Lue keskustelun säännöt.
IS: Miksi ylipainosta ei saa puhua? Lääketieteen tohtori lataa suorat sanat vaietusta ongelmasta
01.08.2020 |
Lääketieteen tohtori TellervoSeppälän vuonna 2017 julkaistussa väitöskirjassa kävi ilmi, että 42 prosenttia potilaista oli sitä mieltä, etteivät elämäntavat tai ylipainosta puhuminen kuulu lääkärin vastaanotolle.
Asiasta mainitseminen koetaan usein hyökkäyksenä. Monet painonsa kanssa kamppailevat ajattelevat, etteivät he voi mitään asialle. Hyvin usein he kuitenkin syövät enemmän kuin kuluttavat. – Vastaanotolla käy hyvin usein ihmisiä, jotka ajattelevat että heidän jatkuvan lihomisensa taustalla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Monesti ihmiset tuntuvat vähän pettyneiltä, kun otetaan kokeet ja kaikki onkin kunnossa, Seppälä kuvaa ristiriitaista tilannetta.
Ylipainosta puhuminen on tabu myös palstalla ja johtaa yleensä ketjun poistoon. Sen sijaan täällä on jatkuvasti pitkiä keskusteluketjuja suklaista, roskaruoasta jne.
Kommentit (884)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaa kun yhteiskunta tulee vastaan esim. mahdollistamalla kaikille hyvät lenkkarit vaikka verovähennyksen tai liikuntatukiavustusten avulla, tarjoamalla hyvin halpaa ohjattua kuntosaliharjoittelua myös muille kuin eläkeläisille, laskemalla terveellisen ruoan ALVia ja korottamalla epäterveellisen ruoan verotusta, sekä vaatimalla kaikilta työnantajilta ajantasalla olevaa työhyvinvointisuunnitelmaa, jossa huomiodaan liikuntamahdollisuudet työajalla, ja tarjoamalla enemmän matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita, niin voidaan ruveta aidosti keskustelemaan siitä, miksi jotkut eivät siltikään laihdu.
Huutonaurua. Jopa toimeentulotuella saa hyvät lenkkarit ostettua kunhan ei vaan käytä kaikkia rahoja kaljaan ja roskaruokaan
Ja jos asia on mielestäsi noin yksinkertainen, mikä oma hot takesi on tähän lihomisongelmaan? Että 60% suomalaisista on vain laiskoja?
Ei kyse ole laiskuudesta, vaan liian ahkerasta syömisestä. Ihminen lihoo, kun syö enemmän kuin kuluttaa. Painon pudottamiseksi ei tarvitse ahkeroida, riittää kun vai vähentää syömistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä siitä on ,että lääkäri kertoo potilaalle hänen olevan lihava? Kyllä potilas sen itse tietää ja lihavat yleensä tietävät elämäntavoista, laihduttamisesta ja ruokavalioista enemmän kuin se lääkäri. Jos se lihavuus ei ole potilaalle ongelma niin annetaan olla.
Kyllähän lääkärin pitää selvistä terveysriskeistä potilasta informoida.
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu olevan monella (ilmeisesti ylipainoisella) käsitys että tulee jotain vakavia "puutostiloja" jos syö n. 1500kcal/päivä...
Ihmiset eivät vain ymmärrä, miten vähän oikeasti tarvitsee syödä. Nälkä toki on alussa, koska keho ei ole tottunut ja siksi onkin hyvä tiputtaa kalorimäärää vähitellen. Mutta lopulta sitä voi parhaiten aika pienellä kalorimäärällä. Itse syön tuon 1500kcal, vaikka harrastan jonkin verran liikuntaa. Tuolla määrällä painoni pysyy samana ja pystyn kerran viikossa syömään vaikka karkkipussin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihoin kolmenkympin korvilla 20 kiloa vuodessa, vaikka treenasin paljon ja söin terveellisesti ts. käytännössä olin kisadietillä koko ajan. Kilpirauhasarvoni kuitenkin olivat koko ajan normaalit. Lääkäreiltä sain ohjeita lisätä liikuntaa ilman, että kukaan heistä tiedusteli, kuinka paljon liikun. En ole tähän päivään mennessä saanut lääkäreiltä mitään apua tai vastauksia ongelmaani, jonka olen itse päätellyt alkaneen käyttämistäni Suomessa laittomista lisäravinteista. Kun menen lääkärille, olen yksi läski muiden joukossa.
