Lue keskustelun säännöt.
IS: Miksi ylipainosta ei saa puhua? Lääketieteen tohtori lataa suorat sanat vaietusta ongelmasta
01.08.2020 |
Lääketieteen tohtori TellervoSeppälän vuonna 2017 julkaistussa väitöskirjassa kävi ilmi, että 42 prosenttia potilaista oli sitä mieltä, etteivät elämäntavat tai ylipainosta puhuminen kuulu lääkärin vastaanotolle.
Asiasta mainitseminen koetaan usein hyökkäyksenä. Monet painonsa kanssa kamppailevat ajattelevat, etteivät he voi mitään asialle. Hyvin usein he kuitenkin syövät enemmän kuin kuluttavat. – Vastaanotolla käy hyvin usein ihmisiä, jotka ajattelevat että heidän jatkuvan lihomisensa taustalla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Monesti ihmiset tuntuvat vähän pettyneiltä, kun otetaan kokeet ja kaikki onkin kunnossa, Seppälä kuvaa ristiriitaista tilannetta.
Ylipainosta puhuminen on tabu myös palstalla ja johtaa yleensä ketjun poistoon. Sen sijaan täällä on jatkuvasti pitkiä keskusteluketjuja suklaista, roskaruoasta jne.
Kommentit (884)
Vierailija kirjoitti:
Kuntosalit ovat kalliita, samoin terveellinen ruoka. Oletteko ikinä katsoneet avokadon hintoja?
Tekosyiden prototyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei saisi puhua...Itsekin puhut ja läski-sana kuuluu yleiseen sanavarastoon.
Minulle ainakin on lääkärit aina sanoneet ylipainosta, jopa silloinkin, kun olen ollut kaiken järjen mukaan normaalipainossa (58kg/163 cm). Joku järki toisten kehon mollaamisessakin pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi monet ensisijaisesti kokevat lihavuudesta puhumisen ulkonäön arvosteluna ja loukkaantuvat siitä.
Lihavuushan on yksi pahimpia terveysriskejä: diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, syöpä, tuki- ja liikuntaelinsairaudet jne. jne.
Ja minä en ymmärrä tätä asian jatkuvaa kauhistella ja ihmettelyä.
Kaikki tietävät että ylipaino aiheuttaa kovaa sairauksia. Kaikki tietävät että ei saisi olla lihava ja jokainen tietää että laihtuminen tapahtuu kun syö vähemmän kuin kuluttaa. Tästä huolimatta enemmistö on lihavia. Ja kaikki tietävät että kyse ei ole laiskuudesta tai tahdonvoimasta-tämä on ihan tutkittua tietoa
Mutta IKINÄ EI NÄISSÄKÄÄN KETJUISSA PUHUTA MITEN ONGELMA RATKAISTAAN. Eli eiköhän kyse ole vaan siitä että saadaan kohotettu omaa veetun huonoa itsetuntoa haukkumalla toisia. Mikäs sen parempi ryhmä kuin läskit. Ei kukaan täälläkään ole oikeasti kiinnostunut yhdenkään läskin terveydestä tai hyvinvoinnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hektisen vuoden jälkeen huomasin keväällä yhtäkkiä että olin lihonut lähes 10 kiloa huomaamatta. Olen nyt laihtunut kesäkuun alusta lähtien jo 8 kg pelkästään sillä että olen laskenut kalorit 1000kcal/pvä ja rahaa on tosiaan mennyt paljon vähemmän kuin aiemmin, joten se siitä etteikö köyhä voi laihduttaa. Enkä tee mitään kevyttä toimistotyötä, mutta kyllä keho tottuu vähään energiamäärään. Jotenkin vaikea uskoa että jokaisella läskillä on joku harvinaistakin harvinaisempi endokrinologinen sairaus joka vaan estää laihtumisen. Suurimmalla osalla kyseessä on laiskuus ja itsekurin puute.
