Lue keskustelun säännöt.
IS: Miksi ylipainosta ei saa puhua? Lääketieteen tohtori lataa suorat sanat vaietusta ongelmasta
01.08.2020 |
Lääketieteen tohtori TellervoSeppälän vuonna 2017 julkaistussa väitöskirjassa kävi ilmi, että 42 prosenttia potilaista oli sitä mieltä, etteivät elämäntavat tai ylipainosta puhuminen kuulu lääkärin vastaanotolle.
Asiasta mainitseminen koetaan usein hyökkäyksenä. Monet painonsa kanssa kamppailevat ajattelevat, etteivät he voi mitään asialle. Hyvin usein he kuitenkin syövät enemmän kuin kuluttavat. – Vastaanotolla käy hyvin usein ihmisiä, jotka ajattelevat että heidän jatkuvan lihomisensa taustalla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Monesti ihmiset tuntuvat vähän pettyneiltä, kun otetaan kokeet ja kaikki onkin kunnossa, Seppälä kuvaa ristiriitaista tilannetta.
Ylipainosta puhuminen on tabu myös palstalla ja johtaa yleensä ketjun poistoon. Sen sijaan täällä on jatkuvasti pitkiä keskusteluketjuja suklaista, roskaruoasta jne.
Kommentit (884)
painoa voi tulla yhden yön aikana ihan huomamatta viisikin kiloa, niinkuin minulle tulee tietyssä kuukautiskierron vaiheessa. ihan huomaamatta. Se on kaikki nestettä. se lähtee sitten pois tietyssä kierron vaiheessa, muttaei huomaamatta. pitää juosta koko ajan pissalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole oikein,kun mennään henkilökohtaisuuksiin.Ylipainosta puhuminen on miltei aina vihamielistä ja halveksivaa.Kaikki ei ole niin mustanvalkoista.Miksi ameriikkalaiset on läskiä?
Vierailija kirjoitti:
Taitaa suurin ongelma olla siinä, että ihmiset eivät ymmärrä, kuinka vähän keskivertoaikuisen olisi varaa herkutella. Jos joka päivä syö vaikka pari täytekeksiä ”normaalin ruokamäärän” lisäksi, silläkin jo lihoo vuodessa aika paljon, jollei ylimääräisiä kaloreita saa kulutettua esim. töitä tekemällä. Monet vielä ostavat ja syövät päivittäin yksin sellaisia sipsi- ja karkkimääriä, että 1990-luvulla sama herkkumäärä olisi riittänyt koko perheen viikonloppunaposteltaviksi.
Tämä!!!
Yli 50-vuotiaista naisista n. 70% on ylipainoisia!
Vaihdevuosien jälkeen annoskokoa on pienennettävä roimasti.
1970-luvulla naisten yleisin vaatekoko oli 36, nyt 44!
Hälyttävää.
Haluatko sinä kuulua tähän 70 prosenttiin ja kärsiä mm. virtsankarkailusta, lonkka- ja polvikivuista, väsymyksestä, diabeteksesta, sydän- ja verisuonisairauksista jne.?
TOIVOTTAVASTI ET!!
Miksi ei puhuta roskaruoan mainonnasta ja yritysten korvausvastuusta?
Miksi Taffel, Fazer, Koff jne. eivät maksa lihavien ihmisten terveysmenoista euroakaan?
Tupakkavero heti myös näille suomalaisia lihottaville tuotteille!