"Kalorit sisään, kalorit ulos" on uskonto, ei tiedettä. Suurimmalla osalla lääkäreistä ei ole mitään käryä uusimmasta lihavuustutkimuksesta. Jos lääkärit keskittyisivät moralisoinnin sijaan hoitamaan endokrinologisia ongelmia, ihmiset eivät tuntisi, että heitä tuomitaan lääkärin vastaanotolla.
Voi olla, että joitakin endokrinologisiakin tapauksia on, mutta 95 % ei sitä ole. Jos sinä olet tuo yksittäistapaus, se ei tarkoita, suurin osa väestöä olisi.
Suurimmalle osalle nuo Käypä hoito -suositusten mukaiset lihavuuden hoitovaihtoehdot ovat edelleen täysin valideja.
Ihmisellä on usein tarve etsiä erilaisia syitä ja oikoteitä asioille, jotka oikeasti vain vaativat rankkoja ja vaivalloisia elämäntapamuutoksia.
Oli vaikka mikä endokrinologinen tapaus, niin massaa ei ihmiseen tyhjästä kerry. Kyllä se kaikki on suusta sisään laitettava. Ja jos sitä laittaa vähemmän, kertyy sitä massaakin vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi monet ensisijaisesti kokevat lihavuudesta puhumisen ulkonäön arvosteluna ja loukkaantuvat siitä.
Lihavuushan on yksi pahimpia terveysriskejä: diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, syöpä, tuki- ja liikuntaelinsairaudet jne. jne.
Juuri näin! Minusta on kammottavaa, että lihavuuden riskejä väheksytään nykyisin tällaisilla perusteilla, että kyllä lihavakin voi olla kaunis ja seksikäs, joten ei ole mitään syytä laihduttaa! Entä se terveys, elämä? Tietenkään en ole sitä mieltä, etteikö lihava voisi meikata ja pukeutua kauniisti yms., mutta silti se lihavuus on terveysriski. Jos itseään arvostaa niin paljon, että haluaa panostaa ulkonäköönsä, voi panostaa kyllä elämäänsäkin.
En alkaisi sellaiseen armottomaan lihavien haukkumiseen kuten vaikka kuulemma Ranskassa on, tehokkaampaa olisi miettiä niitä yhteiskunnan rakenteita, jotka lisäävät lihomista. En usko, että ihmiset nykyisin olisivat lähtökohtaisesti heikompaa ainesta kuin vuosikymmeniä ja kymmeniä kiloja sitten. Ennen ruoka oli keitettyä perunaa ja ruskeaa kastiketta, ei sitä "herkkua" määräänsä enempää syöty. Nykyisin erilaisia herkkuja mainostetaan joka tuutista ja ne höttöhiilaripalmurasvasokeri- "herkut" ovat minusta vielä tosi halpoja. Huolestuttavinta on, että lapset opetetaan jatkuvasti napostelemaan jotain. Koulussa kun on urheilupäivä eli ollaan kentällä pari tuntia ennen lounasaikaa, kehotetaan ottamaan EVÄÄT mukaan (ei siis vain vesipullo), jotta jaksaa aamiaisesta lounaaseen. Samaten pikkulasten kerhoissa oli aamupäivällä aina vaalea leipä - ja keksitarjoilu, jotta piltit eivät uuvahda. Koulussa kerätään luokkaretkirahaa myymällä lapsille mokkapaloja ja halvimpia karkkeja mitä kaupasta saa. Sinänsä kuulostaa pikkujutuilta, mutta kun näitä "pikku herkutteluja" on jatkuvasti sekä lapsilla että aikuisilla, kyllä siinä kokonaisuutena on jo tosi paljon roskaa syöty.