Ja tämä ”saan olla läski jos haluan” ei meidän yhteiskunnassa toimi. Me kaikki maksetaan kulut mitä ylipainosta aiheutuu, mieheni sisko on kirurgi ja hän kertoi kuinka hemmetin vaikeaa on nykyisin leikata lihavia ihmisiä kun välineet ei riitä ja kaiken rasvan seasta esimerkiksi vatsaonteloleikkaukset ovat todella haastavia. Puhumattakaan siitä että tutkitusti lihavilla on paljon enemmän komplikaatioita, jotka johtuvat nimenomaan siitä lihavuudesta.
Entäs tupakoitsijat ja alkoholistit?
Olen sitä mieltä että hekin ovat kuluerä yhteiskunnalle, samaten vaikkapa extreme-urheilijat. Sanoinko että hyväksyn jotenkin nämä? Minusta alkoholin ja tupakan hintaa saisi korottaa reilusti, tosin nikotiini on tutkitusti todella addiktoivaa ja alkoholismi on sairaus. Nämä kannattaa erottaa siitä lihavuudesta mitä suuri osa on, eli laiskuutta ja itsekurin puutetta. En kiellä etteikö pieni osa lihavista ihmisistä kärsi esimerkiksi syömishäiriöstä tai oikeista endokrinologisista sairauksista.
Minusta suurin osa lihavuudesta nimenomaan on itsekurin puutetta, joka ei kuitenkaan poissulje syömishäiriötä, päinvastoin. Sitähän se syömishäiriö nimenomaan on, ettei ihmisellä ole omaan syömiseensä kontrollia. Jostain syystä tästä "itsekurin puutteesta" on tullut kuitenkin verbaalinen lyömäase ymmärtämättömille idiooteille. Joo, ei ole itsekuria ei, sehän tässä on v*ttu ongelmakin. Luuletteko te älypäät oikeasti, ettei suurin osa ylipainoisista tajua tätä itse? Harmi vaan, kun sitä itsekuria ei myydä kaupan hyllyssä. "Hanki parempi itsekuri" on about yhtä viisas ja hyödyllinen neuvo kuin pelkkä "ole laiha". Jos ei tuon älykkäämpää antia ole niin ehkä voisi olla vain hiljaa. En minäkään huutele masentuneille, että ole nyt vaan onnellinen.
Ruoka ei kulkeudu kaupasta kotiisi eikä tunkeudu väkisin liiallisesti suuhusi. Osta vähemmän ja terveellisempää. Siinä mitään itsekurin kanssa ole tekemistä. 🙄
Riippuu todella paljon siitä, että missä kaupassa tekee tavallisesti ostoksensa. Suomen sisälläkin on eri maanosien välillä niin suuria eroja samojenkin ketjujen kauppojen tuotteissa, ettei aluksi edes ymmärtänyt asiaa.
Olin kerran Karjalassa ja pyörin kuin väkkärä kaupassa koska en löytänyt sieltä hedelmien ja maitorahkaa lisäksi mitään muuta sopivaa välipalasyötävää. Hedelmien ja vihannesten vähäinen määräkin kiinnitti huomiota.
Kaupoissa myydään mitä ihmiset ostaa. Voit olla varma, ettei kauppias ota hyllyille pullaa ja keksejä menemään vanhaksi, jos ne ei myy ja jos asiakkaat eivät osta hedelmiä ja vihanneksia ei se kauppias ota niitäkään mätänemään myymättöminä hyllyille.
