hoitaa ja kulkea kaupungilla. Kurniva maha pitää hyvin hereillä myös yöllä. On sanottu että syön liian vähän mutta jos lisään ruokamääriä, lihon lisää. Kertokaapa nyt te viisaat että missä vika?
Ehkä elimistösi on stressitilassa kaikesta liikkumisesta? Oletko kokeillut olla liikkumatta vaikka 2 viikkoa? Mitä rasvaprosenttisi sanoo? Muuttuuko sekään koskaan? Ylös tai alaspäin? Sinun lisäisin lepoa ja vähemmän liikuntaa ja ruokavalio samana.
Olen kokeillut myös sitä lepoa, tuli pakosta pitkä tauko, onnettomuuden vuoksi, mutta ei mitään vaikutusta, paino ei putoa. Välillä nukuin ihan älyttömän hyvin ja pitkiä yöunia, ei silläkään vaikutusta. Nyt nukun muutaman tunnin pätkissä ja olen aina väsynyt, olin myös silloin kun nukuin paljon. Uni ei piristä koskaan. Uniongelmia on ollut lähes 20v ajan. Rasvaprosenttia en tiedä, muuta kuin että suuri se on. Takana on kyllä parikin loppuunpalamista jolloin olen pitänyt ainakin reilun vuoden tauon työnteosta. Viimeisimmästä on aikaa liki 10v. Ehkä se sitten on nuo uniongelmat jotka saa elimistön sekaisin. Unilääkkeitä en ole koskaan syönyt koska aikoinaan jouduin ajamaan paljon autolla. Nyt en aja.
Ohis, mutta onko sulta tutkittu uniapnea? Mikäli unenlaatu on huonoa, ei se tuo lepoakaan. Olen myös kuullut erilaisista "unikursseista" joita suosittelisin kokeilemaan mikäli sinun on mahdollista. Muistelisin että esim. Mehiläisellä olisi jotain vastaavaa palvelua tarjonnassaan. Toivottavasti saat asiat kuntoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän mielelläni keskustelisin lääkärin kanssa ylipainostani ja kuulisin oikeita neuvoja ja ohjeita. Olenkin varmaan viimeiset 10v jokaisella lääkärikäynnillä ottanut ITSE asian puheeksi. Jokainen lääkäri on vain ohittanut asian mutisemalla jotain "pieniä muutoksia" . Kun olen kertonut kaikista suurista muutoksista mitä olen ruokavalioon tehnyt ja liikuntamääristä, ilman että painoa on lähtenyt kiloakaan 6 kk -1v aikana, lääkäri menee sanattomaksi eikä kommentoi enää mitenkään, ohittaa asian. Miten tuollaisessa tilanteessa sitten pitäisi toimia kun kukaan ei suostu kuuntelemaan eikä auttamaan? Diabetesepäilyn vuoksi kävin diabeteshoitajalla jolle vein 2 vk ruokapäiväkirjani luettavaksi. Käytiin yhdessä läpi ja hän laski kone sauhuten kaloreita ja näytti kuvia, joista kerroin että en syö noin paljon aterialla, kerroin mitä en syö ollenkaan, mitä olen vaihtanut toiseen ruoka-aineeseen, mitä kalorittomampiin, sokerittomiin jne. Sanoi että erinomaisen hyvä ruokavalio. Hän taputteli lähtiessä selkään että kyllä nyt näillä HÄNEN ohjeilla varmasti paino alkaa putoamaan. Kahden kuukauden päästä menin takaisin, intoa puhkuen. Hänen vaakansa näytti täsmälleen samaa painoa kuin 2 kk aiemmin. Siitä alkoi syyttely että en ole noudattanut ohjeita, valehtelen, napostelen, pitäisi käydä ammattilaisen kanssa juttelemassa jne. Totesi viimein että hän ei osaa minua auttaa. Itkien lähdin kotiin. Tätä tämä auttaminen on tässä maassa. Itse olen ollut se aktiivinen osapuoli tässä painonpudotuksessa jo 10v ajan mutta aina "lyödään ovi nenän edestä kiinni". Nytkin syön edelleen vhh ja taulukoiden mukaan kaloreita 1200-1500 eli noin 500 kcal vähemmän kuin peruskulutus. Yhtään kiloa ei ole lähtenyt vuodessa pois, liikun sitten lisäksi paljon tai tosi paljon. Yritän koko ajan vähentää kaloreita mutta kun pitäisi jaksaa myös pysyä jaloillaan ja toimia, kotia hoitaa ja kulkea kaupungilla. Kurniva maha pitää hyvin hereillä myös yöllä. On sanottu että syön liian vähän mutta jos lisään ruokamääriä, lihon lisää. Kertokaapa nyt te viisaat että missä vika?
Ehkä elimistösi on stressitilassa kaikesta liikkumisesta? Oletko kokeillut olla liikkumatta vaikka 2 viikkoa? Mitä rasvaprosenttisi sanoo? Muuttuuko sekään koskaan? Ylös tai alaspäin? Sinun lisäisin lepoa ja vähemmän liikuntaa ja ruokavalio samana.
Olen kokeillut myös sitä lepoa, tuli pakosta pitkä tauko, onnettomuuden vuoksi, mutta ei mitään vaikutusta, paino ei putoa. Välillä nukuin ihan älyttömän hyvin ja pitkiä yöunia, ei silläkään vaikutusta. Nyt nukun muutaman tunnin pätkissä ja olen aina väsynyt, olin myös silloin kun nukuin paljon. Uni ei piristä koskaan. Uniongelmia on ollut lähes 20v ajan. Rasvaprosenttia en tiedä, muuta kuin että suuri se on. Takana on kyllä parikin loppuunpalamista jolloin olen pitänyt ainakin reilun vuoden tauon työnteosta. Viimeisimmästä on aikaa liki 10v. Ehkä se sitten on nuo uniongelmat jotka saa elimistön sekaisin. Unilääkkeitä en ole koskaan syönyt koska aikoinaan jouduin ajamaan paljon autolla. Nyt en aja.
Onko mahdollista, että kehossasi olisi tulehdusta?Itsellä esimerkiksi virtsatientulehdus estää laihtumisen ja kun se on hoidettu, niin taas laihtuu.
Ai ne samat Lidlin lenkkarit, jotka myytiin heti loppuun ja joista kiskotaan moninkertaisia hintoja?
Sulla ei taida muutenkaan olla minkäänlaista käsitystä millaisia ongelmia ja suoranaisia kipuja reilusti ylipainoinen saa, jos lähtee vaikka vain kävelylenkille vääränlaisilla kengillä?
Mutta jospa palataan asiaan sitten, kun otat itse ensin haasteen vastaan ja lihotat itseäsi 20-30kg, pidät painoa yllä tarpeeksi pitkään eli olet esim vuoden tekemättä mitään ja sitten yrität laihduttaa noilla omilla opeillasi.
Toki vuosi on hieman lyhyt aika, mutta kyllä se jo suuntaa antaa.