Perinteisesti Suomessa kutsutaan vieraat kahville ja sitten tarjotaan sen seitsemää sorttia sokeria, rasvaa ja jauhoja ja pahastutaan, jos vieras ei syö kaikkea. Monissa muissa maissa vieras kutsutaan syömään ja vaikka siinä olisi esim. sokeria jälkiruoalla, on ateria silti ravintorikasta ruokaa. Meillä "herkku" tarkoittaa aina jotain roskaruokaa, ei esim. taidolla laitettua ateriaa. Laihduttajia kehotetaan syömään aterioilla terveellisesti, mutta välillä herkuttelemaan - ilmeisesti ns. normaali ruoka ei voi olla herkkua vaan sen on tarkoituskin maistua mitäänsanomattomalta mössöltä, josta paetaan välillä sipsien ja karkin pariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että varsinkaan naisten ylipainosta ei saisi puhua. Täälläkin jos on ketju missä puhutaan naisten lihavuudesta tai siihen suuntaan, tulee välittömästi äkäisiä kommentteja että miehet ovat läskejä jne. Mistä tuo johtuu? Veikkaan itse että häpeästä. Ylipaino johtuu 99 % varmuudella liiallisesta syömisestä.
Ne kalorithan ei sieltä lääkepilleristä tule, eikä kilpirauhasen vajaatoiminta sairautena tuota ylimääräistä rasvaa elimistöön. Itse se ruokamäärä työnnetään kurkusta alas. Uskoisin että lihavia ihmisiä auttaisi se että he myöntäisivät ongelman, liian isot annoskoot ja epäterveellisen ravinnon. Sen sijaan he keskittyvät tarinoimaan mitä ihmeellisimpiä syitä ylipainoonsa. Lihavuus on elintapa, se ei ole sairaus joka tarvisi hoitoa. Se on vaan itseä niskasta kiinni ja lenkille. Aloittakaa vaikka joku harrastus niin ei ole syöminen mielessä koko ajan.
En ole lukenut ketjua, kun arvaan lukemattakin, millaista sisältö on. Juuri tätä. En ole koskaan sanonut, että lihavuuteni johtuisi pillereistä tai kilpirauhasesta. Ei, se johtuu siitä, että syön paljon ja rakastan kylmää olutta. Niin yksinkertaista se on.
Jos haluan ohjeita liikuntaan, syömiseen tai oluen vähentämiseen, haen ne ihan muualta kuin keskustelupalstalta. Olen suorittanut ravitsemustieteen perusopinnot ja jatkan syksyllä aineopintoja, joten uskon tietäväni aiheesta enemmän kuin keskiverto av-palstalainen. Olen suorittanut päihdeasiantuntija-lyhytkoulutuksen ja tehnyt tutkimusprojekteja isoille alan toimijoille, joten ei sekään puoli ole ollenkaan vieras. Olen kokeillut ja harrastanut lukuisia liikuntamuotoja ja minulla on ollut ammattilaisen laatima saliohjelma - mistä edes syntyy oletus, että en liikkuisi tai haluaisi liikkua? Harrastus? Ei riitä aika. Kokopäivätyön ohessa (+ 1,5 h työmatkoihin/pv) opiskelen ammatillista tutkintoa + omaksi ilokseni em. ravitsemustiedettä, käyn kuntosalilla 2 x vko ja pelaan sulkapalloa 1 x vko. Viikonloppuisin sään salliessa patikoin kumppanini kanssa tai teemme auto- tai moottoripyöräretkiä lähiympäristöön. Hoidan isoa pihaa, luen, käyn elokuvissa ja teen käsitöitä. Ja tietysti kokkaan, ruuanlaitto on yksi harrastuksistani.
