Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Väärän kumppanin" kanssa vanhemmiksi?
08.07.2013 |
Tilanteeni on vähän erikoinen ja tiedän, että tämä kysymys on aika provosoiva. Mutta mutta... Olen kolmenkympin paremmalla puolella ja haluaisin kovasti lapsen. Olen seurustellut neljä vuotta aivan ihanan miehen kanssa, 2 vuotta avoliitossa. Mutta minulla on vahvasti sellainen tunne, että suhteemme ei voi jatkua loputtomiin, olemme liian erilaisia ja tarvitsemme erilaisia asioita. Pidän hänestä todella paljon ja luulen, että erottuammekin voisimme olla hyviä ystäviä.
Olen itse asiassa alkanut ajatella, että en kaipaa miestä kumppaniksi ollenkaan. Olen bi-seksuaali, mutta tähän mennessä seurustellut vakavasti vain miesten kanssa. Luulen, että taustalla on ollut nuoruuden kiusaamiskokemuksia ja masennusta, joiden vuoksi olen etsinyt itselleni aina turvalliselta tuntuvan kumppanin (miehen) Olen ollut miesten kanssa aina kovin takertuva, tuntenut itseni riittämättömäksi jne. Kun sain muutama vuosi sitten vihdoin selvitettyä traumojani ja oppia itsestäni enemmän, myöskin kiinnostukseni miehiin lopahti kummasti. En enää tuntenutkaan tarvitsevani heitä! Tämän nykyisen kanssa olen ollut, koska rakastan häntä ja mielestäni ajatus elämänkumppanista on kaunis. Mutta en minä taida oikeasti kaivata tämmöistä romanttista kumppanuutta mieheen... Seksi miesten kanssa ei ole koskaan kiinnostanut, voin kyllä nauttia siitä jos oikein keskityn, mutta en ole koskaan kärsinyt sen puutteesta.
Muutenkin viihdyn yksin ja olen mielelläni omissa oloissani.
Minulla on ollut jo jonkun aikaa aika kova vauvakuume... Nykyinen kumppanini olisi mielestäni ihan hyvä isä, mutta ainut asia mitä mietin on, voinko tehdä hänen kanssaan lapsen jos epäilen suhteemme kestävyyttä? Ei meillä varsinaisesti riitoja ole tms, mutta joudumme tekemään tosi paljon kompromisseja toistemme suhteen. Luulen, että mieskin olisi onnellisempi ilman minua, en vaan ole tähän mennessä uskaltanut myöntää itselleni tätä. Onko väärin haluta lasta hänen kanssaan, mutta ei parisuhdetta? Onko mitään järkeä tietoisesti haluta yksinhuoltajaäidiksi? Mies kyllä varmasti osallistuisi elämäämme ja toivoisinkin häneltä jonkinlaista tukea, mutta en puolisona. Tuntuu kierolta edes ajatella tämmöisiä miehen selän takana... tiedän, olen kamala ihminen :( En vaan haluaisi jäädä odottelemaan jotain prinssi (tai prinsessa?!) Oikeaa, jonka kanssa vihdoin voisin saada lapsen. Ehkei sellaista koskaan tulekaan. Enkä tiedä, haluanko vaimoksi koskaan... sulkeeko se automaattisesti äitiydenkin pois? Haluaisin vain kasvattaa lapsen yhdessä läheisen ystävän kanssa. Kokemuksia, ajatuksia kenelläkään?
Kommentit (6)
Nykyään on ihan tavallista että nainen hankkii lapsen ilman parisuhdetta. Ei siinä mitään ihmeempää ole.
Kunhan et kuseta toista niin että hän ei edes halua lasta mutta sitten vaadit olemaan siinä isänä ja/tai maksamaan elareita. Mutta jos mies itsekin suostuu lapsihommaan, ok, tai sitten jos et kysy, niin et myöskään odota isältä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ymmärrettävää, että pohdit tuollaista. Jos kumppanisikin haluaa lapsen, niin en näe miksi ette voisi alkaa yrittää raskautta. Jos sitten eroatte, niin eroatte. Älä pode huonoa omatuntoa siitä, että olit "suunnitellut" raskauden ja eron. Elämä on arvaamatonta ja lapsen hankkiminen jos mikä on carpe diem -tilanne.