Tottahan tuo. En ole lukenut koko ketjua, mutta vasta kysyin, olisko luomulanttua saatavilla kauppaan, laittaisin luomulihan sekaan sitä. Ei kuulemma kannata tilata, kun ne säkit ovat liian suuria ja kysyntä liian pientä. No, kaikilla muilla varmaan kasvaa lantut takapihalla? Mulla kasvaa vaan Romanescaa, mutta ei ole vielä nupulla - nuputhan siitä syödään;-)
Ei liity aiheeseen mutta ihania nuo herkutteluillalliset!! Ah kun pääsis tuollaiseen, pitäisköhän alkaa itse järjestää! :-)
Vierailija kirjoitti:
selkeää vihamielisyyttä lihavia kohtaan tässä ketjussa. Olen miettinyt mitä teidän henkistä väkivaltaa käyttävien psyyken pahoinvoinnin taustalla on. Mikä vaurio tullut lapsuudessa, että etsitte itsellenne uhrin, jotta voitte sillä saada psyykeeseenne hyvän olon?
Oletteko koskaan miettineet, että ihmiset voi hyväkyä ihan sellaisina kuin he ovat? Olla ystävällinen toiselle vie toista paljon enemmän eteenpäin kuin hyökkäys. ihmistä ei tarvitse potkia maahan saadakseen hänetlaihtumaan. Hänet voi nostaa ylös ja hän alkaa laihtua. Mutta ymmärrän, että sadistit eivät kykene ymmärtämään tätä.
Nykyinen paras ystäväni on lihava ja hän kärsii lihavuudestaan. Ennenkuin me tapasimme hän kärsi myös yksinäisyydestä. Oli ollut koulukiusattu lihavuutensa takia ja oppinut uskomaan, ettei kukaan voi olla hänen ystävänsä, koska hän on lihava. Me tutustuimme työpaikalla ja otin hänet mukaan ystäväpiiriini, kutsuin hänet herkutteluillallisille (meillä oli tapana tehdä sellaisia teemoitettuja herkkuillallisia, johon kutsuimme aina jonkun asiantuntijan kertomaan kyseisen illanpääraaka-aineesta). Kutsuin hänet mukaan herkuttelemaan siitäkin huolimatta, että hän oli lihava, koska hänellä on oikeus syödä mitä haluaa ja päättää itse mihin haluaa ja voi osallistua ja mihin ei. Herkutteluiltamme kiertyvät aina yhden superaineen ympärille, viimeksi se oli mustikka. Teemme ja maistelemme kaikenlaisia hyviä ja herkullisia reseptejä, terveysruokia, koska olemmeterveyshulluja, niin myös uuusi ystävämme on. tiesinsenheti kun näin hänet töissä syömässä vesimelonia ja että miten hän aina ensin välipalapöydästä valitsi luonnon omia herkkuja ja oikein maiskutteli niitä alas. Tiesin, että hän sopeutuu erittäin hyvin joukkoomme.
uskalsin kutsua hänet mukaan siksikin että tiesin, ettei ystäväpiirissäni ole persoonallisuushäiriöisiä sadisteja, kiusaajia ja että kaikki hyväksyisivät hänet mukaan sellaisena kuin hän on ja että kukaanei näkisi häntä lihavana, vaan uutena ystävänä.
minusta on ihanaa nähdä, että ystäväni voi hyvin ihmisten seurassa, että hän ei pyytele anteeksi olemassaoloaan, vaan nauttii elämästään. ja hän on alkanut myös laihtua. emme tee sitiä numeroa, koska kukaan meistä ei tavoittele hänen laihduttamistaan. se on 100% hänen päätöksensä. me olemme vain hänen ystäviään ja ystävät ovat niitä, jotka hyväksyvät toisen juuri sellaisena kuin hän on.