Miksi on niin vaikea hyväksyä, että se oma elämäntapa voi olla ihan oma valinta eikä tiedonpuutetta tai "tarinointia"?
N 89 kg
Tulin lukemaan ketjua, koska aihe lääkärin vastaanotolla ylipainoon puuttumiseen on kiinnostava asia. Mutta enemmistö kirjoittajista onkin kilpirauhasongelmaisia ja siksi kaikkien on uskottava, että painoaan ei voi hallita. Siis yli 2 miljoonaan kilppariongelmaista lihavaa maassa, luulisi jo kansainvälistenkin tutkijoiden tuollaisesta geenistä kiinnostuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulin lukemaan ketjua, koska aihe lääkärin vastaanotolla ylipainoon puuttumiseen on kiinnostava asia. Mutta enemmistö kirjoittajista onkin kilpirauhasongelmaisia ja siksi kaikkien on uskottava, että painoaan ei voi hallita. Siis yli 2 miljoonaan kilppariongelmaista lihavaa maassa, luulisi jo kansainvälistenkin tutkijoiden tuollaisesta geenistä kiinnostuvan.
Sehän onkin suuri ongelma Suomessa.
Puolueensa puheenjohtajakisaan ilmoittautunut ylipainoinen henkilö tarjoisi tilaisuudessa itseleipomiaan korvapuusteja. Jos hänellä on niitä, tai vastaavia herkkuja, päivittäisessä ruokavaliossaan, niin niistähän kertyy ylipainoa ylläpitävät kalorit kuin huomaamattaan. Turhaa puhua sukurasitteesta, tai että on ollut aina pyöreä. Tai no, jos jo lapsuudenperheessä syötiin turhia kaloreita, leivottiin ja herkuteltiin päivittäin, niin on tottunut siihen. Mutta ei ole mitenkään eduksi Suomelle, jos johdossa on liikalihava henkilö, vaikka olisi miten mukava ja pätevä, eikä kilot sinänsä tehtävän hoitamista haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu olevan monella (ilmeisesti ylipainoisella) käsitys että tulee jotain vakavia "puutostiloja" jos syö n. 1500kcal/päivä...
Ihmiset eivät vain ymmärrä, miten vähän oikeasti tarvitsee syödä. Nälkä toki on alussa, koska keho ei ole tottunut ja siksi onkin hyvä tiputtaa kalorimäärää vähitellen. Mutta lopulta sitä voi parhaiten aika pienellä kalorimäärällä. Itse syön tuon 1500kcal, vaikka harrastan jonkin verran liikuntaa. Tuolla määrällä painoni pysyy samana ja pystyn kerran viikossa syömään vaikka karkkipussin.
Tämä. Kansoista jotka muuttavat uuteen kulttuuriin, jossa ruokaa riittää, lihovat monesti ylipainoisiksi. Meillä uusi kulttuuri alkoi, kun elintaso parani ja ruoka halpeni ja sitä alkoi saada yllin kyllin ja liikaakin. Vielä 70-luvulla Suomessa ylipainoisuus oli harvinaista, koska silloin vielä syötiin pienempiä annoksia. Sen jälkeen annoskoot ovat kasvaneet tuplaksi siitä, mitä ihminen oikeasti tarvitsisi.
Aluksihan ihmisen elimistö taistelee lihomista vastaan, koska se pyrkii pitämään painon normaalina, mutta lopulta se antaa periksi ja läskiä alkaa kasaantua. Muutama vuosi sitten lihominen alkoi yleensä, kun nuori vakiintui kumppanin kanssa ja alkoi soffailemaan nuoren aktiivisen kauden jälkeen. Nyt lapset ja nuoret ovat jo valmiiksi ylipainoisia ja pahoin pelkään, että lihotaan vain yhä lihavimmiksi väestötasolla.