Hirveän mielelläni keskustelisin lääkärin kanssa ylipainostani ja kuulisin oikeita neuvoja ja ohjeita. Olenkin varmaan viimeiset 10v jokaisella lääkärikäynnillä ottanut ITSE asian puheeksi. Jokainen lääkäri on vain ohittanut asian mutisemalla jotain "pieniä muutoksia" . Kun olen kertonut kaikista suurista muutoksista mitä olen ruokavalioon tehnyt ja liikuntamääristä, ilman että painoa on lähtenyt kiloakaan 6 kk -1v aikana, lääkäri menee sanattomaksi eikä kommentoi enää mitenkään, ohittaa asian. Miten tuollaisessa tilanteessa sitten pitäisi toimia kun kukaan ei suostu kuuntelemaan eikä auttamaan? Diabetesepäilyn vuoksi kävin diabeteshoitajalla jolle vein 2 vk ruokapäiväkirjani luettavaksi. Käytiin yhdessä läpi ja hän laski kone sauhuten kaloreita ja näytti kuvia, joista kerroin että en syö noin paljon aterialla, kerroin mitä en syö ollenkaan, mitä olen vaihtanut toiseen ruoka-aineeseen, mitä kalorittomampiin, sokerittomiin jne. Sanoi että erinomaisen hyvä ruokavalio. Hän taputteli lähtiessä selkään että kyllä nyt näillä HÄNEN ohjeilla varmasti paino alkaa putoamaan. Kahden kuukauden päästä menin takaisin, intoa puhkuen. Hänen vaakansa näytti täsmälleen samaa painoa kuin 2 kk aiemmin. Siitä alkoi syyttely että en ole noudattanut ohjeita, valehtelen, napostelen, pitäisi käydä ammattilaisen kanssa juttelemassa jne. Totesi viimein että hän ei osaa minua auttaa. Itkien lähdin kotiin. Tätä tämä auttaminen on tässä maassa. Itse olen ollut se aktiivinen osapuoli tässä painonpudotuksessa jo 10v ajan mutta aina "lyödään ovi nenän edestä kiinni". Nytkin syön edelleen vhh ja taulukoiden mukaan kaloreita 1200-1500 eli noin 500 kcal vähemmän kuin peruskulutus. Yhtään kiloa ei ole lähtenyt vuodessa pois, liikun sitten lisäksi paljon tai tosi paljon. Yritän koko ajan vähentää kaloreita mutta kun pitäisi jaksaa myös pysyä jaloillaan ja toimia, kotia hoitaa ja kulkea kaupungilla. Kurniva maha pitää hyvin hereillä myös yöllä. On sanottu että syön liian vähän mutta jos lisään ruokamääriä, lihon lisää. Kertokaapa nyt te viisaat että missä vika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa suurin ongelma olla siinä, että ihmiset eivät ymmärrä, kuinka vähän keskivertoaikuisen olisi varaa herkutella. Jos joka päivä syö vaikka pari täytekeksiä ”normaalin ruokamäärän” lisäksi, silläkin jo lihoo vuodessa aika paljon, jollei ylimääräisiä kaloreita saa kulutettua esim. töitä tekemällä. Monet vielä ostavat ja syövät päivittäin yksin sellaisia sipsi- ja karkkimääriä, että 1990-luvulla sama herkkumäärä olisi riittänyt koko perheen viikonloppunaposteltaviksi.
Tämä!!!
Yli 50-vuotiaista naisista n. 70% on ylipainoisia!
Vaihdevuosien jälkeen annoskokoa on pienennettävä roimasti.
1970-luvulla naisten yleisin vaatekoko oli 36, nyt 44!
Hälyttävää.
Haluatko sinä kuulua tähän 70 prosenttiin ja kärsiä mm. virtsankarkailusta, lonkka- ja polvikivuista, väsymyksestä, diabeteksesta, sydän- ja verisuonisairauksista jne.?
TOIVOTTAVASTI ET!!
Koska noi oireet tulee? Kuulun tuohon ikään ja prosenttiin.