olemalla hänen ystävänsä ja kutsumalla hänet mukaankaikkeen mitä yhdessä teemme, hän unohtaa olla se tyyppi, jota kaikkien on lupa haukkua ja kiusata. Viimeksi kävimme mustikkametsällä ja katselin kännykän sovelluksesta,että olimme kävelleet päivän aikana yli 20 kilometriä koiriemme kanssa tehden myös koko päivän ajan kyykkyä ja kumartelua, minä seuraan omaa liikuntaani, koska kuntoutan jalkaani auto-onnettomuudesta ja täytyy saada menetetty lihasmassa takaisin. Saimme mojovan saaliin mustikkaa, uusi ystävämme oli onnesta puikeana, että pitää ostaa uusi pakastin, johon saa kaiken ja ajatelkaa, että saan sitten koko talven nauttia supermarjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipainoinen ei jaksa kuulla lääkäriltä ylipainostaan jos on joutunut vuosikaudet kuulemaan ilkeilyä siitä. Lisäksi jos oma mielentila ei ole valmiudesssa laihduttamisen kaltaiseen ”ryhtymiseen”, on ihan sama mitä lääkäri sanoo.
Laihtuminen ei ole vaikeaa, mutta se alkaa korvien välistä. Niin kauan kun ihminen perustelee ylipainoaan stressillä, kiireellä, masennuksella, köyhyydellä yms. hän ei ole vielä oikeassamielentilassa saamaan painoaan alemmas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuntosalit ovat kalliita, samoin terveellinen ruoka. Oletteko ikinä katsoneet avokadon hintoja?
Tekosyiden prototyyppi.
No, vitsihän tuo viesti oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hypodopaminergic function, particularly reduced dopamine D2 receptor (D2R) signaling, has been implicated in obesity in both human (1–5) and animal studies (6–9), giving rise to the reward deficiency hypothesis that suggests individuals increase reward seeking-- compulsive eating-- in order to release dopamine to compensate for diminished dopamine activity (10–12).
Eli todellinen syy on liikamasturbointi, joka turruttaa dopamiinitoiminnan.
Heh. Olen itsestäni tehnyt sellaisen havainnon, että jos retkahdan mälläämään pornolle, niin usein sen jälkeen käyn ostamassa karkkia tai sipsejä.
Vierailija kirjoitti:
Ylipainoinen ei jaksa kuulla lääkäriltä ylipainostaan jos on joutunut vuosikaudet kuulemaan ilkeilyä siitä. Lisäksi jos oma mielentila ei ole valmiudesssa laihduttamisen kaltaiseen ”ryhtymiseen”, on ihan sama mitä lääkäri sanoo.
Laihtuminen ei ole vaikeaa, mutta se alkaa korvien välistä. Niin kauan kun ihminen perustelee ylipainoaan stressillä, kiireellä, masennuksella, köyhyydellä yms. hän ei ole vielä oikeassamielentilassa saamaan painoaan alemmas.
Oikean mielentilan sijaan käyttäisin sanaa elämäntilanne. Aika vaikea olla vaikka uupunut omaishoitaja ja terveyttään vaaliva laihduttaja yhtä aikaa, koska laihduttaminen vaatii tervettä itsekkyyttä, joka useilta puuttuu, ja riittävästi aikaa itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minulla on kilpirauhassairaus ja vuosia pyysin (n a tsi)lääkäriäni kirjoittamaan lähetteen kilpirauhaskokeisiin. Ei suostunut. lopult kirjoitti vain tsh-lähetteen, kun se verikoe on niin hirveän kallis (noin 2,3 euroa). tsh koe oli sitten viitearvojen sisällä, mutta lääkäri ei susotunut kertomaan sen lukuja.
Vuosia myöhemmin sain tietää, että arvot eivät olleet viitearvojen sisällä, vaan niiden ulkopuolella ja että olisi pitänyt tutkia asiaa tarkemmin muill kilpirauhasverikokeillakin. Onneksi lääkäri vaihtui ja uusi lääkärini vei asian eteenpäin. minulla oli kuin olikin kilpirausen toiminnassa selviä ongelmia ja lisäksi löytyi kasvain kilpirauhasesta, joka vaati erikoislääkärin hoitoa. niihin tutkimuksiin minut lähetettiin verikokeissa esiintyneiden ristiriitaisuuksien vuoksi.