Samaten kun lihava alkaa laihduttaa, hormonit pyrkivät saavutettua lihavuutta pitämään yllä ja siksi laihduttaminen on vaikeaa. Muutos kannattaa tehdä niin vähitellen, että paino putoaa vähitellen niin, ettei läskinpuolustusreaktiota synny.
Vierailija kirjoitti:
Tulin lukemaan ketjua, koska aihe lääkärin vastaanotolla ylipainoon puuttumiseen on kiinnostava asia. Mutta enemmistö kirjoittajista onkin kilpirauhasongelmaisia ja siksi kaikkien on uskottava, että painoaan ei voi hallita. Siis yli 2 miljoonaan kilppariongelmaista lihavaa maassa, luulisi jo kansainvälistenkin tutkijoiden tuollaisesta geenistä kiinnostuvan.
Eihän täällä kukaan ole väittänyt, ettei painoaan voi hallita? Esim. en mä ole lihonut enää sen jälkeen, kun sain lääkkeet kilpirauhasongelmaani 8 vuotta sitten. Aika hyvin hallittu, vai mitä?
Se tosin vaatii sen, että kalorit pidetään max 2000 kcal/vrk ja liikuntaa on 2-3 h raskaampaa ja 2-3 h kevyempää per viikko. Tuo kaikki onnistuu. Sen sijaan laihtuminen ei onnistu. Jos lasken kalorit 1500 kcaliin vuorokaudessa, en jaksa liikkua noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä siitä on ,että lääkäri kertoo potilaalle hänen olevan lihava? Kyllä potilas sen itse tietää ja lihavat yleensä tietävät elämäntavoista, laihduttamisesta ja ruokavalioista enemmän kuin se lääkäri. Jos se lihavuus ei ole potilaalle ongelma niin annetaan olla.
Kyllähän lääkärin pitää selvistä terveysriskeistä potilasta informoida.
Potilaana minulla on oikeus informoida lääkäriä tämän terveysriskeistä. Yksikin terveyskeskuslääkäri on nikotiiniriippuvainen, hänellä on sormet kellastuneet tupakasta ja hän haisee ihan hirveälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on vähänkään asioista perillä olevien lääkäreiden kirjoituksia lukenut, niin lihomisasiat on todellakin korkeampaa tiedettä. Juu, liikaa syömällä lihoo, sitä en kiellä. Mutta ne kehon mekanismit siellä takana, jotka aiheuttaa sitä liikasyömistä - ne on korkeampaa tiedettä! Jos laihduttaa liian nopeasti, elimistöllä on hormonien kautta keinoja saada se ihminen repsahtamaan niin että kilot tulevat korkojen kanssa takaisin. Siksi laihduttamisen kanssa pitäisi olla varovainen ja edetä hitaasti.
Ja se rasvasolukin, joka on ollut pullea, se haluaa takaisin pulleaksi. Sen vuoksi ihmisen on vaikea pitää se laihdutustulos, koska rasvasolut kaipaavat takaisin vanhaan. Vasta kun on ollut viisi vuotta laihana ja ne kaikki ex-lihavat rasvasolut ovat kuolleet, alkaa se painonhallinta helpottaa. Viisi vuotta on pitkä aika taistella painonnousua vastaan.
Mutta ilman muuta tästä ongelmasta pitää voida puhua. Mutta pitäisi sitten samaan syssyyn olla niitä apukeinojakin tarjolla. Ei alkoholistillekaan sanota, että kuule ei ole hyvä juttu tämä sinun juominen, sinun pitää lopettaa se. Niille on vaikka mitä hoitoja eikä kukaan edes kuvittele, että ne pystyy noin vain ilman tukea lopettaa sen juomisen. Ihan yleisesti ajatellaan, että alkoholismi on sairaus. Mutta lihavuus - no se nyt vaan on tyhmää syödä liikaa!