Vierailija kirjoitti:
Hirveän mielelläni keskustelisin lääkärin kanssa ylipainostani ja kuulisin oikeita neuvoja ja ohjeita. Olenkin varmaan viimeiset 10v jokaisella lääkärikäynnillä ottanut ITSE asian puheeksi. Jokainen lääkäri on vain ohittanut asian mutisemalla jotain "pieniä muutoksia" . Kun olen kertonut kaikista suurista muutoksista mitä olen ruokavalioon tehnyt ja liikuntamääristä, ilman että painoa on lähtenyt kiloakaan 6 kk -1v aikana, lääkäri menee sanattomaksi eikä kommentoi enää mitenkään, ohittaa asian. Miten tuollaisessa tilanteessa sitten pitäisi toimia kun kukaan ei suostu kuuntelemaan eikä auttamaan? Diabetesepäilyn vuoksi kävin diabeteshoitajalla jolle vein 2 vk ruokapäiväkirjani luettavaksi. Käytiin yhdessä läpi ja hän laski kone sauhuten kaloreita ja näytti kuvia, joista kerroin että en syö noin paljon aterialla, kerroin mitä en syö ollenkaan, mitä olen vaihtanut toiseen ruoka-aineeseen, mitä kalorittomampiin, sokerittomiin jne. Sanoi että erinomaisen hyvä ruokavalio. Hän taputteli lähtiessä selkään että kyllä nyt näillä HÄNEN ohjeilla varmasti paino alkaa putoamaan. Kahden kuukauden päästä menin takaisin, intoa puhkuen. Hänen vaakansa näytti täsmälleen samaa painoa kuin 2 kk aiemmin. Siitä alkoi syyttely että en ole noudattanut ohjeita, valehtelen, napostelen, pitäisi käydä ammattilaisen kanssa juttelemassa jne. Totesi viimein että hän ei osaa minua auttaa. Itkien lähdin kotiin. Tätä tämä auttaminen on tässä maassa. Itse olen ollut se aktiivinen osapuoli tässä painonpudotuksessa jo 10v ajan mutta aina "lyödään ovi nenän edestä kiinni". Nytkin syön edelleen vhh ja taulukoiden mukaan kaloreita 1200-1500 eli noin 500 kcal vähemmän kuin peruskulutus. Yhtään kiloa ei ole lähtenyt vuodessa pois, liikun sitten lisäksi paljon tai tosi paljon. Yritän koko ajan vähentää kaloreita mutta kun pitäisi jaksaa myös pysyä jaloillaan ja toimia, kotia hoitaa ja kulkea kaupungilla. Kurniva maha pitää hyvin hereillä myös yöllä. On sanottu että syön liian vähän mutta jos lisään ruokamääriä, lihon lisää. Kertokaapa nyt te viisaat että missä vika?
Vähän samanlaisia kokemuksia itsellä. Uskonkin että jossain vaiheessa todella herätään huomaamaan että toisilla vaan toimii kroppa niin erilailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni 1970-luvulla ei syöty pienempiä annoksia.
Silloin ruoka oli vielä perusruokaa ja se tehtiin kotona, ruoka-ajat olivat säännölliset ja ruokaa oli määrällisesti enemmän, koska se oli vähäkalorista ja kasvispainotteista. minäkin muistan että lautaset oli ihan kukkuroillaan ruokaa, mutta suurin osa siitä oli salaattia (esim. ainakin meillä raastesalaatteja oli "aina" pöydässä) ja lihaa oli vain pieni siivu, sitten pari perunaa. Se oli kasvisvoittoista ruokaa.
äitini oli tietoinen terveellisestä ruoasta, oli saanut monipuoliseen ruokaan kasvatuksen jo kotoaan. sitten oli vielä lounaan ja illallisenpäätteksi lähestulkoon aina jälkiruoka, käytännössä jotain marjakeittoa, kiisseliä tai pulla, jos oli leivottu lauantaina. meillä äiti ei lisännyt koskaan ruokaan sokeria, siis me söimme eitot ja kiisselitkin ilman sokeria. pullassa oli sokeria ja muistan vieläkin miten makealta se maistui ja yksi pulla riitti ihan hyvin siihen, että tuli ähky olo.
1980-luvulla alkoi ruoka muuttua enemmän lihapainotteiseksi. ja siellä loppupuolella alkoi yleistyä meilläpäin pizzat ja hampurilaiset ja grilliruoka
ns.roskaruokien annoskoot kyllä ovat kasvaneet vuosien yötä, esim. sipsipussit, karkkipussit.
Olen noista jutuista samaa mieltä ja hienoa, että olet saanut kotonasi hyvää ruokaa. Olen syntynyt -74 ja kokemukseni on hieman toisenlainen. Syötiin aina äidin laittamaa ruokaa, mutta äiti on sanonut, että perunoita ja kastiketta lukuun ottamatta hänen piti opetella kaikki ruoanlaitto alusta alkaen aikuisena. Hän syntyi v. -40 tavalliseen maalaisperheeseen, ei rikkaaseen muttei köyhäänkään. Se ruoka mitä silloin syötiin oli todella yksipuolista. Kaikki nämä "perinteiset" marjastukset ja sienestykset on keksitty vasta myöhemmin laajemmassa mittakaavassa. He asuivat järven rannalla, mutta kalaa syötiin aika harvoin. Ehkä juuri noita juuresraasteita on ollut omassakin lapsuudessani, mutta laajemmin kasvikset tulivat vasta myöhemmin. Luulen, että aika moni pysyi silloin hoikkana, koska ei se ruoka niin maistuvaa ollut. Ja lihaa ei tosiaan syöty hirveitä määriä, ei olisi tullut mieleenkään, että jotain pihvejä olisi syöty monta per nuppi jos niitä nyt olikaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei puhuta roskaruoan mainonnasta ja yritysten korvausvastuusta?