kaikki ne vuodet tulin sitten psyykkisesti hakatuksi ja potkituksi lääkärissä ja leimatuksi valehtelijaksi, kun sanoin että syön suositusten mukaan. lihavat ihmsiet kuulemma valehtelee, sanoi se (n a tsi)lääkärini.
nyt alan olla jo normaalipainossanni, kiitos lääkityksen ja hoidon. edelleen syön siten kuin lihavimpana aikanani. plussaa se, että voin taas liikkua ilman, että oksettaa, sekin oli oire kilpirauhasssairaudestani. sen ensimmäisen lääkärin mukaan sekin oli vain keksittyä tai lihavuuden syytä...
jos joku on varmaa, niin se, että en usko enkä luota enää lääkäreihin, minkä tahansa diagnoosin saan, taatusi varmistan sen itse toisella lääkärillä sekä tarkistan itsekin diagnostiset kriteerit netissä. Olen kiitollinen, että nykyinen lääkärini ymmärtää miksi toimin näin eikä ota sitä henkilökohtaisesti. Hän on aidosti pahoillaan, että jouduin kohtaamaan aikoinani huonon lääkärin.
Tuo on niin yleistä ja surullista. Minullakin kalorit ja ruokamäärät kohdillaan, paino ei vain putoa. Yksi kilpirauhasarvo viitearvojen ulkopuolella, väsyttää, masentaa, hiukset lähtee ja on rutikuivat, iho hilseilee, sydän reistailee, paino ei lähde, ei jaksa liikkua eikä tehdä edes kotitöitä. Mutta lääkäreiden mielestä minä valehtelen ja olen ilmeisesti alkoholisti. En ole juonut alkoholia pisaraakaan 30 vuoteen, mutta milläs sen todistan? Kamala ollut lukea näitä kommentteja missä ylipainoiset haukutaan ihan lyttyyn, syyllistetään ja pilkataan, lyödään lyötyä omien ja vieraiden toimesta. Kamalaa ihmisvihaa! Alan pikkuhiljaa ymmärtää miksi ihmiset päätyy itsemurhaan tai oikeampi olisi sanoa että ajetaan itsemurhaan toisten pirullisten ihmisten toimesta.
Ylipaino on se, joka juuri aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa, aineenvaihduntahäiriöitä ja tulehdustiloja. Älkää syyttäkö sairauksia siitä, ettei paino putoa - kyllä se putoaa, kun pitää kirjaa mitä suuhunsa mättää ja punnitsee ruokamäärät. Kun tämän eteen näkee vaivaa niin onkin melkoinen yllätys, että kuinka paljon liikaa ja väärin sitä syökään.
Tehkää ruoka itse ja jättäkää teolliset "ruoat" sinne kaupan hyllyille. Terveellinen ruoka on sitä paitsi edullisempaa kuin valmisruoat. Sokereita on luontaisesti kaikessa paitsi rasvoissa, lihassa, munissa jne. joten ei ihminen enää lisättyä sokeria tarvitse mihinkään.
Itsestä kaikki lähtee ja painonpudotuksen eteen on vaan nähtävä vaivaa.
10km kävelylenkki ei ole paljon, vastaa noin 14000 askelta, eli nippa nappa päivän minimi suositeltu määrä.
Itse toipumassa vakavasta masennuksesta, on myös kilpparin vajaatoimintaa (joka nyt vuosiin tipahtanut normaalille tasolle).
Vuodessa lähtenyt 42kg vhh-ruokavaliolla, nyt normaalipainoinen. Syön terveemmin ja monipuolisemmin kuin koskaan. Napostelut ja välipalat jääneet pois. Kävelen keskimäärin 60km viikossa ja vesijuoksen. Mutta myös ehdin levätä paljon. Haasteista huolimatta en ole koskaan syyttänyt sairauksiani vaan tiedostanut että en vain ole saanut aikaiseksi. Liikunta auttaa myös tehokkaasti masennukseen. Koin, ettei mulla ollut varaa sairastua enää mihinkään muuhun sairauteen, esim. verenpainetautiin tai D2.