Apujahan on tarvolla vaikka kuinka! Totta kai itsekin joutuu näkemään vaivaa, ei kukaan sulle ruokia tee valmiiksi ja ole koko ajan ohjaamassa kädestä pitäen. Ruokapäiväkirja ja keittiövaaka painonpudottajalle tärkeitä. Ja toisekseen: unohtaa pitäisi ne laihikset ja dieetit ja ottaa painonpudotus ja hyvinvointi elämäntapana - ei tuu kilot takaisin.
NO ei kyllä todellakaan ole, ja noi sun keittiövaa´at ja ruokapäiväkirjat voit tunkea sinne minne aurinko ei paista.
Se ihan oikea apu on terapeuttista apua, jossa keskitytään siihen MIKSI ihminen syö niinkuin syö, eikä johonkin halvatun porkkanan punnitsemiseen. Ja jos ja kun siihen tarvitaan apua, se on kovin helposti löydettävissä.
No tulihan se vastaus sieltä viimein! Täällä puhuttu alusta asti, että ylipaino on monesti mielenterveydellinen syy, ja niiden kirjoittajat sai vihat niskaansa. Olen se 42kg painoa pudottanut, joten kiitos, tiedän mitä painonpudotus on.
Mä olen ainakin aina ja jokaisessa läskikeskustelussa nimenomaan sanonut, että kyseessä on juurikin mielenterveydellinen syy varsin usein. Itselläni syömishäiriö, jota just tämänkin paskakeskustelun kaltaiset ykäykset on tehokkaasti ylläpitäneet. Just nää keittiövaaka-mölisijät sun muut. Eli sinä.
Eniten aina ärsyttää se kuvitelma, että ylipainoiset olisi jotenkin homogeeninen joukko, jota voitaisiin auttaa samalla tavalla. Kun ei todellakaan ole. Se jolle kilot on vaan salaa hiipineet kun makkara on maistunut on ihan eri tilanteessa ja erilaisen avun tarpeessa kuin se, joka on lapsesta asti laihdutellut menemään ja kenties sotkenut kaikki nälkään ja kylläisyyteen liittyvät signaalinsa. Puhumattakaan oikeasti syömishäiriöisistä ihmisistä. Jälkimmäiset ryhmät ei todellakaan hyödy niistä keittiövaa´oista ja ruokapäiväkirjoista.
No hoitakaa ne muut asiat ensin kuntoon! Minä en ole ottanut kantaa syömishäiriöihin. Mutta en myöskään selittele vaikka on kilppariongelmaa ja vakavaa masennusta, joihin saan lääke- sekä psykoterapiaa. Ketjussa oli alun alkaen kyse, että saako ylipainosta lääkäri huomautella. Minusta saa, ja pitää. Ilman terveyttä ei ole pohjaa millekään muullekaan elämässä ja tämä vain korostuu kuin ikää tulee. Kyllä mä itsekin olen lukenut lääkäreiden lausunnoista kuvauksen "obeesi" monet vuodet. En ole ottanut siitä nokkiini vaan tiedostanut asian, etsinyt tietoa, hakenut apua ja muuttanut elintapoja.
Asia kerrallaan.
Ja mä olen sanonut, että lääkäri saa ottaa ylipainon puheeksi. Kannattaa vaan miettiä aika, paikka ja tapa oikein, että viesti menee perille. Jatkuva jankkaus joka välissä ei auta. Asia pitäis ottaa puheeksi ihan ajan kanssa ja samalla myös miettiä miten sen hoidossa edettäisiin. Pelkkä huomauttelu ei auta, kyllä valtaosa ylipainoisista tietää olevansa ylipainoisia. He myös tietävät mistä ne kilot on tulleet ja miten ne sais pois. Usein he tarvitsisivat apua itse toteuttamiseen, tukea ja kannustusta, keskusteluapua jne. Pelkkä huomauttelu ei auta kuin ehkä prosenttia ylipainoisista. Muille tulee vain sellainen tunne, ettei halua enää lääkäriin. Pahimmillaan jonkun (vakavankin) sairauden hoito voi viivästyä pahasti kun potilas ei halua mennä hoitoon. Eli yhteiskunnan kulut voi nousta huimasti tuolla huomauttelulla. Siksi kannattais miettiä sitä miten asiaan puuttuu, se ei ole mikään pikkuseikka.