Miksi Taffel, Fazer, Koff jne. eivät maksa lihavien ihmisten terveysmenoista euroakaan?
Tupakkavero heti myös näille suomalaisia lihottaville tuotteille!
Hyvä kysymys. Nämä tahothan markkinoivat kohtuullisuutta ruokien annoskoossa, normaalipainossa pysymistä, oikeaa rasvakoostumusta ravinnossa sekä hyviä juomatapoja.
Onko lihominen tosiaankin vain yksilön taakka?
Ai niin, mutta vaihdevuodet on varmaan otettu markkinoinnissa huomioon....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kilpirauhasen toiminnan häiriöiden syitä ja lääkitystä siihen ainakin pimitetään
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei puhuta roskaruoan mainonnasta ja yritysten korvausvastuusta?
Miksi Taffel, Fazer, Koff jne. eivät maksa lihavien ihmisten terveysmenoista euroakaan?
Tupakkavero heti myös näille suomalaisia lihottaville tuotteille!
Olen sitä mieltä, että ehkä noille tuotteille pitäisi määrät nykyistä suurempi haittavero. Mutta minkään muun korvauksen vaatiminen on älytöntä, pitää yksilöllä itselläänkin olla joku vastuu. Ei kukaan survo sitä roskaa kenenkään suuhun väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no monille vaihdevuodet tuovat sen yllätyksen
Vierailija kirjoitti:
Hirveän mielelläni keskustelisin lääkärin kanssa ylipainostani ja kuulisin oikeita neuvoja ja ohjeita. Olenkin varmaan viimeiset 10v jokaisella lääkärikäynnillä ottanut ITSE asian puheeksi. Jokainen lääkäri on vain ohittanut asian mutisemalla jotain "pieniä muutoksia" . Kun olen kertonut kaikista suurista muutoksista mitä olen ruokavalioon tehnyt ja liikuntamääristä, ilman että painoa on lähtenyt kiloakaan 6 kk -1v aikana, lääkäri menee sanattomaksi eikä kommentoi enää mitenkään, ohittaa asian. Miten tuollaisessa tilanteessa sitten pitäisi toimia kun kukaan ei suostu kuuntelemaan eikä auttamaan? Diabetesepäilyn vuoksi kävin diabeteshoitajalla jolle vein 2 vk ruokapäiväkirjani luettavaksi. Käytiin yhdessä läpi ja hän laski kone sauhuten kaloreita ja näytti kuvia, joista kerroin että en syö noin paljon aterialla, kerroin mitä en syö ollenkaan, mitä olen vaihtanut toiseen ruoka-aineeseen, mitä kalorittomampiin, sokerittomiin jne. Sanoi että erinomaisen hyvä ruokavalio. Hän taputteli lähtiessä selkään että kyllä nyt näillä HÄNEN ohjeilla varmasti paino alkaa putoamaan. Kahden kuukauden päästä menin takaisin, intoa puhkuen. Hänen vaakansa näytti täsmälleen samaa painoa kuin 2 kk aiemmin. Siitä alkoi syyttely että en ole noudattanut ohjeita, valehtelen, napostelen, pitäisi käydä ammattilaisen kanssa juttelemassa jne. Totesi viimein että hän ei osaa minua auttaa. Itkien lähdin kotiin. Tätä tämä auttaminen on tässä maassa. Itse olen ollut se aktiivinen osapuoli tässä painonpudotuksessa jo 10v ajan mutta aina "lyödään ovi nenän edestä kiinni". Nytkin syön edelleen vhh ja taulukoiden mukaan kaloreita 1200-1500 eli noin 500 kcal vähemmän kuin peruskulutus. Yhtään kiloa ei ole lähtenyt vuodessa pois, liikun sitten lisäksi paljon tai tosi paljon. Yritän koko ajan vähentää kaloreita mutta kun pitäisi jaksaa myös pysyä jaloillaan ja toimia, kotia hoitaa ja kulkea kaupungilla. Kurniva maha pitää hyvin hereillä myös yöllä. On sanottu että syön liian vähän mutta jos lisään ruokamääriä, lihon lisää. Kertokaapa nyt te viisaat että missä vika?