Miten ongelma ratkaistaan? Vain sillä että jokainen itse löytää motivaation terveellisiin elämäntapoihin. Ihan samoin kuin alkoholisti tai tupakoitisija ei lopeta ellei itse sitä tarpeeksi halua. Kukaan ei voi toisen puolesta tehdä näitä asioita tai antaa toiselle omaa tahdonvoimaansa ja omia tottumuksiaan päälle liimattuina.
Valistaa voidaan, sitähän tehdäänkin, on tehty koko minun elinaikani, mutta sillä ei vaikuta olevan tehoa koska kansa vain lihoo entisestään.
Kouluruoka voidaan tehdä mahdollisimman terveelliseksi mutta se on vain nuorille ja vain yksi ateria päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipainoinen ei jaksa kuulla lääkäriltä ylipainostaan jos on joutunut vuosikaudet kuulemaan ilkeilyä siitä. Lisäksi jos oma mielentila ei ole valmiudesssa laihduttamisen kaltaiseen ”ryhtymiseen”, on ihan sama mitä lääkäri sanoo.
Laihtuminen ei ole vaikeaa, mutta se alkaa korvien välistä. Niin kauan kun ihminen perustelee ylipainoaan stressillä, kiireellä, masennuksella, köyhyydellä yms. hän ei ole vielä oikeassamielentilassa saamaan painoaan alemmas.
Oikean mielentilan sijaan käyttäisin sanaa elämäntilanne. Aika vaikea olla vaikka uupunut omaishoitaja ja terveyttään vaaliva laihduttaja yhtä aikaa, koska laihduttaminen vaatii tervettä itsekkyyttä, joka useilta puuttuu, ja riittävästi aikaa itselle.
Miten vähemmän syöminen vaatii enemmän aikaa ja itsekkyyttä kuin paljon syöminen?
No, minulla tulikin kilpirauhasen liikatoiminta. Olin normaalipainoinen. Kilpirauhanen poistettiin ja lihominen alkoi heti. Ensimmäiset viisi vuotta paino oli 72-77. Laihdutin kaksi kertaa kuudenkymmenen puolelle. Lihoin takaisin. Seuraavat kymmenen vuotta paino ollut 82-88. Laihdutin kaksi tai kolme kertaa noin 80 kiloon. Tänä kesänä paino alkaa ensimmäistä kertaa ysillä enkä tiedä millä saan edes nousun katkaistua.
Ulkopuolisen silmissä olen varmaan hälläväliäläski. Minun silmissäni nykyiseen kehoni toimintaan täysin kyllästynyt ja neuvoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni lääkäri on valmis kirjoittamaan sairaslomaa lihavuuden ennaltaehkäisyyn?
Keväällä eräässä kohtaa stressi meni niin pahaksi, että ruokahalu loppui täysin kokonaan. Lakkasin oikeastaan käymästä kaupassakin ja lihoin, lihoin. En tiedä, onko se katkennut vieläkään. Minulla ei ollut aikaa eikä keinoja keskittyä tuohon asiaan, rauhoittaa elämääni jne. Jos olisin saanut kolmen-neljän viikon sairausloman, olisin voinut rauhoittaa itseeni ja elämäni ja keskittyä ruokailun tasapainottamiseen, ylipäätään ruokailuun ja ruuansulatukseen ja olisin nyt vailla seitsemää lihottua kiloa.
Alapeukut todistavat kaksinaismoralismin.
Jos akuutin stressin vuoksi saa masennuksen, burn outin, sydänoireita tms. niin saa sairaslomaa. Jos akuutin stressin vuoksi lihoo, syy on oma ja lääkäri voi sitten myöhemmin puuttua läskeihin ja esittää toiveen laihduttamisesta, kun paljon parempi olisi, ettei olisi edes lihonut.