Ja edelleen, kyllä, lääkäri saa ja jopa pitää ottaa ylipaino puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihavuudesta voi puhua, mutta ihmistä (tai lihavia ryhmänä) ei saa haukkua, solvata tai alentaa. Ihmisen itsemääräämisoikeuteen ei saa puuttua, ihmiselle ei saa tuputtaa omaa totuuttaan ennenkuin on selvittänyt omat faktansa ja o ptellut pysymään asiassa, ei ihmisessä tai hänen alentamisessaaan tai solvaamisessaan.
Lihavuuden voi korvata myös sanoilla: köyhä, koditon, orpo, vierasmalainen jne.....
Suomessa tuntuu siltä ettei osata puhua asiassa, vaan aletaan potkimaan navan alle. Sivstyksemme mitta?
----------------
Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.
Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.
Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävää yllytystä vastaan.
Älköön mielivaltaisesti puututtako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukattako kenenkään kunniaa ja mainetta. Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista tai loukkausta vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihoin kolmenkympin korvilla 20 kiloa vuodessa, vaikka treenasin paljon ja söin terveellisesti ts. käytännössä olin kisadietillä koko ajan. Kilpirauhasarvoni kuitenkin olivat koko ajan normaalit. Lääkäreiltä sain ohjeita lisätä liikuntaa ilman, että kukaan heistä tiedusteli, kuinka paljon liikun. En ole tähän päivään mennessä saanut lääkäreiltä mitään apua tai vastauksia ongelmaani, jonka olen itse päätellyt alkaneen käyttämistäni Suomessa laittomista lisäravinteista. Kun menen lääkärille, olen yksi läski muiden joukossa.
"Kalorit sisään, kalorit ulos" on uskonto, ei tiedettä. Suurimmalla osalla lääkäreistä ei ole mitään käryä uusimmasta lihavuustutkimuksesta. Jos lääkärit keskittyisivät moralisoinnin sijaan hoitamaan endokrinologisia ongelmia, ihmiset eivät tuntisi, että heitä tuomitaan lääkärin vastaanotolla.
Voi olla, että joitakin endokrinologisiakin tapauksia on, mutta 95 % ei sitä ole. Jos sinä olet tuo yksittäistapaus, se ei tarkoita, suurin osa väestöä olisi.
Suurimmalle osalle nuo Käypä hoito -suositusten mukaiset lihavuuden hoitovaihtoehdot ovat edelleen täysin valideja.
Ihmisellä on usein tarve etsiä erilaisia syitä ja oikoteitä asioille, jotka oikeasti vain vaativat rankkoja ja vaivalloisia elämäntapamuutoksia.
Oli vaikka mikä endokrinologinen tapaus, niin massaa ei ihmiseen tyhjästä kerry. Kyllä se kaikki on suusta sisään laitettava. Ja jos sitä laittaa vähemmän, kertyy sitä massaakin vähemmän.
Kerro mitä tulisi tehdä?
Kommenttiasi alempana kerrotaan, että elintaso on noussut.
Onko ruoka liian halpaa?
Vierailija kirjoitti:
Ja edelleen, kyllä, lääkäri saa ja jopa pitää ottaa ylipaino puheeksi.
Oikein odotan sitä. Haluan nähdä mitä vaihtoehtoja lääkärillä olisi tarjota. Hihhih!