Siinä, että paino pysyy ruokavaliomuutoksella samana, kuin aiemminkin.
Vasta liikunnan lisääminen polttaa kalorit hengitysilman mukana ulos. Eivät kilot juuri muuta kautta poistu.
Ei muuta kuin kovaa ajoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa suurin ongelma olla siinä, että ihmiset eivät ymmärrä, kuinka vähän keskivertoaikuisen olisi varaa herkutella. Jos joka päivä syö vaikka pari täytekeksiä ”normaalin ruokamäärän” lisäksi, silläkin jo lihoo vuodessa aika paljon, jollei ylimääräisiä kaloreita saa kulutettua esim. töitä tekemällä. Monet vielä ostavat ja syövät päivittäin yksin sellaisia sipsi- ja karkkimääriä, että 1990-luvulla sama herkkumäärä olisi riittänyt koko perheen viikonloppunaposteltaviksi.
Tämä!!!
Yli 50-vuotiaista naisista n. 70% on ylipainoisia!
Vaihdevuosien jälkeen annoskokoa on pienennettävä roimasti.
1970-luvulla naisten yleisin vaatekoko oli 36, nyt 44!
Hälyttävää.
Haluatko sinä kuulua tähän 70 prosenttiin ja kärsiä mm. virtsankarkailusta, lonkka- ja polvikivuista, väsymyksestä, diabeteksesta, sydän- ja verisuonisairauksista jne.?
TOIVOTTAVASTI ET!!
Näinpä juuri. Sen nyt kuitenkin sanoisin, että vaatekokoon vaikuttaa myös ihmisen pituus ja ruumiinrakenne, ei pelkkä hoikkuus/lihavuus. Olen 175 cm pitkä ja romuluinen ja vaatekokoni on 42/44 vaikka olisin miten hoikassa kunnossa ja painoindeksi normaali. (Nykyisin olen lievästi ylipainoinen ja kokoni on 46; tästä ylipainosta en syyttele ketään muita kuin itseäni.) Minua vanhempien naisten keskellä olen armoton hongankolistaja, seurueen miehiä pidempi. Nuorempien naisten keskellä en joudu pituuteni puolesta mitenkään silmätikuksi. Eli kannattaa näissä vertailuissa huomioida ihmisten keskipituuden kasvukin. Asiaa sinänsä tämä ei muuta, lihavuus on huolestuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei puhuta roskaruoan mainonnasta ja yritysten korvausvastuusta?
Miksi Taffel, Fazer, Koff jne. eivät maksa lihavien ihmisten terveysmenoista euroakaan?
Tupakkavero heti myös näille suomalaisia lihottaville tuotteille!
Olen sitä mieltä, että ehkä noille tuotteille pitäisi määrät nykyistä suurempi haittavero. Mutta minkään muun korvauksen vaatiminen on älytöntä, pitää yksilöllä itselläänkin olla joku vastuu. Ei kukaan survo sitä roskaa kenenkään suuhun väkisin.
Eikö asia kannattaisi tutkia, ennen kuin syyttelee yksilöä valinnoistaan?