No, sitä voi sitten joko irtisanoutua duunista ja jäädä tyhjän päälle parantelemaan itseään tai jatkaa elämäänsä läskinä.
Stressikin on omaa syytä. Olisi pitänyt opetella stressinhallintaa, niin olisi välttänyt sen.
Itsellä vajaatoiminnan puhkaisi tupakoinnin lopettaminen. Tiedä sitten kannattiko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipainoinen ei jaksa kuulla lääkäriltä ylipainostaan jos on joutunut vuosikaudet kuulemaan ilkeilyä siitä. Lisäksi jos oma mielentila ei ole valmiudesssa laihduttamisen kaltaiseen ”ryhtymiseen”, on ihan sama mitä lääkäri sanoo.
Laihtuminen ei ole vaikeaa, mutta se alkaa korvien välistä. Niin kauan kun ihminen perustelee ylipainoaan stressillä, kiireellä, masennuksella, köyhyydellä yms. hän ei ole vielä oikeassamielentilassa saamaan painoaan alemmas.
Oikean mielentilan sijaan käyttäisin sanaa elämäntilanne. Aika vaikea olla vaikka uupunut omaishoitaja ja terveyttään vaaliva laihduttaja yhtä aikaa, koska laihduttaminen vaatii tervettä itsekkyyttä, joka useilta puuttuu, ja riittävästi aikaa itselle.
Miten vähemmän syöminen vaatii enemmän aikaa ja itsekkyyttä kuin paljon syöminen?
Ihan todella tuo oman tyhmyyden alleviivaus on noloa.
Eikö ollut kyse siitä, että pitää tehdä elämänmuutos? Pysyvä ja terveellinen? Ei se tapahdu läheskään kaikilla sillä, että jättää suklaapatukan ja sipsin pois. Sen tilalle täytyy syödä riittävän oikeasti koostettua terveellistä ja nälkääpitävää mutta energiaa antavaa ruokaa. Valmistaa/ hankkia sitä joka ainoa päivä.
Jokainen tietää, että mikä tahansa päivittäisen rutiinin muutos vaatii tietoisia tekoja ja tuossa pitää vielä sammutella mieliteot ja herätellä uusia ja käsitellä psyykkisesti sitä asiaa, mitä ylipaino on palvellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entsisenä lihavana ärsyttää lihavien uhrituminen. Tuntuu että moni lihava ei suostu ottamaan vastuuta omasta lihavuudestaan. Kaikki muu on syypää lihavuuteen paitsi oma itse.
Tosiasia on, että lihavuus johtuu usein väärästä ruokavaliosta ja liian isoista annokoosta. Ja herkkujen syömisestä. Sokeri, hiilari ja rasvakoukusta. Tätä ei vaan haluta tunnustaa. Aikuinen istumatyötä oleva nainen saattaa myös kuluttaa alle keskiarvon 2000 kaloria päivässä. Minulle erikoislääkäri lihavuuuden hoitokeskuksessa laski että kulutan itse 1400 kaloria päivässä koska olen todella lyhyt ja pienikokoinen.
Lihavat lihovat koska syövät väärin.
Nimenomaan. Laihdun heti kun joku tekee annokset valmiiksi. Odotan, että joku keksii sellaisen palvelun.
Ei ju******ta, et ole tosissasi!? Ravintolat, koskaan kuullut? Niissä annokset tuodaan nenän eteen valmiina, tuskin mättökokoisina. Vaan anna kun arvaan: sulle ravintola tarkoittaa Raxia, Tallinnan laivan buffaa tai mitä tahansa muuta jossa voi ahtaa 30 henkilön kalorimäärän kerralla.
Toisekseen, tuollaisia ateriapalvelujakin on olemassa jos oikeasti haluaisi lopettaa ylensyönnin. Kallista kyllä mutta ateriakokonaisuudet ja kalorit laskettu valmiiksi. Kallista se obeesina olo vasta onkin!
