onko täällä muita lentämistä pelkääviä?

No mä pelkäsin ennen lentämistä, mutta kai jotekin tää ikä on auttanut (en nyt muutakaan keksi, kun olen missään terapiassa käynyt). Olen pelostani huolimatta lentänyt kymmeniä ellen peräti jopa yli sata kertaa. Jotenkin nykyisin ajattelen, että en voi tehdä siellä yhtään mitään, jos jotain tulee, niin se on tullakseen. Toinen syy on se, että nykyisin lennän lähinnä lomamatkoilla lasteni kanssa enkä halua tartuttaa heihin lentopelkoani.

ennen piti aina kentällä vetää vähintään lasi punkkua, että hermostuminen meni ohi. muita kikkojani oli, että suljin silmäni, yritin nukkua, kuvitella että olen esim. autossa tai junassa. Nukuin erittäin vähän lentoa edeltävänä yönä, että saisin unen koneessa.

Kaipa se on vain valittava, että jos haluaa matkustaa, on lennettevä ja peleättävä tai lopettaa pelkääminen tai lopettaa matkustaminen lentokoneella :-)

Mä pelkään lentämistä, mutta lennän. Yritän ottaa asiaan juuri tuon asenteen, että jos haluaa matkustaa niin on lennettävä. Ja jos jotain käy, niin sille ei mitään voi. Lentäminen on kuitenkin todella turvallista verrattuna esim. autoiluun.

Mulla helpotti vähän, kun luin Lentopelko hallintaan-kirjan. Mutta konjakin kyllä imaisen aina ennen lähtöä ja koneessa toisen.

Lentäminen on erittäin turvallista, ei siis pelota.

Alkoholilla ei kannata hoitaa yhtään mitään, ei lentopelkoakaan.

Ei silti, ei pelota ajaa autollakaan kaasu pohjassa Saksan baanoilla.

En dokaa, enkä vedä mitään pillereitä, yritän vaan psyykata itseäni, että kestän sen matkan kyllä, mulla tämä pelko on alkanut vasta muutama vuosi sitten. Tilannetta ei helpota, että mun nuorimmainen tykkää samalla puhua; hei, arvaa jos nyt tapahtuis .... ja niin... ja tiputtais.

Lentopelkokirjassa sanottiin, että yhden/ kahden snapsin ottaminen ei ole pahasta. Sen sijaan lääkkeitä neuvottiin välttämään mahdollisuuksien mukaan, koska hätä tilassa saattavat turruttaa ihmisen sellaiseen tilaan, ettei osaa toimia itsensä pelastaakseen.

Suurin osa onnettomuuteen joutuneistakin pelastuu. Toki suurella määrällä alkoholia turruttaa itsensä varmasti vielä pahemmin, kuin yhdellä pillerillä.

Joo, minä pelkään lentämistä todella paljon, mutta lennän silti lähes kuukausittain. Se on hinta, joka matkustelusta on maksettava. Olen pari kertaa päättänyt, että nyt riittää. Mutta kun olen ollut muutaman kuukauden kotona, on reissuun vain pakko päästä. Lapsetkin kysyvät, että koska taas mennään? Ensi maanantaina mennään. :)

Joskus olen miettinyt, että jos asuisin Keski-Euroopassa, ajelisin matkat ehkä junalla. Keväällä 2012 olin Amsterdamissa juuri, kun siellä sattui se junakolari. Ei noissa tietenkään satoja ihmisiä kerralla kuole, yleensä, mutta huonolla tuurilla tuollainen saattaisi hengen viedä. Noitahan sattuu kuitenkin silloin tällöin. 

Mulla ei ole mitään ylitsepääsemätöntä pelkoa mutta selkeästi se vaikuttaa matkustusmukavuuteen enkä voi keskittyä lennolla mihinkään muuhun kuin pelkoon. Erityisesti nousut ja laskut ovat karmivia. Joudun lentämään työn takia melko paljon. Olen itse insinööri koulutukseltani ja minun pelkoa helpotti hieman se kun tutustuin erään tutun lentäjän avustuksella koneen tekniikkaan ja varmuusjärjestelmiin. Lentäminen on tosiaan erittäin turvallinen matkustusmuoto ja onnettomuustilanteissakin on monesti paljon tehtävissä. Kun tutustuu lentokoneen toimintaan ja tietää miten missäkin poikkeavassa tilanteessa tulee toimia, tuntuu minusta ainakin siltä että hallitsen tilanateen enkä ole vain muiden armoilla. 

Joskus olen tehnyt niin että olen järjestänyt itselleni koneeseen jotain todella mukavaa tekemistä. Saatan vaikka säästellä mieluisaa sisustuslehteä koneeseen tai jatkaa jännään kohtaan jäänyttä kirjaa vasta kun tuorvavyömerkkivalo on syttynyt. :) Minun on vaikea saada nukutuksi mutta joku vähän aivoja kuormittava mukava tekeminen vie ainakin hetkeksi ajatukset pois pelosta. 

Suosittelen myös alkoholia ennen lentoa. Minua se ainakin rentouttaa ja lasi kuohuviinia saa rennon olon lisäksi lentämisen tuntumaan kärsimyksen sijaan  jotenkin "juhlavammalta". 

[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 14:56"]

Kymmeniä ja kymmeniä kertoja olen lentänyt ja vasta nyt parin viimeisen vuoden aikana alkanut pelottaa nousut ja laskut :( Esim toissa viikolla lennolla tanskaan oli ihan jumalattomia ilmakuoppia ja kone vaappui ja tärisi lasketuessaan ja yhtäkkiä joutui tekemään oikein jyrkän ylösvedon. Kapteeni kuulutti hetken päästä että lähestyi liian kovalla vauhdilla kiitorataa ja sen takia ylösveto, joka kuulemma rutiinia eikä tarvitse pelätä. Muksu hihkui vieressä ihastuksesta, oli kuulemma kivepaa kuin linnanmäellä.

Mies lentänyt työreissuilla varmaan useamman sata kertaa ja hänellä oli toinen kerta kun ylösveto jouduttiin tekemään, joten ei ehkä kuitenkaan ole niin yleistä kun kapteeni väitti.

[/quote]

Ylösveto ei ole rutiinia siinä mielessä, että sitä tarvitsisi tehdä usein, vaan siinä mielessä, että siihen ei juuri koskaan liity vaaratilannetta, se ei ole vaikea suorittaa ja pilotit ovat harjoitelleet sitä kyllästymiseen asti. Syitä on monia: kiitotie ei ole vapaa (esimerkiksi jokin ajoneuvo on vielä kiitotiellä toisessa päässä), näkyvyys on heikko, lähestyminen epäonnistuu (kuten kuvailemassasi tapauksessa) ja niin edelleen. Ylösveto tehdään käytännössä aina ihan vain varmuuden vuoksi, sillä pieniäkään turhia riskejä ei näissä hommissa oteta.

Lentopelkoisille olen itse suositellut tutustumista ilmailun periaatteisiin, joista huomaa nopeasti, että turvallisuudesta ei tingitä! Lentokoneiden tekniikkaan ja varajärjestelmien varajärjestelmiin, lennonvarmistukseen, pilottien ja lennonjohtajien koulutukseen ja muuhun. Tällä menetelmällä onnistuin muun muassa viimein ylipuhumaan avovaimoni ohjaamani pikku-Cessnan kyytiin. Ja minä olen sentään pelkkä sunnuntailentäjä. :)