Vain tupakkayhtiöitä on koetettu saada vastuuseen. Mutta akselirasvan lisääminen ravintoon on ok, vaikka sademetsää kaatuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän mielelläni keskustelisin lääkärin kanssa ylipainostani ja kuulisin oikeita neuvoja ja ohjeita. Olenkin varmaan viimeiset 10v jokaisella lääkärikäynnillä ottanut ITSE asian puheeksi. Jokainen lääkäri on vain ohittanut asian mutisemalla jotain "pieniä muutoksia" . Kun olen kertonut kaikista suurista muutoksista mitä olen ruokavalioon tehnyt ja liikuntamääristä, ilman että painoa on lähtenyt kiloakaan 6 kk -1v aikana, lääkäri menee sanattomaksi eikä kommentoi enää mitenkään, ohittaa asian. Miten tuollaisessa tilanteessa sitten pitäisi toimia kun kukaan ei suostu kuuntelemaan eikä auttamaan? Diabetesepäilyn vuoksi kävin diabeteshoitajalla jolle vein 2 vk ruokapäiväkirjani luettavaksi. Käytiin yhdessä läpi ja hän laski kone sauhuten kaloreita ja näytti kuvia, joista kerroin että en syö noin paljon aterialla, kerroin mitä en syö ollenkaan, mitä olen vaihtanut toiseen ruoka-aineeseen, mitä kalorittomampiin, sokerittomiin jne. Sanoi että erinomaisen hyvä ruokavalio. Hän taputteli lähtiessä selkään että kyllä nyt näillä HÄNEN ohjeilla varmasti paino alkaa putoamaan. Kahden kuukauden päästä menin takaisin, intoa puhkuen. Hänen vaakansa näytti täsmälleen samaa painoa kuin 2 kk aiemmin. Siitä alkoi syyttely että en ole noudattanut ohjeita, valehtelen, napostelen, pitäisi käydä ammattilaisen kanssa juttelemassa jne. Totesi viimein että hän ei osaa minua auttaa. Itkien lähdin kotiin. Tätä tämä auttaminen on tässä maassa. Itse olen ollut se aktiivinen osapuoli tässä painonpudotuksessa jo 10v ajan mutta aina "lyödään ovi nenän edestä kiinni". Nytkin syön edelleen vhh ja taulukoiden mukaan kaloreita 1200-1500 eli noin 500 kcal vähemmän kuin peruskulutus. Yhtään kiloa ei ole lähtenyt vuodessa pois, liikun sitten lisäksi paljon tai tosi paljon. Yritän koko ajan vähentää kaloreita mutta kun pitäisi jaksaa myös pysyä jaloillaan ja toimia, kotia hoitaa ja kulkea kaupungilla. Kurniva maha pitää hyvin hereillä myös yöllä. On sanottu että syön liian vähän mutta jos lisään ruokamääriä, lihon lisää. Kertokaapa nyt te viisaat että missä vika?
Siinä, että paino pysyy ruokavaliomuutoksella samana, kuin aiemminkin.
Vasta liikunnan lisääminen polttaa kalorit hengitysilman mukana ulos. Eivät kilot juuri muuta kautta poistu.
Ei muuta kuin kovaa ajoa!
Tätä tää just on :D Aina ja ikuisesti, kukaan ei lue kunnolla, mitä sanon, ei kuuntele, eikä haluakaan muuta kuin latoa tiskiin asioita joista juuri olen kertonut että ei auta mitään. Tein erittäin fyysistä työtä pari vuotta ja lisäksi lenkkeilin 1-2h päivä, yhtään kiloa ei lähtenyt pois. Luulen ettei olympiatason urheilijatkaan jaksa liikkua täydellä teholla 11-12 h päivässä. Mutta minun pitäisi joka päivä ja elämäni loppuun? Onko kovin realistista? Yhtään kenellekään ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa suurin ongelma olla siinä, että ihmiset eivät ymmärrä, kuinka vähän keskivertoaikuisen olisi varaa herkutella. Jos joka päivä syö vaikka pari täytekeksiä ”normaalin ruokamäärän” lisäksi, silläkin jo lihoo vuodessa aika paljon, jollei ylimääräisiä kaloreita saa kulutettua esim. töitä tekemällä. Monet vielä ostavat ja syövät päivittäin yksin sellaisia sipsi- ja karkkimääriä, että 1990-luvulla sama herkkumäärä olisi riittänyt koko perheen viikonloppunaposteltaviksi.
Tämä!!!
Yli 50-vuotiaista naisista n. 70% on ylipainoisia!
Vaihdevuosien jälkeen annoskokoa on pienennettävä roimasti.
1970-luvulla naisten yleisin vaatekoko oli 36, nyt 44!
Hälyttävää.
Haluatko sinä kuulua tähän 70 prosenttiin ja kärsiä mm. virtsankarkailusta, lonkka- ja polvikivuista, väsymyksestä, diabeteksesta, sydän- ja verisuonisairauksista jne.?