Aamiainen, lounas, päivällinen ja illallinen. Kaikki ravintolasta kuusihenkiselle perheelle. Ou jee!
Enkä usko, että saisi riittävän pienillä kaloreilla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä siitä on ,että lääkäri kertoo potilaalle hänen olevan lihava? Kyllä potilas sen itse tietää ja lihavat yleensä tietävät elämäntavoista, laihduttamisesta ja ruokavalioista enemmän kuin se lääkäri. Jos se lihavuus ei ole potilaalle ongelma niin annetaan olla.
Mitä haittaakaan siitä, on jos lääkäri kertoo tuon tosiasian, ei se sitä missään torilla tai edes mammapalstalla julista.
Ja kyllä laihduttaja tietää paljon ihan vääriä asioita ruokavaliosta, ei sen muuten tarvitsisi koko ajan laihduttaa.
Ja on tosi paljon varsinkin vähän iäkkäämpiä ihmisiä ja varsinkin miehiä, jotka eivät oikeasti ymmärrä olevansa sen verran ylipainoisia, että väistämättä tulee liian aikaisin ongelmia elintapojen aiheuttamien sairauksien kanssa. Hekottelevat vain tyytyväisinä taputellen mahankellukkaansa.
Ja jos on hyvä lääkäri, niin se saattaa antaa vakavasti ylipainoiselle nmotivaation terveelliseen ja hitaaseen painonpudotukseen, parhaimmillaan jopa ajan johonkin neuvontaan ja säännölliseen painon kontrolliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipainoinen ei jaksa kuulla lääkäriltä ylipainostaan jos on joutunut vuosikaudet kuulemaan ilkeilyä siitä. Lisäksi jos oma mielentila ei ole valmiudesssa laihduttamisen kaltaiseen ”ryhtymiseen”, on ihan sama mitä lääkäri sanoo.
Laihtuminen ei ole vaikeaa, mutta se alkaa korvien välistä. Niin kauan kun ihminen perustelee ylipainoaan stressillä, kiireellä, masennuksella, köyhyydellä yms. hän ei ole vielä oikeassamielentilassa saamaan painoaan alemmas.
Oikean mielentilan sijaan käyttäisin sanaa elämäntilanne. Aika vaikea olla vaikka uupunut omaishoitaja ja terveyttään vaaliva laihduttaja yhtä aikaa, koska laihduttaminen vaatii tervettä itsekkyyttä, joka useilta puuttuu, ja riittävästi aikaa itselle.
Miten vähemmän syöminen vaatii enemmän aikaa ja itsekkyyttä kuin paljon syöminen?
Ihan todella tuo oman tyhmyyden alleviivaus on noloa.
Eikö ollut kyse siitä, että pitää tehdä elämänmuutos? Pysyvä ja terveellinen? Ei se tapahdu läheskään kaikilla sillä, että jättää suklaapatukan ja sipsin pois. Sen tilalle täytyy syödä riittävän oikeasti koostettua terveellistä ja nälkääpitävää mutta energiaa antavaa ruokaa. Valmistaa/ hankkia sitä joka ainoa päivä.
Jokainen tietää, että mikä tahansa päivittäisen rutiinin muutos vaatii tietoisia tekoja ja tuossa pitää vielä sammutella mieliteot ja herätellä uusia ja käsitellä psyykkisesti sitä asiaa, mitä ylipaino on palvellut.
Nuo ovat juurikin niitä tekosyitä, joilla vältetään laihdutus. Kuvitellaan se niin vaikeaksi, että se on suorastaan mahdotonta.
Myksödeemaakin luullaan lihavuudeksi kansan keskuudessa, jotkut lääkäritkin luulevat, vaikka kysymys on nesteen ja liman kertymisestä kudoksiin rauhasongelman seurauksena.