Kiitos vastauksista. Tosiaan poden huonoa omatuntoa tästä, ja tunnen olevani aika itsekäs kun haluan lapsen tässä tilanteessa. Se biologinen kello vaan tikittää niin vahvasti, ja uskoisin olevani hyvä äiti.
Eihän kukaan voi koskaan täysin varmaksi tietää, että suhde tulee kestämään. Mutta onko lapsen yrittäminen väärin, kun tietää, suhde tulee todennäköisesti jossain vaiheessa päättymään? Mietin, mitä kaikkea se tarkoittaa minun, miehen ja lapsen kannalta. En halua tehdä ketään kohtaan väärin. Toisaalta, ainahan lapsen yrittäminen on tavallaan itsekästä eikä kukaan voi taata lapselle täysin ihanteellisia olosuhteita koko elämän ajaksi.
Mies on lapsirakas ja haluaisi kyllä lapsia. Itse asiassa hän on ottanut asian esille itse ja puhunut, että haluaisi lapsia parin vuoden sisällä (minä olen ollut se, joka on jarrutellut, koska en ole ollut varma suhteestamme). Olen jopa miettinyt, olenko sittenkin jopa lesbo enkä biseksuaali. Miehet eivät minua ole juuri koskaan kiinnostaneet seksuaalisessa mielessä, nykyinen mieskin on enemmänkin hyvä ystävä. Nämä ovat niin uusia ajatuksia, etten ole niistä vielä miehelle puhunut, kun en haluaisi säikäyttää häntä turhaan. Mutta ei sekään tunnu reilulta, että salaan nämä ajatukset häneltä, ja joskus monen vuoden päästä, kun (jos) meillä on yhteinen lapsi niin ilmoitankin olevani lesbo. Olemme yleensä puhuneet kaikesta tosi avoimesti, mutta tämä asia tuntuu liian kummalliselta...
Pieni osa minusta jopa haluaisi salata ajatukset, sillä haluaisin lapsen niin kovasti. Mutta kusetustahan se olisi, kai? Pelkään vaan, etten yksin tai naiskumppanin kanssa voisi saada omia lapsia, ja aika tuntuu muuten nyt niin sopivalta ja mieskin on tosiaan halukas isäksi. Mutta pahoin pelkään, että hänen isyystoiveisiinsa liittyy nimenomaan perhe, eikä mikään yhteishuoltajuusjärjestely.
-ap
AP, jos mies tosissaan haluaa isäksi, on väärin riistää lapset häneltä ja pakottaa viikonloppuisäksi. Mitä, jos mies haluaakin lähivanhemmaksi? Suostuisitko itse etävanhemmaksi?
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 17:04"]
AP, jos mies tosissaan haluaa isäksi, on väärin riistää lapset häneltä ja pakottaa viikonloppuisäksi. Mitä, jos mies haluaakin lähivanhemmaksi? Suostuisitko itse etävanhemmaksi?
[/quote]
Niin, tätä mietin myöskin. Toivoisin, että kumpikin voisi olla lapsen elämässä mahdollisimman paljon läsnä, mutten tiedä miten tämä käytännössä toimisi. En tietenkään osaa toivoa etävanhemmuutta itselleni nyt, kun olen kovassa vauvakuumeessa. Tuskin kukaan sellaista toivoo. Mutta kuten sanoin, kukaan ei voi taata ihanteellisia olosuhteita koskaan...
Alue: Aihe vapaa
Mistä sä sen läheisen ystävän siihen kasvatuksen rinnalle siis hommaat, tämä tämänhetkinen miehesikö sitä olisi?
Haluaako mies lasta/lapsia?