TOIVOTTAVASTI ET!!
Näinpä juuri. Sen nyt kuitenkin sanoisin, että vaatekokoon vaikuttaa myös ihmisen pituus ja ruumiinrakenne, ei pelkkä hoikkuus/lihavuus. Olen 175 cm pitkä ja romuluinen ja vaatekokoni on 42/44 vaikka olisin miten hoikassa kunnossa ja painoindeksi normaali. (Nykyisin olen lievästi ylipainoinen ja kokoni on 46; tästä ylipainosta en syyttele ketään muita kuin itseäni.) Minua vanhempien naisten keskellä olen armoton hongankolistaja, seurueen miehiä pidempi. Nuorempien naisten keskellä en joudu pituuteni puolesta mitenkään silmätikuksi. Eli kannattaa näissä vertailuissa huomioida ihmisten keskipituuden kasvukin. Asiaa sinänsä tämä ei muuta, lihavuus on huolestuttavaa.
Miten tuo mielestäsi menee evoluution näkökulmasta? Kasvaako naisten pituus oikeasti? Pitkät naiset lisääntyvät eniten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän mielelläni keskustelisin lääkärin kanssa ylipainostani ja kuulisin oikeita neuvoja ja ohjeita. Olenkin varmaan viimeiset 10v jokaisella lääkärikäynnillä ottanut ITSE asian puheeksi. Jokainen lääkäri on vain ohittanut asian mutisemalla jotain "pieniä muutoksia" . Kun olen kertonut kaikista suurista muutoksista mitä olen ruokavalioon tehnyt ja liikuntamääristä, ilman että painoa on lähtenyt kiloakaan 6 kk -1v aikana, lääkäri menee sanattomaksi eikä kommentoi enää mitenkään, ohittaa asian. Miten tuollaisessa tilanteessa sitten pitäisi toimia kun kukaan ei suostu kuuntelemaan eikä auttamaan? Diabetesepäilyn vuoksi kävin diabeteshoitajalla jolle vein 2 vk ruokapäiväkirjani luettavaksi. Käytiin yhdessä läpi ja hän laski kone sauhuten kaloreita ja näytti kuvia, joista kerroin että en syö noin paljon aterialla, kerroin mitä en syö ollenkaan, mitä olen vaihtanut toiseen ruoka-aineeseen, mitä kalorittomampiin, sokerittomiin jne. Sanoi että erinomaisen hyvä ruokavalio. Hän taputteli lähtiessä selkään että kyllä nyt näillä HÄNEN ohjeilla varmasti paino alkaa putoamaan. Kahden kuukauden päästä menin takaisin, intoa puhkuen. Hänen vaakansa näytti täsmälleen samaa painoa kuin 2 kk aiemmin. Siitä alkoi syyttely että en ole noudattanut ohjeita, valehtelen, napostelen, pitäisi käydä ammattilaisen kanssa juttelemassa jne. Totesi viimein että hän ei osaa minua auttaa. Itkien lähdin kotiin. Tätä tämä auttaminen on tässä maassa. Itse olen ollut se aktiivinen osapuoli tässä painonpudotuksessa jo 10v ajan mutta aina "lyödään ovi nenän edestä kiinni". Nytkin syön edelleen vhh ja taulukoiden mukaan kaloreita 1200-1500 eli noin 500 kcal vähemmän kuin peruskulutus. Yhtään kiloa ei ole lähtenyt vuodessa pois, liikun sitten lisäksi paljon tai tosi paljon. Yritän koko ajan vähentää kaloreita mutta kun pitäisi jaksaa myös pysyä jaloillaan ja toimia, kotia hoitaa ja kulkea kaupungilla. Kurniva maha pitää hyvin hereillä myös yöllä. On sanottu että syön liian vähän mutta jos lisään ruokamääriä, lihon lisää. Kertokaapa nyt te viisaat että missä vika?
Siinä, että paino pysyy ruokavaliomuutoksella samana, kuin aiemminkin.
Vasta liikunnan lisääminen polttaa kalorit hengitysilman mukana ulos. Eivät kilot juuri muuta kautta poistu.
Ei muuta kuin kovaa ajoa!