Itse ainakin otin lääkärin sanat todesta, kun menin valittamaan jalkakipua ja hän sanoi muiden hoitojen lisäksi, että painoakin voisi pudottaa. Ymmärsin lihoneeni salakavalasti niin paljon, että sen näkee jo päällepäin. Siitä sisuuntuneena pudotin 15 kg puolessa vuodessa. En loukkaantunut lääkärin sanoista, vaan otin onkeeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihoin kolmenkympin korvilla 20 kiloa vuodessa, vaikka treenasin paljon ja söin terveellisesti ts. käytännössä olin kisadietillä koko ajan. Kilpirauhasarvoni kuitenkin olivat koko ajan normaalit. Lääkäreiltä sain ohjeita lisätä liikuntaa ilman, että kukaan heistä tiedusteli, kuinka paljon liikun. En ole tähän päivään mennessä saanut lääkäreiltä mitään apua tai vastauksia ongelmaani, jonka olen itse päätellyt alkaneen käyttämistäni Suomessa laittomista lisäravinteista. Kun menen lääkärille, olen yksi läski muiden joukossa.
"Kalorit sisään, kalorit ulos" on uskonto, ei tiedettä. Suurimmalla osalla lääkäreistä ei ole mitään käryä uusimmasta lihavuustutkimuksesta. Jos lääkärit keskittyisivät moralisoinnin sijaan hoitamaan endokrinologisia ongelmia, ihmiset eivät tuntisi, että heitä tuomitaan lääkärin vastaanotolla.
Voi olla, että joitakin endokrinologisiakin tapauksia on, mutta 95 % ei sitä ole. Jos sinä olet tuo yksittäistapaus, se ei tarkoita, suurin osa väestöä olisi.
Suurimmalle osalle nuo Käypä hoito -suositusten mukaiset lihavuuden hoitovaihtoehdot ovat edelleen täysin valideja.
Ihmisellä on usein tarve etsiä erilaisia syitä ja oikoteitä asioille, jotka oikeasti vain vaativat rankkoja ja vaivalloisia elämäntapamuutoksia.
Oli vaikka mikä endokrinologinen tapaus, niin massaa ei ihmiseen tyhjästä kerry. Kyllä se kaikki on suusta sisään laitettava. Ja jos sitä laittaa vähemmän, kertyy sitä massaakin vähemmän.
Kerro mitä tulisi tehdä?
Kommenttiasi alempana kerrotaan, että elintaso on noussut.
Onko ruoka liian halpaa?
Pitää vain syödä sen verran kuin kuluttaa.
Mielestäni 1970-luvulla ei syöty pienempiä annoksia.
Silloin ruoka oli vielä perusruokaa ja se tehtiin kotona, ruoka-ajat olivat säännölliset ja ruokaa oli määrällisesti enemmän, koska se oli vähäkalorista ja kasvispainotteista. minäkin muistan että lautaset oli ihan kukkuroillaan ruokaa, mutta suurin osa siitä oli salaattia (esim. ainakin meillä raastesalaatteja oli "aina" pöydässä) ja lihaa oli vain pieni siivu, sitten pari perunaa. Se oli kasvisvoittoista ruokaa.
äitini oli tietoinen terveellisestä ruoasta, oli saanut monipuoliseen ruokaan kasvatuksen jo kotoaan. sitten oli vielä lounaan ja illallisenpäätteksi lähestulkoon aina jälkiruoka, käytännössä jotain marjakeittoa, kiisseliä tai pulla, jos oli leivottu lauantaina. meillä äiti ei lisännyt koskaan ruokaan sokeria, siis me söimme eitot ja kiisselitkin ilman sokeria. pullassa oli sokeria ja muistan vieläkin miten makealta se maistui ja yksi pulla riitti ihan hyvin siihen, että tuli ähky olo.
1980-luvulla alkoi ruoka muuttua enemmän lihapainotteiseksi. ja siellä loppupuolella alkoi yleistyä meilläpäin pizzat ja hampurilaiset ja grilliruoka
ns.roskaruokien annoskoot kyllä ovat kasvaneet vuosien yötä, esim. sipsipussit, karkkipussit.
Joo, eikä lihomisen välttämiseen eikä laihduttamiseen mitään lenkkareita tai kuntosaleja tarvita.