Tätä tää just on :D Aina ja ikuisesti, kukaan ei lue kunnolla, mitä sanon, ei kuuntele, eikä haluakaan muuta kuin latoa tiskiin asioita joista juuri olen kertonut että ei auta mitään. Tein erittäin fyysistä työtä pari vuotta ja lisäksi lenkkeilin 1-2h päivä, yhtään kiloa ei lähtenyt pois. Luulen ettei olympiatason urheilijatkaan jaksa liikkua täydellä teholla 11-12 h päivässä. Mutta minun pitäisi joka päivä ja elämäni loppuun? Onko kovin realistista? Yhtään kenellekään ihmiselle.
Kyllä luemme. Asia on vain niin, ettei VHH ole mikään automaatti, että auttaisi kaikkia yksilöitä. Hyvin kaukana siitä. Koeta löytää asiantuntevampi lääkäri tai laillistettu ravintoterapeutti joka osaa kertoa miksi vhh ei sovi kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Olen noista jutuista samaa mieltä ja hienoa, että olet saanut kotonasi hyvää ruokaa. Olen syntynyt -74 ja kokemukseni on hieman toisenlainen. Syötiin aina äidin laittamaa ruokaa, mutta äiti on sanonut, että perunoita ja kastiketta lukuun ottamatta hänen piti opetella kaikki ruoanlaitto alusta alkaen aikuisena. Hän syntyi v. -40 tavalliseen maalaisperheeseen, ei rikkaaseen muttei köyhäänkään. Se ruoka mitä silloin syötiin oli todella yksipuolista. Kaikki nämä "perinteiset" marjastukset ja sienestykset on keksitty vasta myöhemmin laajemmassa mittakaavassa. He asuivat järven rannalla, mutta kalaa syötiin aika harvoin. Ehkä juuri noita juuresraasteita on ollut omassakin lapsuudessani, mutta laajemmin kasvikset tulivat vasta myöhemmin. Luulen, että aika moni pysyi silloin hoikkana, koska ei se ruoka niin maistuvaa ollut. Ja lihaa ei tosiaan syöty hirveitä määriä, ei olisi tullut mieleenkään, että jotain pihvejä olisi syöty monta per nuppi jos niitä nyt olikaan.
näissäkin varmasti alueellisia eroja
meillä siis tosiaan äiti oli saanut ruokaoppinsa äidiltään ja hän omalta äidiltään, joka syntyi joskus 1900-luvun alussa. hän jo kulki metsissä ja keräsi marjoja ja sieniä. maatilalla siis nämäkin kaikki ja järven rannalla.
minusta sinun äitisi on tehnyt tosi viisaasti siinä, että opetteli tekemään.
senkin muuten muistin 1970-luvulta, että aika monet kulkivat paikasta paikkaan pyörällä. jopot olivat tuttu näky.
meillä oli auto, mutta silti isä kävi viemässä meidät aamulla polkupyörällä päiväkotiin, jonka jälkeen palasi kotiin ja lähti autolla töihin. kysyin joskus isältä miksi teki niin, niin vastaus oli, että te rauhoituitte sen matkan aikana - ei teitä muuten olisi kehdannut jättää sinne :D mutta siis tosi moni kulki silloin pyörillä, kun heillä ei ollut varaa autoon ja toisaalta sitten julkinen liikenne kulki hyvin. Me siis asuimme 1970-luvulla lähiössä ja sieltä kulki bussilinja koko kaupungin halki. Vuoroja meni aamuisin ja iltapäivisin (työvuorot) noin 5 minuutin välein, muuna aikana15 minuutin välein. bussit olivat aina täynnä. nyt omassa asuinlähiössäni, menee bussi kerran tunnissa. sillä ei töihin päästä ja pyörällä ei voi mennä, koska se varastetaan työpäivän aikana.
Tässä kirjoituksessa on otettu kantaa lähinnä siihen, että lääkäri ottaa puheeksi yksilön painon. Puheeksi ottamista varmaankin seuraa tuo neuvo, että tulisi syödä sen verran kuin kuluttaa.
Mikseivät lääkärit osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun ja avaa terveydellisiä merkityksiä sitä kautta?
Miksi ihmeessä ruokaa valmistetaan enemmän, kuin sitä kulutetaan? Vaikuttaako ruoan jalostusaste kysyntään?
Opettiko korona-kriisi mitään tästä?